Kuka uskoo meidän saarnamme

"Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon olisimme mielistyneet."
Lauloimme tunnuslaulussamme: "Sen voi Jumala antaa, että sydän on kylläinen." Jos ristin sanoma, jota tutkimme, saa kirkastua ihmiselle, se tekee hänen sydämensä kylläiseksi. Apostoli Paavali koki, että hän ei tahdo tietää mistään muusta kuin Jeesuksesta ja hänestä ristiinnaulittuna. Hän saattoi nuhdella galatalaisia: "Oi teitä, te älyttömät galatalaiset: kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?" Pyydämme itsekukin, että Jeesus avaisi ymmärryksemme silmät ja sitoisi kaikki ne häiritsevät voimat, jotka kääntävät ajatuksemme harhateille. Tahdomme sulkea mielestämme kaikki arkihuolet ja tutkia ristin salaisuutta.
Eilen meidät istutettiin etiopialaisen hoviherran vaunuihin kuuntelemaan Jesajan kirjan kuningasprofetiaa Kristuksesta. Apostolien teot kertovat, että Filippus toimi sanan selittäjänä määrätyn periaatteen mukaan: hän lähti "tästä kirjoituksesta ja julisti evankeliumia Jeesuksesta". Hän tahtoi kirkastaa Jeesusta Jumalan sanan johdolla. Nytkin Vapahtajamme tahtoisi sanoa meille, "effata", "aukene". Mutta ei sana aina aukene.
Samuelista kerrotaan, kuinka hän palveli poikasena Jumalaa pappi Eelin johdolla. Mutta hän ei "silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle" (1. Sam. 3). Mutta sitten eräänä päivänä Jumalan sana "ilmestyi". Siitä tuli ilmestyssanaa, se alkoi elää. Silloin Samuelin sydän avautui. Sen jälkeen Jumala ilmestyi hänelle aina "Herran sanan kautta". Tämänkertainen aihe on kysymys: "Kuka uskoo meidän saarnamme?" Tarvitsemme Samuelin kokemaa ihmettä. Ei riitä, että ihminen pelkästään kuulee jonkun pappi Eelin sanat. Apostoli Paavalikin kertoo, että hän ei saanut oppiaan ihmisiltä vaan "Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta". Näin hän koki Jumalan puheen elävänä. Samoin opetuslapset olivat Jeesuksen raamattukoulussa kolme vuotta, mutta ylösnousemuksen jälkeenkin heistä todetaan: he eivät vieläkään ymmärtäneet Raamattua. Vasta helluntaina Jumalan sana "ilmestyi" heille, ja siitä tuli heidän elämänsä voima. Tänä iltana kysytään: "Kuka uskoo?" Usko on Jumalan teko. Olemme oppineet katekismuksesta aikoinaan Lutherin sanat: "Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta . . :' Näin sana "ilmestyy" ja alkaa elää.
Usko ei ole joka miehen; se ei ole itsestään selvä asia. Jeesus sanoi: "Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." Jesaja tajusi, että Kristus ensin hyljätään. Häntä ei oteta vastaan hänen omana aikanaan. Jae 8 toteaa: "Kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?" Juutalaiset ovat huomanneet itsekin, että ns. "hoosiannapsalmissa" 118 viitataan siihen, että Messias ensin hyljätään. Tätä psalmiahan Jeesukselle laulettiin hänen ratsastaessaan Jerusalemiin. "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä. Tämä on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, mutta joka on kulmakiveksi tullut. Herralta tämä on tullut." Vielä keskiaikana juutalaiset ovat todenneet, että tämä kulmakivi viittaa Beetlehemissä syntyvään Vapahtajaan. Hänen alkuperänsä on profeetta Miikan mukaan "hamasta muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista". Ja rabbit toteavat, että tuo sanonta viittaa psalmin 72:17 ajatukseen, joka kuuluu hepreassa sanatarkasti: "Eläköön hänen nimensä ainaisesti. Ennen kuin aurinkoa oli, oli hänen nimensä Jinnon", "vesa". Tämän jakeen mukaisesti juutalaiset opettavat, että Kristus on ollut jo ennen aurinkoa, kuuta ja tähtiratoja. Ja on inhimillisesti vaikea uskoa, että tämä Kristus tulisi todella ihmiseksi. Voiko Jumala alentua ihmisen osaan? Kuka tuollaiseen voi uskoa?
Vielä niinkin myöhään, kuin 1200-luvulla, muuan juutalainen rabbi toteaa Messiaasta, että "hänen aikalaisensa kutsuvat häntä Jumalaksi (nimellä Eel), koska hän on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista". Mutta Jesaja lupasikin: "Mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä." Voimmeko uskoa Jeesuksen jumaluuteen vielä 1900-luvullakin?
Jesaja kysyy: "Kuka uskoo meidän saarnamme?" Mistä tässä saarnassa on kysymys? Ruotsalainen ja saksalainen Raamattu käyttää tässä yhteydessä "saarna"-sanaa. Englantilaisessa käännöksessä puhutaan käsitteestä "report" eli raportti. Jesaja toimii reportterina ja kuvaa meille Kristuksen kärsimystä. Samainen englannin sana merkitsee selonteon ohella myös työmaalta kuultavaa "jyrähdystä" ja "räjähdystä". Kristuksesta annettu etukäteisuutinen vavahduttaa kuulijoita. Se räjäyttää kaikki ennakkokäsitykset Jumalan toimintatavoista. Se murtaa myös inhimillisen kovuutemme.
Hepreassa käytetään tästä "saarnasta" sanaa "shmuaa" eli "kuulutus". Kuka uskoo tämän kuulutuksen? Muuan ystävärabbi sanoi Jerusalemissa, että tämä käsite, "shmuaa", on oikeastaan evankeliumi-sanan alkuperäisin lähde. Myös evankeliumin sisällys määräytyy tämän kuulutuksen mukaisesti: evankeliumi on sanaa Jeesuksen sovitusteosta. Tämä kuulutus on tuomion julistus synneillemme. Se on samalla etsintäkuulutus kadoksissa kulkevalle. Mutta ennen kaikkea se on Suuren tuomarin vapautusjulistus ja armahduspäätös: tämän on Jeesus tehnyt sinun puolestasi!
Ehkä olette nähneet oikeudessa, minkä näköinen syytetty on, kun hän on saanut armahduksen. Siinä syleillään ja iloitaan. Evankeliumi on aina sitä, mitä Jeesus on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Evankeliumi johtaa meidät aina ristin äärelle. Evankelista julistaa ja kuuluttaa Jumalan armotekoja. Lestadiolaiset ovat ymmärätäneet varmaan oikein kristinuskon perussanoman, kun he korostavat, että meidän tulisi julistaa päästön sanaa. Vain Pyhä Henki antaa nämä valtuudet seurakunnalle. Jeesus sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut ja joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Evankeliumi johtaa kuulijat aina tilanteeseen, jossa kuulija saa mahdollisuuden omistaa uskossa anteeksiantamuksen ja vapautuksen.
Mutta nyt joku kysyy: Mitä tarkoittaa puhe sitomisesta? Voimmeko me sulkea toiselta taivaan ovet? Olemme kuulleet täällä, että juutalaiset sanovat Messiaan istuvan sairasten ja pitaalisten tykönä ja "yhden hän sitoo ja toisen hän päästää". Päästäminen merkitsee synninpäästön sanaa. Mutta mitä merkitsee "sitominen" hengellisessä elämässä? Sitomisella tarkoitetaan sitä, että henkilö, joka on kuullut evankeliumin, on sidottu kuulemaansa sanaan: nyt hänellä on vastuu, hän ei voi kieltää Jumalan rakkauden etsintäkuulutusta. Hesekielin kirjassa sanotaan parikin kertaa, että profeetan piti puhua kansalle, "kuulkoot tai olkoot kuulematta". Mitä hyötyä hänen toiminnastaan sitten oli? Kansa asetettiin vastuuseen teoistaan.
Kun kuulemme syntien anteeksiantamuksen sanan, emme saa kääntää sille selkäämme. Jumala kuuluttaa meille tahtonsa. Jesajan kirjan alussa luemme: "Kuulkaa taivaat, ota korviisi maa, sillä Herra puhuu!" Samoin huudahtaa Jesajan aikalainen Miika: "Kuulkaa kaikki kansat, ota korviisi maa. Ja olkoon Herra todistaja teitä vastaan!" Jokainen evankeliuminjulistustilaisuus merkitsee tavallaan oikeudenkäyntiä, jossa ihminen joutuu tutkimaan itseään. Jesajan kirjan alussa tämä näkyy kirkkaasti: "Niin, tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi . . ." Jos tuomitsemme itsemme Jumalan kasvojen edessä, saamme kuulla heti hänen armahduspäätöksensä.
Ihmissydän on kuitenkin hyvin hidas kuulemaan Jumalan puhetta. Meitä suostutellaan ja kypsytellään monesti vähitellen. Ja eräänä päivänä koemme: nyt on etsikon aika, nyt puhutellaan nimeltä minua. Ja jos vastaamme: "Tässä olen. Puhu Herra, palvelijasi kuulee", silloin sana ilmestyy meille. Siinä on sellainen voima, joka räjäyttää luontaisen vastustelumme. Koko elämä saa käänteen. Meistä on tullut armoa tarvitsevia.
Jesajan kirjan 52. luvussa on sanat: "Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta." Tässä on kahdesti sana "julistaa", "kuuluttaa". Juuri iloa evankeliumi tarjoaa sekä rauhaa. Vähän myöhemmin todetaan: "Hän lohduttaa kansansa, lunastaa . . . ja paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähdä." Mikä on tämä käsivarsi? Samasta asiasta on kysymys kohdassa, jonka luimme: "Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"
Jeesuksen aikainen Targum Onkelos, aramealainen Raamattua selittävä käännös, puhuu 5. Moos. 33:27 jakeessa Kristuksesta nimellä MEMRA eli SANA. Tämä MEMRAN eli SANAN kautta on samaisen lähteen mukaan myös maailma luotu. Tämä MEMRA esiintyy Jeesuksen aikaisissa targumeissa lähes 600 kertaa. Oppineet pitävät sitä eräänä Jeesuksen ajan Kristusta tarkoittavista käsitteistä. Itse jae kuuluu: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." Ja Targum Onkelos toteaa: "Nämä käsivarret tarkoittavat MEMRAA (siis Kristusta), jonka kautta maailma on luotu."
Kristus on Jumalan ojennettu käsivarsi koko ihmiskunnalle. Herran käsivarsi ilmoitetaan Kristuksessa. Hänessä meitä lähestyy Jumalan pelastustarjous. Hän tahtoisi kannatella meitä iankaikkisin käsivarsin. Myös Marian ylistysvirressä, Luukas 1:51, on puhe samasta salaisuudesta: "Voimallinen on tehnyt minulle suuria . . . hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan." Jeesus ojentaa meille evankeliumissa kätensä.
Nyt tuodaan eteemme Vanhan testamentin Kristus-julistuksen tärkein salaisuus. Seuraava jae puhuu "vesasta". "Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta." Vanhassa testamentissa on kuusi eri käsitettä, jotka voidaan suomentaa sanalla vesa. Ja aina silloin puhutaan Kristuksesta. Samaan ajatuspiiriin kuuluu myös Hesekielin kirjan puhe "latvuksesta" ja "latvalehvästä". Psalmi 72:17 totesi, että tämä "vesa" tai "verso" on ollut Jumalan tykönä jo ennen aurinkoa. Kolme näistä heprean sanoista on suomennettu "vesa"-sanalla, yksi sanalla "juuri" ja yksi käsitteellä "virpi". Edessämme olevan jakeen "vesa"-sana merkitsee myös imeväistä lasta ja pientä herkkää runkopuussa olevaa silmua. Kristus tuli tänne maailmaan imeväiseksi lapseksi. Hän kasvoi kuin juuri kuivasta maasta. Tämä viittaa hänen syntymäänsä.
Mutta miksi Raamattu käyttää näin useaa eri käsitettä puhuessaan Kristuksesta? Tahtoisin väittää, että ellei tämä asia kirkastu meille, me emme ymmärrä Kristuksen tulon historiallista emmekä sen hengellistä sanomaa.
Historiallisesti Kristuksen tulo merkitsi Israelin kansalle uutta toivoa. Se oli ollut jo Egyptin orjuudessa ja Babylonian vankeudessa. Tämän jälkeen se sai kokea Pyhässä maassa roomalaisten sortoa. Juudan sukupuu oli lyöty moneen otteeseen jo poikki. Mutta nyt puhkeaa 700 vuotta Jesajan ennustusten jälkeen "Iisain kannosta virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa" (Jes. 11:1). Kristus oli tarkoitettu maahan lyödyn Israelin kansan pelastajaksi.
Mutta Kristus on myös kaikkien toivottomien ja maahan lyötyjen toivo. Hän on vastaus koko ihmiskunnan hengelliseen etsintään. Puhe vesasta liittyy Sakarjan kirjan kolmannen luvun lopussa myös syntien anteeksiantamuksen lupaukseen. Luemme siinä: "Katso, minä annan tulla palvelijani Vesan." Ja heti tämän jälkeen sanotaan: "Minä otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä." Juuri näin tapahtui Golgatalla.
"Vesa"-sana puhuu myös Kristuksen jumaluudesta, niin kuin näimme psalmin 72 sanasta, jonka mukaan tämä vesa on ollut jo ennen aurinkoa. Sakarja 6:12 lupaa: "Katso, mies nimeltä Vesa, omalta pohjaltaan hän on kasvava . . . Herran valtasuuruutta hän on kantava." Kristuksen työn vaikutin on hänen oma rakkautensa. Hän saattoi sanoa, ettei kukaan hänen henkeänsä ota, vaan hän antaa sen. Vanhassa Nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa sanomme Kristuksesta, että hän on "ennen aikojen alkua Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta - valkeus valkeudesta. Hän otti miehuuden Pyhän Hengen kautta." Näin hän kasvoi omalta pohjaltaan ja tuli ihmiseksi. Vanhoissa juutalaisissa kirjoituksissa sanotaan, että Messias oli Jumalan tykönä, kun ilmestysmajaa tehtiin. Hän on Jumalan oikealla puolella. Hän on Jumalan kirkkaus. Hän on rukousten välittäjä ja Jumalan salaisuuksien ilmoittaja. Hän on Israelin Vartija. Kaikki rukoukset tulee osoittaa Jumalalle tämän välimiehen kautta. Jos emme usko Jeesusta siksi, joka hän on, kuolemme synteihimme, sanoi Vapahtajamme. Jos emme usko Jeesuksen iankaikkiseen alkuperään, pyytelomme anteeksi kristillisyyttämme ja häpeämme Mestariamme. Vaikka Jeesus alentui ihmiseksi, hän on silti Elämän ruhtinas, jolle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä.
Myös profeetta Jeremia näki Vesassa Jumalan oman lähettilään. Asuimme Jerusalemissa aikoinaan seitsemän vuotta sadan metrin päässä silloisesta rajasta. Taloamme vastapäätä oli hurskaiden kaupunginosa. Eräänä iltana kolisi rautaporttimme kolkutin. Oli jo pilkkosen pimeä. Kun avasin oven, sisään marssi kolme hengästynyttä nuorta miestä. He sanoivat ilman kummempia esittelyjä, että he tahtoisivat puhua Raamatusta, mutta "vain Vanhasta testamentista". Vein heidät yläkertaan, jossa tutkimme myöhään yöhön asti Kristus-ennustuksia. Lopulta näytin näille nuorille Nikodeemuksille Jeremian kirjan 23:6 ja 33:16. Jakeissa puhutaan "Daavidin vanhurskaasta vesasta". Hänestä sanotaan: "Tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: Herra on meidän vanhurskautemme." Kun pojat näkivät heprealaisen Raamattuni sanan "Herra" eli "Jehova", joka on Jumalan oma nimi, jota hurskas ei saa edes lausua, he hypähtivät pystyyn ja huudahtivat: "Ei meillä ole samalla tavalla, te lähetyssaarnaajat olette väärentäneet Raamatun." Nyt ilmeni, että he tiesivät tehtäväni maassa. Sanoin näille kiihtyneille nuorille, että Raamattuni on valokuvajäljennös heidän Pyhästä kirjastaan. "Ei voi olla", he toistivat, "silloinhan Kristus olisi Jumala." Pyysin nuorukaisia menemään kotiinsa ja tarkastamaan asian omasta Raamatustaan.
Seuraavana iltana kolisi kolkutin jälleen. Ja sisään pyrkivät pojat sanoivat ensimmäiseksi: "Meillä oli samalla tavalla - Messias on Jumala!" Nuoria miehiä tuli lopulta iltaisin viisikin. Muuan heistä näki kotonansa näyn, ihmisen hahmon, ja hän kuuli sanat: "Te olette oikealla tiellä, jatkakaa." Ystävykset tulivat säikähtyneinä kertomaan siitä. He joutuivat kuitenkin painostuksen vuoksi jättämään yhteydenpidon ja alkoivat kokoontua toistensa kodeissa. Nykyajan ihmisen on kenties vaikea uskoa, että Jeesus on enemmän kuin ihminen. Johannes kirjoittaa evankeliuminsa lopussa: "Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä."
Evankeliumin raportti Jeesuksesta merkitsee rohkaisevaa sanomaa. Se liittyy juuri tähän vesakuvaan. Jouduin opettelemaan tätä kotiläksyä Israelissa. Esikoispoikamme kuoli pitkän sairauden jälkeen. Lopulta uudet lait estivät heprealaisen kristillisen koulumme pidon. Olin saanut kutsun saapua Suomeen raamattukoulutyöhön. Kun mietin näitä ongelmia, olin menossa eräänä iltana juutalaisen miehen kanssa juutalaiskristittyjen raamattupiiriin. Lähtiessämme ulos sanoin hänelle: "Kuule, tunnen lumen tuoksun." Mies vastasi juutalaisella sanonnalla: "Profeetta olet, jos se tapahtuu." Kotiin tultuani nuuhkaisin vielä iltaöistä Jerusalemin ilmaa, mutta nyt en enää havainnut mitään erityistä. Ajattelin: eipä ole profeetaksi asiaa. Aamuyöstä heräsin kello viiden tienoilla merkilliseen hiljaisuuteen: ei aasin ääntä, ei kissojen naukumista, ei autojen hyrinää! Oli kuin olisin ollut tuonelassa. Koetin puoleksi tosissani, onko vaimo vieressä. Ja olihan hän: kaikki on hyvin ei ylöstempaaminenkaan ole vielä tullut. Hänet kuitenkin ensiksi kelpuutettaisiin. Mutta yhtäkkiä kuulin ikään kuin kiväärin laukauksen. Silloin ymmärsin, että ulkona on lunta. Puut taittuivat paukahdellen taakkojensa alla. Ja todella! Kosteata suojalunta oli joka paikassa yli puoli metriä. Vastapäätä oli naapurin pihalta taittunut suuri saarninsukuinen puu.
Pari päivää myöhemmin tuli kiviaidan taakse arabialainen puutarhuri uuden moottorisahansa kanssa. Katselin parvekkeelta, kuinka hän leikkasi saarnipuun rungon rinnan korkeudelta poikki. Suomessa tehdään toki lyhyemmät kannot. Sitten hän otti suuren tylsän kirveen. Sillä hän haavoitti rungon yläosaa yltympäri. Ajattelin, että nyt tuo mies on seonnut. Mutta sitten kului kolmisen viikkoa. Eräänä päivänä vaimoni kutsui minut parvekkeelle. Ja mikä ihmeellistä: vastapäinen suora puun tyvi oli puhjennut uuteen elämään. Sen jokaisesta haavasta nousi hentoja vesoja ja virpiä. Katselin kauan tuota näkyä ja mietin omaa elämääni. Tätäkö merkitsee Raamatun vesa julistus? Kristus on tuollainen toivon vesa.
Myös yksityisen ihmisen elämässä voi käydä samoin. Meidän tiemme katkaistaan. Meitä haavoitetaan. Kuitenkin näistä haavoista puhkeaa uusi elämä. Tämän on Israelin kansa saanut monesti kokea. Ja saman läksyn joutuu pieni ihminen oppimaan omassa elämässään. Jumala lyö ja haavoittaa, että arasta sydämestä nousisi uusi, nöyrempi kasvu.
Kristuksen käsivarsi ojentuu meitä kohden. Hänenkin kämmenensä on haavoitettu. Häntä on runneltu yltympäri. "Ei ole hänellä vartta eikä kauneutta." Ei ole hänellä inhimillistä muotoa, johon katsoja mielistyisi. Häntä on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Nämä haavat luovat uutta elämää ja uutta toivoa haavoitettuihin mieliin. Suomalainen tutkija Jussi Aro on todennut, että seemiläisissä kielissä, joihin hepreakin kuuluu, ei ole yleensä toivokäsitettä. Se on varsinaisesti Vanhan testamentin luoma sana. Maanpaot ja toivottomuus loivat toivon näyn. Ja Kristus on tämän toivon kädensija. Hänessä alkaa kuolleeksi tuomitun kohdalla uusi elämä.
Ehkä olet joutunut umpikujaan ja toivottomuuteen. Ehkä olet murtunut ja taittunut taakkojesi alle. Olet kamppaillut omassa sisällissodassasi ja hävinnyt. Ehkä asut pienessä kylmässä kopissasi ilman inhimillistä tukea ja lämpöä. Ankkuroi nyt toivosi Vapahtajaan. Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Ne eivät murru, vaikka me murrumme. Ehkä sinun on vaikea sitä uskoa. Mutta kuitenkin sinun elämäsi haavoista ja kyynelistä alkaa uusi elämä.
Yhdymme rukoukseen:

Herramme ja Vapahtajamme. Anna anteeksi, että olemme sulkeneet Sinulta niin monta kertaa sydämemme, vaikka Sinä ojennat meille pelastavaa kätesi. Me tunnustamme, että olemme vastuussa evankeliumista, jonka Sinä tarjoat. Anna sanasi oikein ilmestyä meille. Herra, Sinä näet, miten vaikea meidän on avautua. Nyt me pyydämme nimesi tähden ja kunniasi tähden: tee ihmeesi sisimmässämme. Jos löydät täältä jonkun taitetun ja taakkoihinsa sortuneen, me kiitämme, että Sinä istut hänen vierelleen ja autat häntä. Herra, anna jokaisen kokea synninpäästön vapauttava sana. Nimesi tähden. Aamen.