Totuudesta väkevään eksytykseen
From the Truth To Strong Delusion
Commentary by Roger Oakland
Monet ovat esittäneet kysymyksen: kuinka on mahdollista, että lopunajan luopumus voi vallata
maailman niin nopeasti näinä viimeisinä päivinä ja niin harvat näkevät, mitä on tapahtumassa? On
vain yksi tapa ymmärtää tätä ilmiötä. Raamattu ennustaa, että näin kävisi (Mt. 24:3-4). Nyt, kun
olemme todistamassa lopunajan hengellistä petosta, niin yhä harvemmat Raamattua tunnustavat
kristityt näkevät, mitä on tapahtumassa.
Kun erottamiskykyiset uskovat uhmaavat pastoreitaan ja seurakuntajohtajiaan koskien sitä
luopumusta, joka tapahtuu heidän seurakunnissaan, joissa he ovat palvoneet monia vuosia, niin
heitä käsketään usein lähtemään ja menemään jonnekin muualle. Tämä ”ulos tai hiljaa” -asenne on
yleinen ja noudattaa samaa mallia. Sanan opetus ja Jumalan rakkaus, jotka kerran vallitsivat
uskovien seurakunnissa, ovat ottanut ja lähteneet. Kuinka murheellista onkaan nähdä, mitä
ajassamme on tapahtumassa Jeesuksen Kristuksen seurakunnalle.
Menneiden kolmen kuukauden aikana minulla on ollut tilaisuus tavata lukuisia veljiä ja sisaria
viidessä eri kaupungissa Pohjois-Amerikassa. Nämä ihmiset edustavat kristittyjä, joita on pyydetty
lähtemään seurakunnista, joissa he kerran kävivät. Kaikki olivat vakavia Raamattuun uskovia
kristittyjä, jotka rakastavat Herraa ja Hänen Sanaansa. Seurakunnat, joissa he kävivät, ovat kaikki
”menneet etelään (gone south)” hyväksymällä postmodernin mökellyksen (googly-gook), jota
mainostaa esiintuleva kirkko/päämäärätietoinen liike. He kaikki ovat esittäneet minulle saman
kysymyksen: kuinka se tapahtui, että väkevä eksytys pujahti sisään niin nopeasti?
Vastaus tähän pulmaan voidaan ymmärtää vain Raamatun valossa. Tämän kommentaarin tarkoitus
on yrittää selittää, mitä on tapahtumassa raamatullisesta näkökulmasta, miksi tämä tapahtuu ja
mihin asiat ovat menossa tulevaisuudessa. Me tiedämme, että Jumalan Sana on Jumalan innoittama
ja on hyödyllinen opetukseksi ja nuhteeksi (2.Tim. 3:16). Elämme ajassa ja aikakaudessa, jolloin
Jumalan Sana sivuutetaan, tai tuhotaan. Meidän täytyy seisoa lujina Sanassa ja julistaa sitä.
Kaksi valtakuntaa
Raamattu kuvailee selvästi kaikkialla ympärillämme riehuvaa hengellistä taistelua (Ef. 6:12). Siinä
taistelee kaksi valtakuntaa: Jumalan valtakunta ja Saatanan valtakunta (Kol. 1:13). Jumalan
valtakunta liittyy valkeuteen.(Apt. 26:18). Jumalan Sana on valkeus ja paljastaa pimeyden (Ps.
119:105). Saatanan agenda on kätkeä valo ja edistää pimeyttä (Ilm. 16:10). Jumalan valo vapauttaa
meidät paholaisen juonista, jos hyväksymme, mitä Jumala on ilmoittanut ja toimimme sen
mukaisesti (Ps. 119:130). Saatanan valtakunta liittyy aina pimeyteen. Raamattu sanoo, että ihmiset
rakastavat pimeyttä enemmän kuin valoa (Joh. 3:19). Jumalan valo loistaa pimeyteen, niin että
ihmiset voivat pelastua, mutta ihmiset valitsevat pimeyden ennemmin kuin valon (Joh. 12:35). Edes
uskovat eivät ole immuuneja Saatanan suunnitelmalle ja heitä voidaan käyttää petoksen työkaluina,
koska Saatana on se, joka pettää koko maailman (Ilm. 12:9).
Viimeisinä päivinä siis sekä epäuskoiset, että uskovat, ovat Saatanan agendan kohteena. Hän tahtoo
pettää koko maailman, koska hän on tämän maailman jumala. Luopumukseen sisältyy niiden
vietteleminen, jotka kerran uskoivat ja heidän pettämisensä niin, että heistä tulee ennemmin osa
ongelmaa, kuin sen ratkaisu. Sensijaan, että varoittaisivat toisia, että loppu on lähellä ja että
antikristus on ovella, he itseasiassa edistävät valhetta, että on olemassa ihmisen tekemä RAUHAN
suunnitelma (PEACE Plan, viittaus Rick Warren'in rauhansuunnitelmaan. Suom.huom.) (1:Ts. 5:3).
Nämä ovat niitä vaarallisia aikoja, joista Paavali varoitti (2.Tim. 3:1).
Raamatun mukaan taistelu totuudesta tulee viimeisinä päivinä kovenemaan. Jos kerran Jumalan
Sana on valo ja Saatanan valtakunta pimeys, niin on helppo nähdä, mitä on tapahtumassa.
Saatanalla on agenda hyökätä Jumalan Sanaa vastaan. Yksi tapa, jolla hän tekee sen, on ihmisen
manipulaatio. Jos hän voi tehdä Jumalan Sanan ihmisen sanaksi ja paavin sanan ”jumalan sanaksi,”
niin hän tulee onnistumaan. Tämä on jesuiittojen päämäärä, jotka edelleen toimivat kaikkialla
maailmassa tuodakseen eronneet veljet takaisin kaikkien kirkkojen äidin tykö, jolla on päämaja
Roomassa.
Vaikka tämä agenda voi näyttää kaukaa haetulta, niin löydät tämän suunnitelman selityksen
Raamatusta. Yksi mies tulee lopulta hallitsemaan koko maailmaa valvontasysteemillä. Paavi ja
hänen valtaistuimensa Roomassa ynnä mies, joka pystyttää oman valtaistuimensa Jerusalemin
temppeliin, näyttävät varmasti tarjoavan sen skenarion, jonka Raamattu ennustaa toteutuvan. Jos
kiinnität huomiota nykytapahtumiin, niin se on hyvin lähellä toteutumista juuri nyt!
Varokaa kultteja
Vaikka olemme ihmisen seuraamisen aiheessa, pitäisi huomauttaa, että yhdenkään miehen eikä
naisen pitäisi koskaan seurata ketään ihmistä. Ihmistä seuratessasi olet kultissa. Kultit ovat ihmisten
rakenteita, jotka on pystytetty valvomaan omaisuutta ja vallassaolijoita. Kultin johtaja sanoo, että
hän on se voideltu ja ettei hän voi koskaan olla väärässä. Kyseenalaistettaessa tämä johtaja useinkin
laukaisee: ”Älä koske Jumalan voideltuun.”
Kulttijohtajan ympärillä on toisia voimakkaita miehiä, jotka toteuttavat johtajan määräyksiä.
Rooman kirkossa kutsuisimme näitä miehiä kardinaaleiksi. Kultit voivat kuitenkin toimia myös
protestanttisevankelikaalisissa piireissä. Koska ihmiset rakastavat valtaa, omistamista ja ihmisten
kontrolloimista, niin aikanaan he tulevat aina tunnetuiksi hedelmistään. He jopa sekoittavat ja
opettavat Jumalan Sanaa toteuttamaan omia päämääriään käyttäen usein Raamattua laumojensa
houkuttelemiseksi.
On sanottu, että joku voi tulla kulttijohtajaksi jopa tietämättään. Tämä on osa Saatanan ovelaa
suunnitelmaa ihmisen pettämiseksi. Mikä sen parempi tapa massojen viettelemiseksi, kuin saada
kunnioitettu johtaja vangituksi petokseen ja sitten edistämään sitä, ikäänkuin hän olisi Jumalan
mies, tai Jumalan nainen. Tämä on sitä, kun sokea taluttaa sokeaa, tai kun paimenet on puettu suden
vaatteisiin. Paavali varoitti tästä viimeisten päivien luopumuksen merkkinä (Apt. 20:29).
Lopullinen viimeisten päivien kultti tulee esiin, kun antikristus pystyttää valtaistuimensa
Jerusalemiin (2.Ts. 2:3-5). Se ei tietenkään tapahdu yhdessä yössä. Seurakunta, joka kerran edisti
totuutta, täytyy vietellä osaksi suunnitelmaa. Pohjimmiltaan luopumuksessa on kysymys tästä
totuudesta luopumisesta. Kun merkit käyvät ilmeisiksi, niin olemme viimeisissä päivissä ja on aika
puhua eikä vaieta (Mt. 24: 3-51). Miksi sitten on niin, että ne, jotka kerran varoittivat viimeisistä
päivistä raamatullisesta ja profeetallisesta näkökulmasta, ovat nyt niin hiljaa? Miksi heidät on
vaiennettu? Onko olemassa syy?
Musta ja valkoinen: ei harmaa
Jos on olemassa kaksi valtakuntaa edustaen Jumalaa ja Saatanaa ja toinen on pimeys ja toinen valo,
niin kuvaannollisesti puhuen se on sama kuin sanoa, että toinen on musta ja toinen valkoinen. Jos
Saatanan valtakunta on musta ja Jumalan valkoinen, niin entä sitten väriltään harmaa? Onko
olemassa myös harmaa valtakunta?
Kuinka luulet sen suuren pettäjän toimivan? Näyttäyttyykö hän hirvittävän näköisessä paholaisen
puvussa? Mikä olisi hyvä tapa Saatanalle saada jalka seurakunnan oven väliin niin, etteivät monet
tietäisi sitä?
Näyttää ilmeiseltä, että on olemassa harmaa suunnitelma, joka toteutuu viimeisinä päivinä ja jota
parhaiten voidaan kuvailla viimeisten päivien luopumuksena. Jos voit saada johtajat ja pastorit
hyväksymään valheen Jumalan Sanan kustannuksella, niin olet voittanut asiasi. Tämä on se, mitä
tapahtuu kristinuskon nimissä. Rahan jälki osoittaa sinulle kuka, miksi, mitä ja missä.
Esiintulevan kirkon/päämäärätietoisen liikkeen invaasio moniin kerran niin raittiisiin raamattuun
uskoviin seurakuntiin on käynnissä kuin lumivyöry. Näyttää, että kukaan ei nähnyt sitä, ennenkuin
oli liian myöhäistä. Suurten seurakuntien pastorit ihastuivat mahdollisuudesta, että ”uudet”
opetukset edistäisivät seurakuntakasvua, joka toisi lisää ihmisiä ja isommat uhritulot. Raiteilla
pysymisen sijaan he joutuvat sivuraiteelle vallan, omistamisen ynnä muiden asioiden vuoksi. Kun
on kysymys luopumuksesta, voit jäljittää lähteen seuraamalla rahaa.
Kuinka tulla petetyksi
Polku valosta pimeyteen voi olla mutkitteleva. Se kuljetaan, koska pastorit ja opettajat tulevat
vangituiksi Saatanan ansaan jopa ehkä tietämättään. On mahdollista aloittaa oikein ja päätyä
väärään. Tämä on se liukas rinne, jolla niin monet pastorit ovat. He uskovat, että se, mitä he tekevät,
on oikein, mutta sen sijaan ovat täydellisesti petettyjä.
Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valkeus.” Jeesus on maailman valo ja Hänessä ei ole lainkaan
pimeyttä. Kun ihmisistä tulee Jeesuksen seuraajia, he katsovat Jeesukseen ja Hänen Sanaansa.
Sitten heille usein tapahtuu jotakin. He sallivat ihmisten seisoa puhtaan valon tiellä. Sensijaan, että
näkisivät valon, he näkevät varjon läpi, turmellen siten tosi valon selkeyden. Koska valon lähde on
ihmisten hämärtämä ja heittää heidän omia varjojaan, luopumus hiipii sisälle. Lue vertaus
kylväjästä Matteuksen 13. luvusta.
Ne, jotka olivat valossa, kääntävät nyt selkänsä valon lähteelle. He mietiskelevät omaa varjoaan ja
alkavat koroittaa itseään ja heidän typerä sydämensä on pimentynyt. Väittäessään olevansa viisaita,
heistä tulee hulluja ja he uskovat totuuden asemesta valheen (Room. 1:18-25). Lopulta nämä
miehet, joista monilla on kelvoton mieli, seuraavat omia varjojaan ja vaeltavat pois valosta, kunnes
hukkuvat pimeyteen (Room. 1:26-32).
Tämä analogia kuvaa syöksykierrettä totuudesta pimeyteen. Ainoa ratkaisu ongelmaan on tehdä
parannus, päästä takaisin Jumalan valoon paljastettavaksi ja aloittaa uudelleen. Milloin tahansa
aloitamme uskoen, että synnillämme ei ole väliä, tai että voimme tehdä, mitä ja haluamme ja silti
olla Jumalan lähettiläitä, niin Jumala joko pysäyttää suunnitelmamme, tai paljastaa
suunnitelmamme toisille ihmisille.
Saatanan suunnitelma saada ihminen vakuuttuneeksi, että voi olla Jumala ja näytellä Jumalan roolia,
on hänen lopullinen suunnitelmansa. Kun pastori lankeaa tähän suunnitelmaan ja johtaa toiset
harhaan, niin lopullinen petos on tapahtunut. Sen perusteella, mitä minä ymmärrän koskien
lopunajan petosta, eksytys on oleva niin suuri, että harvat tulevat selviämään. Jeesus esitti
kysymyksen:“Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Lk.
18:8)? Vastaus tähän kysymykseen on, että löytyy muutamia -- jäännös. Haluatko sinä kuulua
jäännökseen? Ja jos, niin pysy uskollisena Sanalle.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Taistelu mielestä
Taistelu mielestä
Battle of the Mind
By Pastor Anton Bosch, Herescope
15.5.2011
Tänään aloitamme tärkeän pastori Anton Bosch'in sarjan, joka torjuu monia humanistisia ja esoteerisia harhaoppeja, jotka rehottavat evankelikaalisuudessa koskien ”mieltä” ja ”itseä.” On tärkeää osoittaa, mitä Raamattu todella sanoo, varsinkin "aivoja" ja "mieltä" koskevien virheellisten korostusten yhteydessä Rick Warren'in "Daniel-suunnitelmassa terveydenhuollon uudistamiseksi.*
“Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” 2.Kor. 10:3-5
Osa 1. Linnoitukset
Kristitty on lukittu kiivaaseen [hengelliseen] sotaan. Monet meistä olemme kuitenkin niin kiinnostuneita käymään ulkoista sotaa paholaista vastaan, että unohdamme, että tärkein taistelu ei ole ulkoisia voimia vastaan, vaan omassa mielessämme, sydämessämme ja ajatuksissamme. Nämä jakeet sisältävät avaimet voittoon alueella, jolla useimmat kristityt alinomaa kokevat tappioita.
Paavali muistuttaa meitä, että aseemme ja strategiamme eivät ole lihallisia. Tämä on ensimmäinen avain voittoon. Useimmat kristityt soveltavat lihallisia, psykologisia ja inhimillisiä strategioita hengellisten ongelmien käsittelyyn. Monet kirjat, jotka antavat ”seitsemän helppoa askelta voittoon,” soveltavat inhimillistä viisautta ja lisäävät muutaman Raamatun jakeen pyhittämään systeemin, joka on lainattu maailmasta. Riisu nuo jakeet kirjasta, tai saarnasta ja sinulle jää motivoiva kirja, tai puhe, jonka lukemisesta tai kuulemisesta maailma maksaa rahaa.
Kun jokin on noin hyväksyttävää maailmalle, niin meidän täytyy kyseenalaistaa onko se todella aitoa kristinuskoa. En yhtään epäile, että monet noista kaavoista toimivat jossakin määrin ja jonkin aikaa. Ne ovat, kuten monet lihavuuden ”parannuskeinot,” joita päivittäin tyrkytetään – ne tarjoavat nopeita ratkaisuja ja voivat jonkin aikaa jopa toimia, mutta lopussa jättävät sinut huonompaan jamaan, kuin aikaisemmin.
Taistelumme on hengellinen ja voidaan voittaa vain, kun käytämme hengellisiä aseita, joita Jumala on asettanut käyttöömme. Joskus ihmiset eivät käytä näitä aseita, koska ne näyttävät yksinkertaisilta, tai liikaa muistuttavat kovaa työtä. Kuitenkin ne toimivat, koska Jumala on suunnitellut ne ja Pyhä Henki antaa niille voimansa. Itseasiassa taistelua mielestäsi (ja mielessäsi) ei voida voittaa, ellet käytä niitä aseita, jotka Jumala on antanut sinulle.
Aseemme ovat mahtavia Jumalassa. Itsessään ja itsestään ne ovat voimattomia, mutta Jumalassa ne ovat mahtavia, voimakkaita ja kykeneviä tuomaan jokaisen ajatuksen hallintaan. Nämä aseet ovat Jumalan Sana (Ef. 6:17), rukous (Ef. 6:18) ja Pyhän Hengen voitelu (Apt. 1:8).
Yksi syy, että tarvitsemme näin vahvoja aseita, on, koska nämä ajatusmallit ovat niin syvälle kaivautuneet mieliimme, että niistä tulee kirjaimellisesti linnoituksia. Paavali ei sattumalta käyttänyt sanaa ”linnoitus” (2.Kor. 10:4). Tämä on sama sana, jota filosofi Philo (todennäköisesti Paavalin tuntema) käytti kuvailemaan ylimielisen inhimillisen järkeilyn linnaketta. Philo vertasi tätä ihmisen halua vahvistaa jumalanvastaiset argumenttinsa Baabelin torniin. Mitä se kaikki merkitsee? Se merkitsee yksinkertaisesti, että ne ajatusmallit, jotka saavat meidät toimimaan, kuten toimimme, kaivautuvat niin voimakkaasti mieliimme, että niistä tulee, kuin sotilaslinnakkeita, jotka ovat valloittamattomia.
Oletko koskaan yrittänyt järkeillä jonkun kanssa, joka on selvästi väärässä (kaikkien normien mukaa – ei vain sinun omiesi) ja todennut, että vastassasi on kivimuuri? Se on juuri sitä. Ne ovat kivestä rakennettuja linnoituksia. Jumalan tahdon, Hänen Sanansa ja viisautensa vastaiset argumentit tulevat niin vahvistetuiksi mielessämme, että mikään muu kuin ihme, ei pysty tunkeutumaan niihin.
Sellaiset linnoitukset rakentuvat kivi kiveltä, argumentti argumentilta, kunnes niistä tulee linnoitus, jonka taakse me piiloudumme Jumalalta ja vastuiltamme. Ne rakentuvat vuosien mittaan itsensä puolustelun ja huonon käytöksen, riippuvuuksien ja ei-hyväksyttävien arvojen selittelyn kautta. Ne vahvistuvat edelleen, kun täytämme mielemme maailmalla ja sen systeemeillä ja arvoilla.
Usein, kun törmäämme tähän ihmisissä, heillä on melkein järjetön todellisuuden kieltäminen ja sanomme, että sellainen henkilö on irrationaalinen tai emotionaalinen (järkevän vastakohtana). Teksti kuitenkin viittaa syyhyn ”järjen päätelminä (NKJV: arguments).” (Vanha KJV-käännös käyttää väärää sanaa ”imaginations”, kuvittelut). Kreikan sana on logismos, samasta juuresta, kuin “logic.” Meillä kaikilla on järkeviä, loogisia syitä, miksi olemme tottelemattomia Herralle.
Salli minun antaa joitakin kantapään kautta opittuja neuvoja. Älä edes yritä väitellä sellaisen henkilön kanssa. He eivät ole kiinnostuneita ja vain vetäytyvät syidensä linnan taakse ja alkavat ampua sinua kohti kaikenlaista arvostelua.
Mitä meidän sitten tulee tehdä auttaaksemme toisia? Muistatko, että aseemme eivät ole inhimillisiä? Voimme vain antaa Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen tehdä työn. Meidän osuutemme on vain rukoilla. Siinä kaikki. Herran täytyy muuttaa ihmisen mieli Sanansa ja Henkensä kautta ja aloittaa noiden linnoitusten alasrepiminen.
Ilman Jumalaa yrityksesi vain saavat henkilön kaivautumaan asemiinsa syvemmälle ja ryhtymään hyökkäykseen. On vaikea oppia olemaan väittelemättä sellaisen henkilön kanssa. Täytyy vain kävellä pois ja rukoilla ja luottaa, että Herraa hoitaa heidät. Usko minua, jos yrität ”auttaa” heitä, niin hankit itsellesi paljon tarpeetonta päänsärkyä ja kipua. Yksi vaikeimmista asioista kristillisessä työssä on jättää sellainen henkilö Herralle, kun meistä tuntuu, että meidän pitäisi todella tehdä jotakin.
Tärkeämpi, kuin toisten ongelmat, on se tosiasia, että kullakin meistä on sellaisia linnoituksia omassa elämässämme. Pelon, epäilyn, epäuskon, ahneuden, himon, kiukun, riippuvuuksien linnoituksia ja luettelo jatkuu ja jatkuu. On vain yksi paikka, jossa voimme aktiivisesti osallistua tähän linnoitusten alas repimisen työhön ja se on omassa elämässämme. Joskus tahdomme olla vapaita siitä otteesta, joka näillä asioilla on elämäämme, mutta useinkin me nautimme niistä ja emme halua päästää niistä irti.
Teksti kuitenkin muistuttaa meitä, ettemme tee vääryyttä vain itsellemme sallimalla näiden ajatusten hallita meitä, vaan se on synti Korkeinta vastaan. Paavali puhuu ”jokaisesta varustuksesta, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan” (jae 5). Eikö se juuri ole sitä, mitä tapahtui Baabelin tornilla? He rakensivat tämän tornin uhmaten Herraa. Sitä juuri me usein teemme, kun haudomme näitä asioita mielessämme – sallimme ja kannustamme näitä asioita nousemaan kapinassa Jumalaa vastaan!
Jos aiomme olla sellaisia ihmisiä, kuin Jumala tahtoo meidän olevan, niin nämä linnakkeet täytyy repiä alas ja niiden taakse piiloutuneet ajatukset tuoda hallintaan. Paavali sanoo, että nämä argumentit, järjen päätelmät, jotka nostavat itsensä Jumalaa vastaan, täytyy heittää ulos tai repiä alas.
Jos aiomme olla sellaisia ihmisiä, kuin Jumala tahtoo meidän olevan, niin nämä linnakkeet täytyy repiä alas ja niiden taakse piiloutuneet ajatukset tuoda hallintaan. Paavali sanoo, että nämä argumentit, järjen päätelmät, jotka nostavat itsensä Jumalaa vastaan, täytyy heittää ulos tai repiä alas.
Tuntuuko sinusta, että olet kärsinyt tappion, ennenkuin edes olet aloittanut? Se ehkä johtuu siitä, että olet yrittänyt voittaa nämä varustukset käyttäen inhimillisiä menetelmiä tai omassa voimassasi? Se ei tule toimimaan ja toivon, että olet ymmärtänyt sen tähän mennessä. Tarvitsemme Pyhän Hengen dynamiittia räjäyttämään nämä linnoitukset. Jumala voi ja on sen tekevä – meidän luvallamme ja yhteistyöllämme. Kuinka? Siitä lisää seuraavassa postissa.
lauantai 9. heinäkuuta 2011
TUTKIELMA EVANKELIUMIN OPISTA
* * * SOLA GRATIA * * *
TUTKIELMA EVANKELIUMIN OPISTA
"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä." (Tit 2:11-13)
ALKUSANAT
Tutkielman nimi Sola Gratia on latinaa ja tarkoittaa "yksin armosta". Tutkielmassa esitellään evankeliumin oppia, jossa Jumalan armolla on hyvin keskeinen merkitys. Esityksessä on pyritty mahdollisimman laajan kokonaiskäsityksen luomiseen pelastusopista, vaikka itse asia onkin tiivistetty varsin lyhyeen muotoon. Toivomme, että koet Jumalan Hengen ymmärrystä avaavaa vaikutusta ja tulet siunatuksi lukiessasi tätä tutkielmaa. Toivomme sen innostavan sinua itsenäiseen Raamatun tutkimiseen ja johtavan sinua entistä syvällisempään hengelliseen elämään, läheisempään suhteeseen Vapahtajaasi.Tutkielma on tehty raamatullisen opin puolesta lakihenkisyyttä ja kaikkea muutakin evankeliumin vääristelyä vastaan. Se on koostettu helluntaiseurakuntiin kuuluvien kristittyjen ryhmätyöskentelyn pohjalta vuosina 1986-1993. Olemme iloisia saamastamme runsaasta hyvästä palautteesta, ja seuraavia henkilöitä tahdomme erityisesti kiittää kannustavista kommenteista: raamatunopettajat Ilkka Pellonpää, Mauri Viksten, Pauli Karppinen ja Juhani Kuosmanen.
Vantaalla Isänpäivänä 14.11.1993 (Versio 3.32 - 22.12.1999)
James Hirvisaari ja Aarno Niemi
SISÄLLYSLUETTELO:
- ALKUSANAT
- SISÄLLYSLUETTELO
- JOHDANTO
- 1. YHTEYS JUMALAAN
- 2. SOVITUKSEN KERTAKAIKKISUUDEN KÄSITTÄMINEN
- 3. HENGEN TÄYTEYS
- YHTEENVETO
- LIITE 1: JUMALAN TUNTEMINEN
- LIITE 2: JUMALAN OLEMUS
- LIITE 3: HENGELLISET KÄSITTEET
JOHDANTO
Pietari kehottaa kaikkia tekemään uskonelämän perustan itselleen selväksi (2.Piet 1:10). Perustus on hyvä tuntea, jotta tiedetään, mikä on kristitylle sellainen pohja, jolle hän voi elämänsä turvallisesti rakentaa. Oikea näkemys evankeliumin opista luo puitteet tuolle elämälle.Tutkielman aluksi käsitellään vanhaa liittoa, jotta uuden liiton sisältö tulisi ymmärrettävämmäksi. Tutkielman rakenne perustuu hengellisen rakennuksen kaaviokuvaan, joka on esitetty kuvassa 5.
1. YHTEYS JUMALAAN
Tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta puuttua niihin valitettaviin tapahtumiin, joiden tähden ihmissuku ja koko maailma on joutunut suureen onnettomuuteen, kiroukseen, jonka kautta ihminen joutui eroon Jumalastaan ja Luojastaan ja koko luomakunta onnettomaan turmelukseen. Todettakoon vain, että ihmiskunnan yhteys Jumalaan on vaurioitunut. Jumala ei kuitenkaan ole tahtonut hylätä maailmaa, joka on Hänen omaisuuttaan jo luomisenkin perusteella.Jumala on valinnut kansojen joukosta yhden kansan, jonka kautta Hän on tahtonut ilmaista itseään ja jonka kautta Hän on toteuttanut kirouksen poistavan pelastussuunnitelmansa. Raamattu on saatu maailmalle juutalaisten kautta, ja myös Vapahtajamme Jeesus Kristus syntyi juutalaiseksi.
1.1 Vanha liitto
Raamatussa sana "armo" tarkoittaa Jumalan muuttumatonta, rakastavaa suhtautumistapaa niitä kohtaan, jotka ovat yhteydessä Häneen, liitossa Hänen kanssaan.
Jumala teki omasta aloitteestaan liiton Abrahamin kanssa. Siihen perustui Vanhan testamentin Israelin suhde Jumalaan, mutta jo se sisälsi lupauksen kaikkia kansoja koskevasta siunauksesta (1.Moos 12:3).
Abrahamin pojanpojasta (Jaakob = Israel) syntyi Israelin kansa, jonka keskuudesta syntyi aikanaan maailman vapahtaja. Vanhan liiton tarkoituksena oli luoda puitteet laille ja uhrijärjestelmälle, jotka osoittivat toisaalta Jumalan pyhyyden vaatimukset ja toisaalta Jumalan anteeksiannon kattavuuden. Koko vanha liitto tähtäsi Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen maan päälle: Jumalan ilmestymiseen ihmisten keskelle heidän pelastajakseen pahan vallasta (Gal 1:4).
Vanhan liiton järjestykseen sisältyy paljon esikuvallisuuksia todellisesta hengellisestä maailmasta. Esimerkkinä mainittakoon liiton merkki, ympärileikkaus, joka on esikuva Kristuksen suorittamasta synnin poistamisesta. Ulkoinen ympärileikkaus ei kuitenkaan tuolloin ollut tärkeintä, sillä Jumala tahtoi vaikuttaa ihmisten sydämissä uskoa, joka sai aikaan oikean ympärileikkauksen, sydämen ympärileikkauksen Hengessä (5.Moos 10:16, 30:6). Se on myös jumalayhteyden todellinen perusta: uskon kautta tapahtuva syntien anteeksiantamus, lihan ruumiin poisriisuminen, jota uudessa liitossa kuvaa näkyvänä tunnusmerkkinä vesikaste: vanha ihminen haudataan, uusi herätetään. (Kol 2:11-12, Fil 3:3)
1.1.1 Vanhan liiton uhrit
Vanhan liiton uhrit toimivat uskon välineinä: ruokauhrit muistuttamassa jokapäiväisen leivän saamisesta Jumalalta, lahjauhrit kiitollisuuden osoittamiseksi, yhteysuhrit Jumalan yhteyden kokemiseksi ja hyvitysuhrit sovituksen aikaansaamiseksi. Niistä kävi myös ilmi, että Jumalan ja ihmisen välisen ristiriidan tähden heidän keskinäinen kanssakäymisensä vaatii (profetaalisesti Kristukseen viitaten) viattoman uhrin; ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta (Hepr 9:22). Uhraajan oli lisäksi asennoiduttava oikein uhraamiseensa, jottei kyseessä olisi ollut pelkkä hyödytön rituaali; ilman uskoa on mahdoton olla Jumalalle otollinen. (Hepr 11:6, KR 1938)
1.1.2 Mooseksen laki
Lain yhtenä tehtävänä oli osoittaa, kuinka kansan tuli elää, jotta sen vaellus olisi sopusoinnussa Jumalan pyhän olemuksen kanssa (3.Moos 19:2). Lain antamisen taustana oli toimiva yhteys Jumalaan, jo aikaisemmin voimassa ollut liitto Hänen kanssaan.
Laki on hengellinen, minkä vuoksi se olisi täytettävä sydämen pohjasta ja halusta (Room 7:14). Jeesus osoittikin vuorisaarnassaan lain vaatimusten olevan jopa tavoittamattoman korkealla kehottamalla ihmisiä olemaan "täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen" (Matt 5:48). Vaatimus on niin huima, että siinä paljastuu lain toinen tehtävä: osoittaa kaikki ihmiset syntisiksi ja saada heidät siis syyllisiksi Jumalan edessä ja siten täysin riippuvaisiksi Hänen armostaan (Room 3:19).
Jeesuksen ajan fariseukset olivat langenneet pois vanhan liiton armoajatuksesta, jolloin juutalaisuudesta oli tullut lakiuskonto. Heidän mielestään uskonnon syvin olemus oli lain kirjaimen pikkutarkka noudattaminen (Luuk 11:42).
1.2 Uusi liitto
Liittoon Abrahamin kanssa sisältyi siis lupaus, että hänen jälkeläisessään tulevat siunatuiksi kaikki kansat (1.Moos 22:18). Tämä jälkeläinen on Jeesus Kristus, joka sai aikaan uuden liiton Jumalan ja ihmisten välille. (Hepr 8:6, Gal 3:16, 1.Tim 2:5).
"Jos ensimmäinen liitto olisi ollut rikkumaton, ei sen sijalle olisi tarvittu toista." (Hepr 8:7)
Uudessa liitossa tehtiin pakanoillekin (=ei-juutalaisille) pääsy Jumalan yhteyteen mahdolliseksi. Tähän liittoon pääsee syntymällä uskon kautta uuteen jumalalliseen sukuun, ja se pysyy voimassa ainoastaan uskon perusteella. Uskon kohde on Jeesus Kristus, ja uskominen Häneen merkitsee lähinnä Hänen suorittamaansa sovitustyöhön turvautumista sekä Hänen asettamansa rakkauden lain tunnustamista. (Hepr 11:1, KR 1938)
Sielun pelastuminen ei kuitenkaan riipu ihmisen täydellisestä onnistumisesta rakastaa, vaan siitä ilosanomasta, että Jeesus Kristus onnistui täydellisesti elettyään täysin synnittömän ja puhtaan elämän ja antaessaan henkensä maailman edestä viattomana uhrina Jumalalle.
Jumala siis uudestisynnyttää ihmisen evankeliumin kautta, Sanan, jonka vastaanottaminen (henkilökohtainen uskominen) saa aikaan täydellisen pelastuksen. (1.Piet 1:23-25) Liiton päämäärähän on ihmisten vapauttaminen synnin ja pimeyden ja paholaisen orjuudesta sekä pelastaminen väistämättömästä tuhosta ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä (Joh 3:16).
Vanha liitto tähtäsi Kristuksen sovitustyöhön ja siten uuteen liittoon, jonka kautta ihmisten mahdollisuus päästä Jumalan yhteyteen ja iankaikkisen elämän osallisuuteen lopullisesti varmistui. Uusi liitto sisällyttääkin itseensä kaikki uskovat ihmiset luomakunnan alusta sen loppuun saakka. Tässä mielessä evankeliumi on siis ollut voimassa myös jo Vanhan testamentin aikana. Ja Jumalalla on toki suvereeni oikeus lukea kaikkina aikakausina eläneiden ihmisten omantunnon tiloja pelastavaksi uskoksi Jeesukseen Kristukseen (Room 2:14-16).
1.2.1 Uuden liiton uhri
Jeesuksen uhri Golgatalla oli kertakaikkinen ja toteutti kaikki vanhan liiton uhriajatukset (Hepr 7:26-27). Hän hyvitti meidän pahat tekomme, jotta me tulisimme sovitetuiksi ja pääsisimme rauhaan Jumalan kanssa (Hepr 9:22). Hän on myös yhteysuhrimme, joten voimme elää luottavaisesti ja uskalluksella Jumalan yhteydessä (Ef 2:19). Kristuksen uhri on mahdollistanut sen, että Isä kuulee kiitoksemme (Hepr 13:15), ja saanut aikaan, että meille on lahjoitettu kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (2.Piet 1:3-4, KR 1938).
Jeesuksen uhrikuolema tapahtui lunastukseksi myös vanhan liiton aikaisista rikkomuksista (Hepr 9:15). Näin ollen vanhan liiton uhrit on käsitettävä esikuvallisiksi, ja niiden tilalle astui kertakaikkinen uhri, Kristus, Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnin luomakunnan alusta sen loppuun saakka (Joh 1:29, Hepr 10:1-14).
1.2.2 Laki sydämessä
Uudessa liitossa "laki" ei ole kielto- ja määräysluettelo, vaan lain tehtävän suorittaa kaiken kattava RAKKAUDEN LAKI, joka sisältää seuraavan ajatuksen: "älä tee kenellekään mitään pahaa." Se on siis varsin tehokkaasti ymmärrykseen vetoava sääntö. Koko sisältönsä puolesta se on kuitenkin sangen vaativa.
"Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain." (Room 13:10)
Rakkauden laki vaatiikin täydellistä mieltä, joten ihmisen ainoa mahdollisuus toteuttaa tuota lakia on sisäinen MUUTTUMINEN, jonka vaikuttaa Jumala Pyhän Hengen kautta (Room 12:2). Päämääränä onkin muuttaa ihminen sisältä päin, mikä on siis mahdollista vain Pyhän Hengen kautta vuodatetun rakkauden avulla.
1.2.3 Parannus
Oikean uskonelämän syntyminen ja uskossa säilyminen ei ole mahdollista ilman rakkauden lain periaatteen hyväksymistä. Joka ottaa ilosanomainformaation vastaan, ei voi olla muuttumatta. Usko ei ole pelkkää historiallista totenapitämistä vaan rakkauden mukaan suuntautumista.
Usko ilman tekoja on kuollut. (Jaak 2:17,26) Teot seuraavat aina elävää uskoa, mutta ne ovat parannuksen hedelmää, eivät pelastuksen perusta. Aitoon uskoontuloon näet liittyy parannus eli mielenmuutos, vilpitön halu luopua kaikesta vääryydestä (2.Tim 2:19).
Parannus ei tarkoita omavoimaista itsensä muuttamista vaan sydämen kääntymistä Jumalan puoleen, Herran Jeesuksen vastaanottamista (Joh 1:12, Apt 20:21).
Jumala lahjoittaa Häntä etsivälle uskon (Joh 6:29), joka on hyvä todentaa Jumalalle suun tunnustuksella (Room 10:9). Jumalan Henki saa aikaan mielenmuutoksen ja siten ulkonaistakin muuttumista - Jumalan lapsi ei TAHDO käyttäytyä vastoin Isänsä tahtoa. Jos uskovalla on tällainen tahto hyvään, teot seuraavat aina ja todistavat uskon aitouden. Jokaisella uskovalla on ainakin jossakin määrin Jumalan vaikuttamia rakkauden tekoja. Niistä ei ihminen kuitenkaan voi kerskata, sillä teot ovat Herran eivätkä ihmisen! (Fil 1:10-11, Ef 2:10)
Parannus osoittaa mielenmuutoksen suunnan: ihminen hylkää pahan ja valitsee hyvän, hylkää vääryyden ja valitsee oikeuden, hylkää saastaisuuden ja valitsee pyhyyden. Kuitenkin todellista mielen muuttumista, jonka Jumala saa aikaan Sanansa ja Henkensä kautta, tapahtuu yleensä vasta varsin hitaan hengellisen kasvun tuloksena. Me muutumme Herran kirkkautta katselemalla (2.Kor 3:18). Kukaan ei siis saa joutua epätoivoon liian suurten vaatimusten edessä, sillä parannus on pohjimmiltaan avuttoman ihmisen turvautumista Jeesukseen.
2. SOVITUKSEN KERTAKAIKKISUUDEN KÄSITTÄMINEN
2.1 LahjavanhurskausOlemme pelkästään uskon perusteella vanhurskaita eli Jumalalle kelpaavassa määrin hurskaita ja siten Hänen hyväksymiään, ymmärrämme sen tai emme. Tämä vanhurskaus on lahjoitettu meille Kristuksen lunastuksen perusteella (Room 3:24). Syntivelkamme on täysin hyvitetty, joten olemme nyt sovinnossa Jumalan kanssa (Room 5:1-2).
Vanhurskauttaminen, syyttömäksi julistaminen, on ennen kaikkea juridinen, oikeusopillinen tapahtuma: koska rangaistus on jo kärsitty, meidät on julistettava syyttömiksi, meidät, jotka olemme antaneet luvan pelastaa itsemme (2.Kor 6:1). Tämän käsittäminen saa meissä aikaan pelastustietoisuuden ja varjelee meidät menettämästä toivoamme missään elämänvaiheessa.
(2) Oma näkemyksemme kelvollisuudestamme
"Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet." (Hepr 3:14)
Yksikään ihminen ei ole niin hurskas ja oikeamielinen, että yltäisi vanhurskaudessa täydellisyyteen, Jumalan edellyttämälle tasolle. Epäpyhä ei voi elää pyhän yhteydessä. Mahdollisuutenamme on kuitenkin turvautua Jeesuksen vanhurskauteen, joka siis luetaan meidän hyväksemme uskomme perusteella. (Room 4:24-25)
Uskonelämäämme sävyttää jäytävä ongelma, jos emme sisäistä sitä tosiasiaa, että vanha minämme on kuollut Kristuksen kanssa ristillä (Gal 2:19, Kol 3:3, Room 6:1-11). Oman kelvottomuutemme toteaminen johtaa nimittäin tällöin sisäiseen ristiriitaan: emme olekaan sellaisia kuin tahtoisimme.
Syntinen luontomme kapinoi Jumalan lain edessä, ja se on pahan saastuttamana täysin kykenemätön toteuttamaan Jumalan tahtoa. On valtavaa vapautta, että se on jo tuomittu ristillä, sillä käsittelemätön synti johtaa ihmisen ikuiseen eroon Jumalasta. Jeesus käsitteli meidän syntimme ristillä (1.Piet 2:24). Ketään Häneen uskovaa ei näin ollen tuomita kadotukseen, sillä kaikki synnit on kuitattu maksetuiksi Golgatalla. Jeesus otti päälleen sen tuomion, joka kuuluisi meille. Pelastetut toki joutuvat astumaan Jumalan tuomioistuimen eteen, ja heidän tekonsa tullaan arvioimaan sen mukaan, kuinka he ovat rakentaneet elämänsä Kristus-perustukselle, mutta kyseessä ei ole kadotustuomio. (1.Kor 3:11-15)
Vanhan minämme keskeinen ominaisuus on siis syntisyys. Sen kuolema merkitsee lain tehottomaksi tekemistä siinä mielessä, että synti ei pysty syöksemään Kristukseen turvautuvaa ihmistä ikuiseen tuhoon. Otollisuutemme Jumalalle ei siis perustu meihin itseemme, vaan siihen, että meidän kelvottomuutemme on jo saanut rangaistuksensa.
Laki, joka osoittaa syyllisyytemme, on siis tehty tehottomaksi; Kristus on lain loppu, joten synti ei voi uskovaa hallita. Uskovaa hallitsee armo . (Room 5:20-21) Pelastus on todellinen lahja, joka annetaan sola gratia, yksin armosta, jokaiselle, joka sen ottaa vastaan!
Kysymyksessä on samalla tavoin oikeusopillinen asia kuin vanhurskauttamisessakin, ja - itse asiassa - ne kuuluvatkin täydellisesti yhteen. Ei voi olla toista ilman toista. Kyse on vaihtokaupasta: Kristus ottaa juridisessa mielessä meidän syntimme, ja me saamme juridisessa mielessä Hänen vanhurskautensa.
Jos emme ymmärrä, että vanha minämme on kuollut, emme kykene säilyttämään katsettamme Kristuksessa, vaan katseemme kääntyy omaan onnistumiseemme. Ja mehän olemme uskovina tunnetusti vain armahdettuja syntisiä, emme synnittömiä pyhimyksiä.
2.3 Pyhitys
Pyhitys on erottautumista Jumalalle; se on myös Jumalan tahdon tekemistä (1.Tess 4:3). Käytännön pyhityselämän perustana pitää olla tieto siitä, että uskovat ovat jo kertakaikkisesti pyhitettyjä ja siis Jumalan hyväksymiä Kristuksen uhrin tähden.
Nyt ei ole kuitenkaan ristiriitaista kehottaa
- kertakaikkisesti pyhitettyjä (Hepr 10:10) pyrkimään pyhitykseen (Hepr 12:14)
- puhdistettuja (1.Kor 6:11) puhdistautumaan (2.Kor 7:1)
- synnistä pois kuolleita (Room 6:11)) hautaamaan syntinsä (Kol 3:5)
- vanhurskaita (Room 5:1) tulemaan vanhurskaiksi (Gal 2:17)
- niitä, jotka ovat jo riisuneet pois vanhan minänsä tekoineen (Kol 3:9), panemaan pois vanha minänsä (Ef 4:22)
- täydellisiä (Hepr 10:14) pyrkimään täydellisyyteen (Jaak 1:4),
Käytännön pyhityselämä on syvemmässä merkityksessään myös kokonaisvaltaisempaa kuin pelkästään hyvien tekojen tekemistä tai pahan karttamista; se on Kristuksen elämää meissä. Uskovan elämässä vallitseekin riemullinen vapauden tila: vanha minämme on kuollut, ja uusi luomus elää Kristus-elämää Pyhän Hengen avulla!
2.4 Oikean opin merkitys
- Lahjavanhurskauden käsittäminen vapauttaa meidät vaatimuksista, joita luulemme Jumalan asettavan meille, ja saa meissä aikaan pelastustietoisuuden.
- Kertakaikkisen pyhityksen tajuaminen vapauttaa meidät luonnottomasta ja väkinäisestä "lihan" pyhittämisestä ja johtaa meidät sisäisen muuttumisen kautta toteutuvaan aitoon hengelliseen kasvuun.
- Vanhan minän kuoleman oivaltaminen vapauttaa meidät hyväksymään itsemme ja muut kristityt sellaisina kuin he ovat. Meissä kaikissa on kelvotonta ainesta, mutta me emme saisi arvioida ketään "inhimilliseltä kannalta" eli ulkonaisten seikkojen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan, emme edes itseämme (2.Kor 5:16).
| Näkemys Jumalalle kelpaamisesta: | Ansiovanhurskausoppi | Lahjavanhurskausoppi | Epävanhurskausoppi |
|---|---|---|---|
| Asenne Jumalaan: | Kunnioittava | Kunnioittava | Penseä |
| Asenne pahaan: | Hylkivä | Hylkivä | Salliva |
| Hengellinen tila: | Lain alaisuus | Hengen vapaus | Lihan vapaus |
| Hengellinen perusmotivaatio: | Kelpaamisen tarve | Rakastamisen tarve | Ei motivaatiota |
| Pyhityselämä: | Lihan pyhitys | Hengen pyhitys | Lihan mieli |
| Suhde Jumalaan: | Etäinen | Läheinen | Etäinen |
| Suhde itseen: | Vaativa | Hyväksyvä | Epämääräinen |
| Suhde lähimmäiseen: | Vaativa | Rakastava | Välinpitämätön |
| Hengellisen elämän laatu: | Ponnistelu, riutuminen | Lepo, yltäkylläisyys | Väärä rauha |
2.5 Uusi luomus - Kristus minussa
Vanha minämme on siis kuollut. Silti elämme, emme enää itse, vaan Kristus elää meissä (Gal 2:20, Kol 1:27). Olemme uudestisyntyneet - olemme siis uusia luomuksia ja saamme elää uutta elämää Hengen vapaudessa (2.Kor 5:16-18). Meillä on kaikki hengellinen siunaus Hänessä, joka meissä asuu (Ef 1:3). Hänellä on jaettavana kaikki armolahjat. Hän tuntee täydellisesti Jumalan tahdon ja ihmisten sydämet, ja Hän jakaa lahjojaan meille tilanteen ja tarpeen mukaan.
Hän ei halua olla vain rakkautemme kohde, vaan Hän tahtoo itse jakaa rakkauttaan meille, olla uuden luomuksen keskipisteenä kaikissa toimissamme. Jumala tahtoo asua meissä ja meidän keskellämme! (2.Kor 6:16)
On kuitenkin muistettava, että me emme kykene täydelliseen vaellukseen, sillä liha ja Henki ovat jatkuvassa sotatilassa keskenään (Gal 5:17). Taisteluissa tulee aina tappioitakin. Ainoa keino voittaa lihan himot on Hengessä vaeltaminen, jonka onkin oltava tavoitteemme (Gal 5:16-18, Room 8:13).
2.6 Raamattu ja armo
Raamatun tekstit ovat Jumalan henkeämiä, joten niiden arvovalta on ehdoton kaikilta kohdiltaan silloinkin, kun ne sisältävät kielikuvia, ironioita, allegorioita, kärjistyksiä, vertauksia tai muita kuvaannollisia ilmauksia.
Lähes kaikki tietomme Jumalasta perustuu Raamattuun, joten se on tunnettava perusteellisesti mahdollisimman oikean näkemyksen saamiseksi Hänestä ja Hänen opistaan (Joh 7:16). Jeesus itse varoitti, että eksymme, jos emme tunne Kirjoituksia ja Jumalan voimaa (Matt 22:29). Meillä tulee siis olla pyrkimys Raamatun hyvään tuntemiseen ja kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Ilman Pyhää Henkeä me emme siihen kykene (Joh 16:13-14, Apt 8:30).
Vanhaa testamenttia on ymmärrettävä Uuden testamentin valossa (2.Kor 3:14). Uusi testamentti on ymmärrettävä kokonaisuutena ja armon evankeliumin hengessä. Koska Raamattu monissa kohdin vaatii lukijalta jopa täydellisyyttä, on hyvä ymmärtää, että onnistuminen sen kehotuksien noudattamisessa ei ole pelastuksen perusta. Jos tätä asiaa ei käsitetä, langetaan helposti samaan kuin fariseukset ja sidotaan omattunnot kirjaimeen; unohdetaan evankeliumin luonne. Sen tähden on varottava ajautumasta lain orjuuteen, suorituskristillisyyteen, pelastuksen ostamiseen omilla ansioilla (Room 7:6, 2.Kor 3:5-6). Hyvin tärkeää on myös ymmärtää, että uuden liiton seurakunnan oppi perustuu nimenomaan Uuteen testamenttiin. Tämä seikka on ehdottomasti muistettava, kun pohditaan suhtautumista esimerkiksi ympärileikkaus- sapatti- ja kymmenyssäädöksiin.
On totta, että hengellisen kasvun päämääränä on täydellisyys, mutta siihen ei päästä säädöksiä ja käskyjä pakonomaisesti noudattamalla vaan ainoastaan Pyhän Hengen kautta vuodatetun rakkauden avulla. Lopullinen täydellisyys saavutetaan vasta Taivasten Valtakunnassa.
Kirjoitusten tarkoitus on tehdä meidät viisaiksi pelastuaksemme "uskomalla Kristukseen Jeesukseen" (2.Tim 3:15). Pelastus otetaan vastaan uskomalla, mikä osoittaa selkeästi, että kysymyksessä on lahja ja pyyteetön armonosoitus. Tämä on hyvin tärkeää muistaa Raamattua lukiessamme.
"Sentähden se on uskosta, että se olisi ARMOSTA." (Room 4:16, KR 1938)
2.7 Armon ja uskon välineet
Merkittäviä armon julistajia elämässämme ovat vesikaste ja ehtoollinen, joissa tunnustaudumme kristityiksi ja konkretisoimme uskomme Jeesukseen ja taivaalliseen Isään; kaste muistuttaa jälkeen päinkin vanhan minämme kuolemasta ja syntymästämme Jumalan lapsiksi, ehtoollisessa tunnustamme pysyvämme ikuisen elämän osallisuudessa. Nämä eivät siis ole uskoa synnyttäviä vaan syntynyttä uskoa vahvistavia tekijötä.
- Usko on varsinainen ARMON väline, pelastusarmon väline. "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut." (Apt 16:31) Kuten edellä on mainittu, oikeaan uskoon sisältyy mielenmuutos: vääryyden hylkääminen ja Jeesuksen antaman rakkauden käskyn tunnustaminen.
- Kaste ja ehtoollinen ovat USKON välineitä. Niissä uskomme ikään kuin konkretisoituu. Ne julistavat osallisuuttamme Kristukseen; me osoitamme uskomme todelliseksi.
- Sana tavoittaa ihmisen Raamatun kirjoitusten ja hengellisten armoitusten ja virkojen kautta Pyhän Hengen kirkastamana. Näin evankeliumi leviää, ja uskovat saavat tarpeellista hengellistä varustusta ja ravintoa elämäänsä.
- ME olemme Pyhän Hengen temppeli.
- ME olemme Jumalan asumus.
- ME olemme Kristuksen ruumis.
Helposti pelkäämme, että vapauden tila armossa johtaa lihalliseen vapauteen. Kuitenkin lihallinen vapaus johtuu useimmiten lain alaisuudesta, ei armon opin väärästä soveltamisesta. Sekä lain alaisella että lihallisessa vapaudessa elävällä on näet samanlainen vaatimuskeskeinen näkemys uskonvaelluksesta; toinen kilvoittelee ankarasti riutuen suorituspaineensa alla, toinen taas luokittelee itsensä toivottomaksi tapaukseksi, eikä kumpikaan koe olevansa todellisesti vapaa. Seuraava kaavio kuvaa tätä asiaa.
Lain alla oleva ihminen on usein myös lakihenkinen ja pyrkii kääntämään muidenkin uskovien katseet pois Kristuksesta tuijottamaan omaa vaellustaan. Tämä on valitettavan yleistä kaikkialla, missä yritetään todella olla Jumalalle mieliksi ja kelvata Hänelle.
Lihan vapaudessa elävä ei myöskään ole oivaltanut todellisen pyhityksen sisältöä. Hengen pyhitys on Jumalan antama hieno mahdollisuus päästä voitolle syntielämästä Pyhän Hengen voimalla.
Vain sellainen kristitty, joka tajuaa olevansa Jumalan hyväksymä sellaisenaan, ainoastaan lahjavanhurskautensa perusteella, voi elää Hengen vapaudessa oikeaa pyhityselämää ja hyväksyä myös muut uskovat sellaisina kuin he ovat.
3. HENGEN TÄYTEYS
Hengen täyteys on evankeliumin vastaanottaneessa ihmisessä vaikuttava sisäinen olotila (Joh 7:37-39), josta seuraa monia asioita. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen ja johtaa meidät kaikkeen totuuteen (Joh 16:13-14), puolustaa meitä (Joh 15:26), antaa voiman kilvoitukseen (Gal 5:16) ja todistamiseen (Apt 1:8), jakaa armolahjoja (1.Kor 12:11) ja saa aikaan Hengen hedelmän elämässämme (Gal 5:22). Hän antaa meille myös jumalalliset valtuudet tehtäviimme (2.Kor 1:21).Jumalan Henki on pyhä rakkauden Henki, ja rakkaus on varmasti merkittävin piirre Jumalan todellisesti vaikuttaessa ihmisessä. Hengen täyteyden tuntomerkkejä ovatkin rakkaus, armolahjojen toiminta sekä sydämestä tulviva yltäkylläinen elämä. Sitä saa aikaan meissä asuva Pyhä Henki vallaten ajoittain meidän henkemme vapauttavalla ja voitelevalla läsnäolollaan. Lisäksi Pyhän Hengen keskeinen ominaisuus on olla nimensä mukaisesti pyhä henki, joka vaikuttaessaan meissä saa aikaan pyhyyttä ja puhtautta mieltä ja ajatuksia myöten (1.Kor 6:17).
3.1 Tie Hengen täyteyteen
Uskonelämämme lepää sillä pohjalla, että Jumala hyväksyy meidät Kristuksen sovitustyön tähden. Hengen täyteyden esteenä voi olla epävarmuus tästä asiasta; syyllisyys sitoo ihmisen. Kun vapautusta Kristuksessa saarnataan, seurauksena on Hengen täyteyttä, jos julistus sisäistetään ja otetaan uskossa vastaan (Apt 10:34-46). Galatalaisetkin saivat Hengen kuulemisesta, eivät teoista (Gal 3:1-5). Pyhän Hengen saamista voi myöskin rukoilla Jumalalta (Luuk 11:13). Hengen kaste tarkoittaa yksinkertaisesti upottamista Pyhään Henkeen, siis kokonaisvaltaista Jumalan Hengellä täyttymistä, erityisesti sen tapahtuessa ihmiselle ensimmäistä kertaa.
On huomionarvoista todeta, että Pyhä Henki ei ole tunne eikä pelkkä voimavaikutus vaan Jumala itse, persoonallinen HENKI, jonka läsnäolo ilmenee havaittavalla tavalla vallitsevassa ilmapiirissä. Hän on vaikuttaja, joka voitelee hengelliset tilanteet ja tuo elämän hengellisten rakenteiden sisään (2.Kor 3:6). Pyhä Henki on luvattu niille, jotka tottelevat Jumalaa eli ovat kuuliaisia evankeliumin kutsulle (Apt 5:32, 2:38-39). Osallisuus Hengestä on siis tarkoitettu kaikille uskoville.
Tärkeintä on siis se, että pääsemme täyteen uskonvarmuuteen ja lepoon hengellisessä elämässämme. Tärkeää on myös ymmärtää, että Henki on lähetetty lahjaksi kaikille uskoville, ei palkinnoksi vain parhaiten onnistuneille kilvoittelijoille. Kun näemme, millaisia rikkauksia ja aarteita omistamme Kristuksessa, elävän veden virrat alkavat väkisinkin kummuta sisimmästämme. Tarvitsemme viisauden ja näkemisen Henkeä, jotta nämä pyhät salaisuudet valkenevat meille ja tieto armon ylenpalttisuudesta iskostuu henkeemme (Ef 1:17-18).
Hengen täyteys on myös päivittäin uudistuva kokemus. Kun uskova hoitaa yhteyttään Jumalaan rukouksen, Raamatun, laulun tai muun vastaavan avulla, Pyhä Henki on hyvin halukas valtaamaan hänet ja tulemaan hänen hengellisen elämänsä Elävöittäjäksi (Ef 5:18-19). Jumalan Henki täyttää sisäisen tyhjyyden ja motivoi elämään. Hengellisen ravinnon hankkiminen onkin kristitylle varsin tarpeellista ja tärkeää.
3.2 Yltäkylläinen elämä
Kun näemme asemamme Kristuksessa, pääsemme kokemaan yltäkylläistä elämää, joka on meille luvattu (Joh 10:10). Seuraava kuva auttaa meitä ymmärtämään hengellisen elämän perusteita tämän tutkielman sisällön järjestyksen mukaan:
3.3 Hengen hedelmä
Olemme uskonvaelluksessamme täysin riippuvaiset Jumalasta. Hengen hedelmä kasvaa ainoastaan maaperällä, jossa vallitsee lepo Kristuksessa ja yltäkylläinen elämä. Hengen hedelmä sisältää kaikki kristillisessä elämässämme ilmenevät Jumalan vaikuttamat arvokkaat hyveet: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal 5:22-23). Kuten Hengen hedelmän nimikin jo osoittaa, se on seurausta Hengen täyteydestä, jonka kautta se siis kasvaa ja kypsyy (Room 5:5).
Kaikki todellinen hedelmä elämässämme on Jumalan aikaansaannosta meissä Pyhän Hengen kautta. Siksi ei ole mielekästä keskittyä itsetarkkailuun, vaan pyrkiä Pyhän Hengen jatkuvaan täyteyteen, jatkuvaan elämänyhteyteen Jumalan kanssa.
YHTEENVETO
Kristillisen elämän perustuksena on usko Jeesukseen. Jotta voisimme elää hengentäyteistä ja levollista elämää, meidän on syytä ymmärtää, että meidät on kertakaikkisesti tehty hyväksytyiksi Hänen sovitustyönsä kautta ja puhdistettu Hänen verellään. Sisäinen muuttumisemmekin perustuu juuri Jumalan meitä kohtaan osoittaman rakkauden kokemiseen. Jos uskonelämästä puuttuu lepo, niin ilmestys evankeliumin kirkkaasta totuudesta, armosta, on himmentynyt, tai sitä ei ole käsitetty lainkaan.Rakkauden lakiin pohjautuva parannuksen tekeminen eli evankeliumin vastaanottamisen aikaansaama mielenmuutos on aidon uskonelämän syntymiseen ja siten myös sielun pelastukseen oleellisesti vaikuttava tekijä.
Vain Pyhän Hengen täyteyden avulla voimme olla irti maailmasta ja sen himoista ja elää yltäkylläistä elämää.
Vain Pyhän Hengen täyteyden kautta saamme voiman sekä Jumalan palvelemiseen että omaan pyhityskilvoitukseemme pyrkiessämme täydellisyyteen, kohti Kristuksen kaltaisuutta.
Meillä ei näin ollen ole oikeutta elää lain alla, vaan olemme velvolliset vaeltamaan ARMOSSA, jottemme asettaisi esteitä Pyhän Hengen täyteydelle ja siten Jumalan tahdon toteutumiselle elämässämme.
Aamen.
LIITE 1: JUMALAN TUNTEMINEN
Edellä on esitelty evankeliumin opin keskeisiä totuuksia. Ne luovat uskonelämälle tärkeät kehykset, mutta on tarpeellista käsitellä hieman tarkemmin kristillisen elämän sisältöä. Tässä yhteydessä on huomattava, että täydellinen Jumalan tunteminen ei tietenkään ole pelastuksen ehto - pelastuksen saa aikaan ilosanoman henkilökohtainen vastaanottaminen ja uskominen.On tärkeää, että uskonelämämme ei lepää epävarmalla pohjalla. Uskottavuuttamme ei lisää se, että Jumalan tuntemisemme on vain tietoa tai oletuksia Jumalasta. Raamatullinen Jumalan tunteminen ei ole teorisointia vaan läheistä elämänyhteyttä Luojan kanssa.
Jotta voisimme tuntea Jumalan, meidän on toki tiedettävä Hänestä yhtä ja toista. Tätä tietoa saamme Raamatusta. Mutta mikä on keskeisintä kaikessa kristillisyydessä? Kysymys ei liene vaikea. Jo Vanhan testamentin laki tähtäsi siihen, että ihmiset rakastavat toisiaan, ja Jeesus tiivistikin kaikki lain vaatimukset juuri tuohon kaikkein tärkeimpään; Hän antoi rakastamisen käskyn. Se on kristillisessä elämässä ehdottomasti kaikkein oleellisinta. Voidaan sanoa, että ei ole olemassa mitään kristillisyyttä ilman rakkautta. Evankeliumi ilman rakkautta on hirvittävä vääristymä, irvikuva Jumalan ilmoituksesta. Tieto ilman rakkautta ei ole minkään arvoista, eikä elämä ilman rakkautta ole todellista elämää.
Kuten edellä on tullut ilmi, Jumala on luonut ihmiset asuakseen heissä ja heidän keskellään. Me olemme Jumalan asunto, Kristuksen ruumis, Pyhän Hengen temppeli. Tämä ei saisi olla mitään teoriaa, vaan täysin koettavissa olevaa todellisuutta. Jos emme rakasta, Jumala ei vaikuta meissä, mutta "jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä". Tämä asia on äärimmäisen tärkeä, sillä Jumalan tunteminen on sen tiedostamista, että Jumala todellakin vaikuttaa meissä rakastavan Henkensä kautta. Rakastaminen on seurausta siitä, että Jumala asuu meissä.
Jumala on rakastava Henki, joka asuu uudestisyntyneiden ihmisten sisimmässä. "Joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan; joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus." Evankeliumi osoittaa, että Jumala itse rakastaa ihmistä hyväksyvällä, pyyteettömällä rakkaudella. Vain sanoma rakastavasta Jumalasta voi muuttaa ihmiset ja parantaa heidät rakastamaan.
"Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." (1.Joh 4:19)
Kristitty ei tarvitse itselleen mitään määräys- tai käskyluetteloita, sillä me voimme arvioida kaikki tekomme sen mukaan, toteuttavatko ne rakkauden lakia. "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa; näin rakkaus toteuttaa koko lain." Jumalallinen rakkaus ei ole haihattelua vaan dynaamista vaikuttamista; se ei ole itserakkautta vaan uhrautumista ja todellista välittämistä. Se on ainoa asia maailmassa, joka motivoi todelliseen elämään ja antaa sisimpään täyden tyydytyksen ja yltäkylläisyyden.
"Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa."
Maailman rakastaminen on itsekeskeistä oman edun tavoittelua. Ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä ovat hekumaa muiden ihmisten kustannuksella. Sellaisen rakkauden suunta on väärä; se huutaa "minulle, minulle, minulle", kun taas jumalallisen rakkauden lähde on uudestisyntyneen ihmisen sisimmässä, ja sieltä se virtailee itsestä ulospäin elämäksi muille ihmisille.
Tasapainoisen uskonelämän edellytyksenä on totuudellinen näkemys evankeliumin opista, ja sitä tämä lyhyt tutkielma on pyrkinyt esittelemään. Se ilmoittaa meille, että Jumala ottaa vastaan kaikki Hänen luokseen tulevat ihmiset yksin armosta, heidän uskonsa perusteella. Mutta varsinainen Jumalan tunteminen ei ole teoriaa, vaan se on yleensä hitaan oppimisen ja kasvun seurausta, Hengen hedelmää; se on rakastamista. Onkin selvää, että vasta Taivasten Valtakunnassa me saamme tuntea Hänet täydellisesti, nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on, muuttua Hänen kaltaisikseen. Taivasten Valtakunta on rakkauden valtakunta.
Olemmehan samalla tiellä?
LIITE 2: JUMALAN OLEMUS
Seuraava analogia auttaa ymmärtämään Jumalan ja ihmisen välistä yhteyttä. Vertauksesta ei tietenkään täydellisesti voi selvitä Jumalan perimmäinen ja tavoittamaton olemus, mutta toimintaperiaate ihmiseen nähden käy kyllä ilmi, ja siinä mielessä malli on pätevä. Pyhyyden ohella Jumalan keskeinen ominaisuus on rakkaus, mikä on tärkeää tässä yhteydessä huomioida. Myös Jumalan kolmiyhteys havainnollistuu kuvassa yksinkertaisella tavalla.Jumalan olemus:
- Isä: sähkövirta
- Poika: lamppu
- Pyhä Henki: valo
- SÄHKÖVIRTA
on energian perusmuoto, kuten Isä on elämän ja jumaluuden näkymätön ja salattu alkulähde. - LAMPPU
on laite, jonka kautta sähkö muuttuu valoksi ja lämmöksi, kuten Poika on rakastava, näkyvä hahmo, jonka kautta Isän rakkaus säteilee ja jonka lähellä on lämmintä ja hyvä olla. - VALO
on lampusta loistavaa kirkkautta, kuten Pyhä Henki on Jeesuksesta loistava Isän kirkkauden säteily, Jumalan läsnäolo täällä, rakkauden puhdas ilmapiiri, tietämme valaiseva ja meitä johdattava Jumalan välitön vaikutus. (Mehän emme nyt Jeesusta näe, emme myöskään Isää, mutta Jumalan valkeus on keskuudessamme Henkenä, puhtaana ja pyhänä rakkauden Henkenä.)
Rakkaus vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme: lampuissa (meissä) kulkeva sähkövirta muuttuu valoksi ja lämmöksi, jotka säteilevät ympärillemme. Valo syrjäyttää pimeyden, pahuus väistyy, rakkaus voittaa!
Lapset, rakastakaa toisianne.
LIITE 3: HENGELLISET KÄSITTEET
Seuraavassa pintapuolinen katsaus hengelliseen termistöön:
- Uskova on sovinnossa Jumalan kanssa, koska Kristus on sovinnossa Jumalan kanssa.
- Uskova on vapaa, koska Kristus on vapaa.
- Uskova on syytön, koska Kristus on syytön.
- Uskova on puhdas, koska Kristus on puhdas.
"Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa,
kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta."
(Joh 15:13)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)