Markku Veilo - Pedonmerkki

http://www.youtube.com/v/MBaxsLic5K8?version=3&autohide=1&autohide=1&autoplay=1&showinfo=1&attribution_tag=9u5ciYx5lu8-Q5wEbQ-WVg&feature=share

Herran Työtä Herran Tavalla

 

 

 

 

Sisällysluettelo

Ps.16
Nimisivu
Tekijänoikeudet
Omistus
Esipuhe
Luku 1: Jumala puhuu meille
Luku 2: Jumalasta syntynyt
Luku 3: Hengellisen työn perusta
Luku 4: Puhdistunut Herran läsnäolossa
Luku 5: Älä hikoile!
Luku 6: Jeesus esikuvamme
Luku 7: Aidon palvelutyön seitsemän tunnusmerkkiä

Minä pidän Herran aina edessäni.

Ps.16:8a KR33.

Herran työtä

Herran tavalla

K.P.Yohannan

Alkuperäinen julkaisija:

GFA Books

www.gfa.org

Herran työtä Herran tavalla

Alkuteos: The Lord's Work Done in the Lord's Way

Copyright © 2004 K.P.Yohannan

Suomennos: Simo Papunen

Teosta saa jakaa vapaasti sähköisenä kirjana Internetin kautta, kunhan se tehdään myönteisellä asenteella eikä tätä teosta tai sen osaa käytetä kaupallisiin tarkoituksiin. Teosta tai sen osaa ei saa tuottaa uudestaan missään muodossa ilman tekijän antamaa kirjallista lupaa.

Raamatunpaikoissa on käytetty vuoden 1992 raamatunkäännöstä, jonka tekijänoikeudet omistaa Kirkon keskusrahasto. Joskus on lainattu vanhaa kirkkoraamattua ja merkitty se KR33 tai KR38.

Kansikuvan kuva-aihe: Peter Kujala.

Tämä sähköinen kirja on julkaistu luvalla.

Omistus

On kaunista nähdä ikuisen totuuden tulevan eläväksi meissä ja saada koskettaa sitä. Pääsemme tähän esikuvia seuraamalla.

Oli vuosi 1982, kun tapasin pastori Chuck Smith'in ensi kerran. Puristaessani hänen kättään, sydämeni vakuuttui: "Hän tuntee Herran todella".

Kun olen tuntenut pastori Chuck Smithin nämä 22 vuotta, kuunnellut häntä ja katsellut hänen vaellustaan, tämän kirjasen sanoma on saanut siitä uutta puhtia.

Omistan tämän kirjasen kaikesta sydämestäni pastori Chuck Smithille, joka on Calvary Chapel - liikkeen perustaja ja hengellinen isä.

Esipuhe

Puhuin tämän kirjasen sanoman veljespiirille heinäkuun 30.päivä vuonna 2002. Olimme silloin erityisesti kokoontuneet rukoilemaan ja etsimään Herran kasvoja. Aloitimme tunteja kestävällä ylistyksellä ja palvonnalla, jonka aikana Herra tuli meille hyvin läheiseksi.

Se kaikki, mitä tässä kirjassa kerron, sai alkunsa siitä taakasta, joka alkoi painaa minua yhä enemmän tuona aikana, jolloin hän muistutti meitä jälleen kerran siitä, miten meidän tulee jatkuvasti pyrkiä hänen lähelleen, kuunnella häntä ja kasvaa rakkaudessa häntä kohtaan ja tulla entistä viisaammiksi hänen tuntemisensa kautta. Jos yrittää tehdä hengellistä työtä jotenkin muulla tavalla, menee säälittävällä tavalla pieleen.

Meidän tulee keskittyä - mitä tahansa teemmekin - tuntemaan Herraa ja hänen tapaansa tehdä työtä. Vain sillä tavalla voi työ tulla tehdyksi täydessä riippuvuussuhteessa häneen. Ja vain silloin voi työmme tuottaa hänelle kunniaa.

Saakoon Herra vetää teitä lähemmäksi itseään, kun syvennytte tähän kirjaseen.

Luku 1

Jumala puhuu meille

Etsin ihmistä, joka odottaa ja tähyää,

seuraa, milloin viittoilen tulemaan.

Joka minun tavallani tekee työni,

eikä kulje ohi antamani työmaan.

Voi sitä iloa, minkä siitä saan

kun yhdenkin tällaisen mukaani vien -

ihmisen, joka tekee tahtoni vaan

joka on päättänyt oppia Mestarin tien.

(Zac Poonen © 1971)

Viime aikoina olemme nähneet hengellistä uudistumista tapahtuvan meidän kentällämme toimivien johtajien keskuudessa. Sen tuloksena nämä johtajat ovat kuuluttaneet 90 päivän yhtämittaisen rukousvartion, johon osallistuu tuhansia ihmisiä. He etsivät Herran kasvoja kokeakseen voimakasta herätystä ja uudistusta niiden parissa, jotka tekevät työtä kanssamme.

Kaikki alkoi siitä, kun muutamat meidän tärkeimmistä johtajistamme tapasivat toisiaan neljän päivän ajan keskustellen ja suunnitellen tulevaa työtä ja sitä, mihin pitäisi panostaa. Koska työ laajenee niin nopeasti, meille on jäänyt vain yksi asia, mikä pysyy - muutos. Joka toinen tai kolmas vuosi on aina keksittävä uusia systeemejä, jotta laajeneminen voidaan hallita. Ihmisten tulee muuttua mukana. Strategioita pitää työstää. Usein on ihan välttämätöntä ja kiireellistä kutsua näitä johtajia koolle.

Eri puolilla Intiaa oli koolla useita eri kokouksia. Ensimmäinen, missä oli koolla 25 johtotason henkilöä, pidettiin Pohjois-Intiassa. Kuten tavallista ensimmäisen päivän kokous aloitettiin yhteisellä ylistyksellä, joka kesti muutaman tunnin. Huone tuli täyteen ylistystä ja rukousta, mutta kun aikaa kului, rukous ei ottanut loppuakseen. Sitä jatkettiin aina iltaan asti ja Herran läsnäolo täytti sen paikan hyvin voimallisesti.

Jumala alkoi puhua erään vanhemman johtohenkilön kautta. Sen mukaan kuin sai sanoja, hän kertoi, mitä Herra puhui itse kullekin paikalla olijalle. Herra tiesi, mitä kukin oli joutunut kokemaan elämässään ja työssään, ja Hän rohkaisi näitä ja puhui juuri sitä, mitä kukin tarvitsi sillä hetkellä.

Tämän jälkeen seurasi yleinen sanoma Herralta kaikille läsnäolijoille. Sanoman ydin oli tämä: "Teillä on paljon työtä, kun suoritatte minun antamaani tehtävää ja pyritte vastaamaan kadotetun maailman huutavaan hätään. Te uhraudutte ja kärsitte minun puolestani. Olen hyvin iloinen ja mielissäni kaikesta, mitä teette hyväkseni. Te jaatte huoleni ja kannatte taakkani ja se tekee minut iloiseksi. Mutta samaan aikaan olen surullinen sen tähden, että teidän rakkautenne minua kohtaan on käynyt niin laimeaksi."

Siinä, mitä Jumala puhui, ei ollut syyttävä sävy, ei mitään tuomitsemista. Mutta nuo sanat muuttivat koko tilaisuuden asialistan toiseksi. Sen sijasta, että etsittiin ratkaisuja työn suorittamisen ongelmiin, laitettiin rukoileminen etusijalle ja pitäydyttiin Herran kasvojen etsimiseen ja ylistämiseen.

Samankaltaista tapahtui seuraavassa kokoontumisessa. Siellä Jumala puhui aivan saman sanoman erään toisen henkilön kautta.

Koska ymmärrettiin, että tämä asia oli todella vakavasti Jumalan sydämellä, johtajat pyysivät kaikkia työyhteydessämme olevia varaamaan aikaa rukoukseen ja etsimään omalta osaltaan Herraa tämän sanoman vuoksi.

Kun kuulin, mitä oli tapahtunut ja kuinka asiat olivat edenneet, aloin ajatella perin pohjin kaikkea sitä, mitä Jumala oli sanonut noiden kokousten aikana. Se muistutti mieleeni, mitä hän oli puhunut Efesoksen seurakunnalle. Hän kiitteli näitä kaikesta hyvästä työstä, mitä nämä olivat tehneet, mutta sitten - aivan samoin kuin johtajiemme tapaamisessa - hän totesi: "Olen myös surullinen".

Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ilm.1:2-5 (korostus minun).

Kaiken ahkeroinnin ja vaivannäön keskellä Herra oli surullinen. Miksi? Koska heidän rakkautensa häntä kohtaan oli hiipumassa pois.

Heidän palvelutyönsä ei ollut muuttunut. Herrakin totesi, että oli nähnyt heidän työnsä, vaivannäkönsä, heidän kärsivällisyytensä ja kestävyytensä, mitä he tässä kaikessa olivat osoittaneet. Hän kiitteli heidän tekemäänsä työtä ja sitä vaikutusta, mikä sillä oli monien elämään. Mutta jotenkin sen kaiken keskellä heidän sydämessään oli tapahtunut muutos.

Rakkaat veljet ja sisaret, mekin voimme joutua samanlaiseen vaaraan.

Se työ, jota alkuun tehtiin rakkaudesta häntä kohtaan, alkoi nyt pyöriä jonkin muun tarkoituksen voimalla. Ellemme ole varuillamme, mekin voimme uppoutua niin Jumalan antamaan työhön, että unohdamme Jumalan itsensä.

Tämän vuoksi hän huudahtaa (omin sanoin ilmaistuna): "Tehkää parannus ja palatkaa ensirakkauteen. Jatkakaa sitten sitä työtä, jonka olen teille antanut. Tehkää työtä rakkaudesta minuun. Mitä tahansa teettekin, tehkää se niin kuin tekisitte sen minulle".

Määritelmä

Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että pitää tehdä Herran työtä Herran tavalla? Meidän tulee kunnolla määritellä se, niin voimme sen myös saavuttaa.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus määrittelee oikeanlaisen hengellisen työn - kun tehdään Herran työtä Herran tavalla - yhdellä yksinkertaisella lauseella: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Matt.25:40.

Kristillinen työ luonnostaan vaikuttaa ja toimii ihmiskunnan hyväksi. Palvelemme Jumalaa, kun palvelemme ihmisiä. Palvelutyö, johon Jumala on sinut kutsunut, ei koskaan tapahdu eristyksissä niistä ihmisistä, jotka Jumala on tuonut sinun elämääsi. Kristillisessä palvelutyössä täytyy kuitenkin säilyttää tasapaino. Eikä tämä tasapaino tarkoita vain sitä, että ulkonaisissa asioissa on etusija yhdellä asialla ja toisella asialla kakkossija, vaan siinä on kysymys jostakin syvemmästä, joka on kuin lähde, mistä kaikki palveleminen pulppuaa. On kysymys sydämen asenteesta.

Kun tehdään Herran työtä Herran tavalla, silloin ollaan tietoisia tästä: mitä tahansa teemmekin, mihin palvelutyöhön Herra meidät on kutsunutkin, me kaikessa säilytämme kirkkaana mielessämme, että me teemme työtämme hänelle. Meidän palvelemisemme tulee olla häneen juurtunutta, sen vaikuttimena tulee olla meidän rakkautemme häneen ja työn pitää tulla tehdyksi halusta korottaa hänen nimeään - yksin ja ainoastaan hänen nimeään.

Tulee aika, jolloin jokainen meistä joutuu testiin, ja myös se työ, minkä Herra meille antoi suoritettavaksi täällä maan päällä, tullaan koettelemaan tulella (1.Kor.3:13). Vain sellainen työ, joka tehtiin hänen tavallaan, kestää. Asiaan ei juuri vaikuta se, miltä kaikki näytti täällä ajassa, eikä sekään, kuinka maineikasta työ on ollut tai kuinka paljon hedelmää se näyttää kantaneen. Jos sitä ei tehty häntä varten eikä sitä tehty hänen tavallaan... se ei voi kestää ikuisuuksien halki.

Rakkaat sisaret ja veljet, puhun tätä teille hyvin vakavalla mielellä tietäen kuinka helposti voimme lähteä säntäilemään sinne tänne omien ideoittemme ja asioittemme innoittamina. Kaikki voi näyttää niin hyvältä ja voi näyttää siltä, että juoksemme ihan oikeaa rataa. Mutta jos meidän ymmärryksemme oman palvelutyömme tarkoituksesta on livennyt siitä, että palvelemme vain häntä, ja siitä on tullut työtä, joka tähtää tuloksiin, saa mainetta ja palvelee ihmisiä, olemme vaarallisella tavalla eksyksissä.

Kuinka kaikki voi mennä pieleen

Kuinka ihmeessä voi käydä niin - jopa hengellisessä työssä - että menetämme ensirakkauden?

Kaikki alkaa siitä, että alamme laiminlyödä hänen läsnäoloonsa hakeutumista ja hänen jalkojensa juuressa istumista. Vain hänen läsnäolossaan voi meidän ymmärryksemme kasvaa - hänen tuntemisensa ja hänen toimintatapojensa tunteminen - ja tulemme varustetuiksi lähtemään liikkeelle ja toteuttamaan sen, minkä hän antoi meille tehtäväksi. Meidän sisimpämme tavoittaa oikean elämisen tunnelman vain, kun hetki hetkeltä odotamme häntä, kuuntelemme hänen ääntään ja olemme herkkiä kuulemaan häntä ja etsimme todella hänen tahtonsa tuntemista.

Mutta jos etäännymme tästä, se ei valitettavasti merkitse sitä, että heti kaikki palvelutyö tyssää siihen. Meidän "hengellinen työmme" voi hyvinkin näyttää etenevän kuten ennenkin. Hätähän on edelleenkin ajankohtainen. Ihmiset ovat yhä paikallaan. Mutta jos olemme päättäneet mennä eteenpäin ilman, että viivymme hänen edessään, otamme samalla ensimmäisen askeleen sivuun oikealta tieltä. Saatamme tehdä erilaisia hyvää tarkoittavia toimia, jotta palvelutyömme menestyisi, mutta niistä on tullut hänestä riippumattomia tekoja, jos ne eivät ole syntyneet hänen läsnäolonsa voimasta.

Yksi noista hyvää tarkoittavista toimista voi olla esimerkiksi se, että teemme asioita, joita Jumala ei ole antanut työksemme, vain koska tarve on niin huutava, otollisia tilaisuuksia työn tekemiseen on rajattomasti ja meitä ajaa eteenpäin kauhea kiire.

Tiedän, että meidän työssämme tarve on valtavan suuri ja tehtävä tuntuu täysin mahdottomalta. Meidän tulisi viedä evankeliumi niin monelle ihmiselle ennen kuin he kuolevat ja joutuvat ikuiseen kadotukseen. Sen vuoksi on kaikin puolin loogista ja järkevää olla täysin sitoutunut työhön ja antautunut tekemään kaiken, mitä on mahdollista tehdä kadotettujen hyväksi. Mutta jos teemme kaiken hänestä riippumatta, silloin meidän rakkautemme ja läheisyytemme hänen kanssaan alkaa hiipua eikä meidän työmme voi miellyttää häntä, vaikka se tuottaisi kuinka paljon hedelmää.

Työnäkymme suhteen me tiedämme, että kaikkein turvallisin tapa viedä sitä eteenpäin on tulla Herran kasvojen eteen ja hakeutua hänen läsnäoloonsa, että voimme tuntea hänen tiensä ja seurata hänen johdatustaan. Meidän työmme alkuaikoina me saatoimme kysyä Herralta: "Mitä muuta vielä voisimme tehdä?" Nykyään on toisin. Koska olemme yksi nopeimmin kasvavista lähetysjärjestöistä, koemme jatkuvana haasteena ja päätöksiä vaativana asiana ne monet asiat, joita voisimme tehdä. Tästä huolimatta meidän pääasiallinen huolen aiheemme on nykyään ollut: "Herra, mitä meidän ei pitäisi tehdä?"

Toinen riippumaton toimintatapa - mikä johtuu siitä, että olemme menettäneet ensirakkauden ja Herran läheisyyden - on se kun emme malta pysähtyä ja kysyä Herralta, miten hän haluaa, että hänen työtään tehdään.

Monta kertaa yritämme vain vastata ajankohtaisiin tarpeisiin ja siitä tulee tärkeämpi asia kuin kysymys siitä, kuinka pitäisi toimia. Usein syntyy välttämättömyyden sanelemia ratkaisuja, kun luomme uusia rakenteita, uusia systeemeitä, uusia johtajia ja uutta koulutusta - ja niin meitä kiskotaan joka suuntaan. On helppo uppoutua niin käsillä olevien asioiden tekemiseen, että siitä tulee lopulta koko homman tarkoitus.

Voimme käyttää kaiken aikamme siihen, että rakennamme uusia raiteita junille, jotka ovat jo liikkeellä, ja yritämme organisoida ja luoda toiminnalle puitteita ilman, että pysähdymme koskaan miettimään, tarvitseeko Herra todella kaikkia näitä puitteita ja suunnitelmia. Ehkä hänellä olisi kaikenlaisia muita tapoja tehdä työtään. Mutta me olemme vain niin uppoutuneet omiin bisneksiimme, työmme puitteisiin ja sen logiikkaan, että vain jatkamme homman pyörittämistä omalla tavallamme.

Olen viime aikoina ollut tästä kasvavassa määrin huolissani ja se kaikki, mitä Herra on meille puhunut, on vain lisännyt tätä huolestumistani. Mietin: "Herra, onko tämä se tapa, miten meidän tulee toimia ja palvella sinua?"

Olemme nähneet usein, kuinka Jumala suuressa armossaan puuttuu asioihin niin kuin johtajiemme kokouksissakin, ja muuttaa meidän suunnitelmiamme asettaen tärkeät asiat etusijalle.

Olen hyvin kiitollinen, että Herra otti itselleen vapauden tulla meidän keskellemme tuolla tavalla, vaikka kukaan johtajistamme ei sitä odottanut. On suuri helpotus kokea, että hän on kanssamme ja valvoo työtänsä. Se tuntuu vähän samalta kuin olisi viettänyt päivän paahtavassa helteessä ja sitten saanut mennä viilentävään, raikkaaseen suihkuun. Sellainen virkistää. "Jes!" Hän on kanssamme ja hän johtaa meitä!

Samaan aikaan olen tullut tiedostamaan, että meidän tulee olla varovaisia ja tarkkoja siinä, kuinka viemme Herran työtä eteenpäin. En missään tapauksessa halua antaa kenenkään ymmärtää minun ajattelevan, että meidän tulisi lopettaa työ ja jättää homma kesken. Se ei toimi niin. Tosiasiassa näyttää siltä, että mitä enemmän otamme aikaa viipyäksemme Herran kasvojen edessä ja kuunnellaksemme häntä, sitä enemmän saamme aikaan käytännön työssä - mutta pikemminkin hänen voimassaan kuin omassamme.

Näin voimme tehdä Herran työtä Herran tavalla - rakastaen häntä enemmän kuin sitä työtä, jonka hän antoi tehtäväksemme, odottaen häntä ja kuunnellen hänen läheisyydessään, mitä hän sanoo, ja jatkaen siinä herkkyydessä, että seuraamme aina herkällä korvalla hänen tahtoaan ja tehden kaiken hänen voimassaan.

Luku 2

Jumalasta syntynyt

Kaikki mikä tuo kunniaa Jumalalle ja kestää ikuisesti on alunperin syntynyt Jumalasta, ei meistä. Hengellinen työ on myös jotakin, minkä Jumala on antanut meille. Jeesus kutsui opetuslapset seuraamaan häntä - he eivät kutsuneet itse itseään. Jeesus kutsui Paavalin. Johannes Kastajasta sanotaan, että hän oli "mies, Jumalan lähettämä" (Joh.1:6).

Tämän ohella voimme löytää toisenkin periaatteen, joka ilmenee kaikkien ihmisten elämässä, joista raamattu kertoo. Yhä uudestaan näemme, että ennen kuin Jumalan suunnitelma tai tarkoitus tuodaan esiin, sitä edeltää Jumalan ilmestymisen odottaminen.

Eräs esimerkki tästä löytyy Jesajan elämästä. Kun hän viipyi Herran edessä, hän sai kutsun olla sananviejä Israelin kansalle (Jes.6:1-9). Samalla tavalla tapahtui opetuslasten kohdalla Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Raamatusta voimme lukea: Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut (Ap.t.1:4). He siis saivat vastaanottaa elämänsä kutsumuksen Jumalalta, kun he jäivät odottamaan - vasta sen jälkeen he menivät ja julistivat hänen ylösnousemuksensa ja pelastuksensa sanomaa.

Saulin ja Barnabaksen kutsuminen tapahtui samalla tavalla:

Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut." Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan. Ap.t.13:2-3.

Huomaa erityisesti kohta kun he olivat palvelemassa Herraa - silloin he kuulivat hänen äänensä ja tajusivat Jumalan suunnitelman. Se ei siis tapahtunut silloin, kun heillä oli komitea koolla (vaikka eihän komiteoissa mitään vikaa ole). Eikä se tapahtunut silloin, kun he kokoontuivat keskustelemaan niistä valtavista tarpeista, mitä heillä oli (vaikka sekin voi olla hyvä asia). Se ei tapahtunut siksi, että joku haastoi heitä sanomalla: "Teidän olisi nyt parasta lähteä liikkeelle ja tehdä jotakin tämän kadotetun maailman puolesta". Se ei tapahtunut silloin, kun he tekivät jotakin kilttiä tai tervehenkistä tai hyvin suunniteltua tai perin pohjin harkittua. Se tapahtui, kun he odottivat Herraa.

Ennen kuin maailmaa oli edes luotu, Jumala tiesi, että Barnabas ja Saul olisivat ne, jotka tulisivat palvelemaan häntä tällä tavalla. Näemme tämän saman periaatteen toteutuvan käytännössä myös Jeremian elämässä:

Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. Jer.1:5.

On hyvin rohkaisevaa tietää, että ennen kuin maailmaa oli edes luotu, Jumalalla oli selvillä elämän tarkoitus ja suunnitelma meitä jokaista varten (ks.Ap.t.17:26). Se on totta, vaikka tämä inhimillinen käsityskyky ei sitä aina tavoitakaan.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Emme kuitenkaan saa selville niitä suunnitelmia, joita Jumalalla on valmiina meitä varten, ellemme Jesajan, Jeremian, Saulin ja Barnabaksen tavalla ota aikaa viipyäksemme Herran kasvojen edessä ja kuunnellaksemme häntä.

Sitäkin tärkeämpää

Näemme raamatun pohjalta nousevan vielä erään periaatteen, sellaisen, mikä saa minut huolestumaan. Se on se periaate, että meidän tulee elää sillä asenteella, että jäämme odottamaan Herraa. Eräs tapaus Daavidin elämässä kuvaa hyvin tämän asian tärkeyttä. Meille kerrotaan: Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?" Herra vastasi hänelle: "Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi." 2.Sam.5:19.

Ja niin Daavid teki sen mukaan kuin oli Herralta kuullut ja sai voiton. Mutta muutaman jakeen kuluttua Daavid on taas hyvin samanlaisessa tilanteessa. Filistealaiset olivat uudestaan levittäytyneet aivan samaan laaksoon ja väijyivät siellä käydäkseen israelilaisten kimppuun.

Daavidin kannalta olisi ollut varsin luonnollista toimia tämän tilanteen suhteen samoin kuin edelliselläkin kerralla. Olihan edellinen taistelusuunnitelma ollut suuri menestys ja sekä vihollinen että paikka olivat aivan samoja. Daavid olisi voinut helposti ajatella: "No niin, tilanne on aivan vastaava kuin edelliselläkin kerralla, joten unohdetaanpa se rukouskokous nyt tällä kertaa kokonaan. Osaammehan me hoidella tällaiset tilanteet. Mennään ja ajetaan filistealaiset pakosalle."

Mutta Daavid ei tehnyt niin. Sen sijasta hän otti jälleen aikaa kysyäkseen Jumalan tahtoa.

Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: "Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta. 2.Sam.5:23.

"Älä mene heitä vastaan!" Ymmärrätkö tämän? Jumalalla oli tähän tilanteeseen erilainen suunnitelma ja Daavid sai sen selville vain, koska hänelle oli kehittynyt sellainen mielenlaatu, että hän aina odotti Herraa kuullakseen hänen äänensä ja totellakseen häntä. Tämän vuoksi kaikki hänen palvelutyönsä tapahtui aina yhteydessä Herraan - ja Herralle.

Meille siis asetetaan se vaatimus, että kulkiessamme Herran meille viitoittamaa tietä, meidän tulee pysähtyä usein ja ottaa selville, mitä Jumala tahtoo. Jos teemme näin, meidän rakkautemme Herraan pysyy vahvana ja se palvelutyö, mikä alkoi rakkaudesta häneen, pysyy raiteillaan, ja se työ, mikä pitää tehdä, viedään läpi hänen tavallaan.

On olemassa satoja kristillisiä järjestöjä, seurakuntia ja ryhmiä ja hengellisen työn hankkeita, jotka alkoivat hyvin. Mutta jossakin matkan varrella, jotenkin vaan, monet lopettivat Herran kasvojen edessä viipymisen ja antoivat rakkautensa Herraa kohtaan kylmentyä. Sen johdosta heidän palvelutyönsä alkoi mennä eteenpäin lihan voimalla ja taas kerran se sana kävi toteen:

Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? Gal.3:3.

Jumala puhui tätä samaa asiaa profeetta Jesajan kautta, kun hän sanoi sen, minkä Markus toistaa: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Mark.7:6. (Vrt.Jes.29:13). Ne hankkeet voivat näyttää oikeilta ja aidoilta. Ne alkoivat hyvin. Heidän työnsä voi näyttää kunnolliselta, mutta se ei ole sitä. Se ei voi olla kunnollista, koska heidän sydämensä on kaukana hänestä.

Kun me elämme sillä asenteella, että pysymme jatkuvasti riippuvaisina Jumalasta, silloin se, mikä on syntynyt Hengestä, jatkuu Hengessä ja kantaa pysyvää hedelmää.

Herran työn tekeminen Herran tavalla on äärettömän tärkeää. Jos teemme työtä ilman hänen ohjaustaan, johdatustaan ja voimaansa, se ei lopulta ole hänen työtään ollenkaan. Se on vain tyhjä kuori, joka saattaa näyttää oikealta, mutta ei tosiasiassa pidä sisällään elämää eikä kanna ikuista hedelmää.

Meidän on tultava hänen eteensä ja viivyttävä siinä häntä odottaen, kuunneltava hänen ääntänsä ja tunnettava hänen tiensä.

Luku 3

Hengellisen työn perusta

Ei ole aina helppo odottaa. Ollaksemme rehellisiä meidän on myönnettävä, että tulemme levottomiksi, jos meillä ei ole mitään tekemistä. Tarvitsemme ympärillemme melua ja meininkiä. Me haluamme touhuta koko päivän jotakin ja puuhata jatkuvasti. Useimmille meistä on vaikeaa olla vain hiljaa paikallaan ja odottaa Herraa. Minkähän vuoksi on niin vaikeaa odottaa? Usein syy on se, että meidän motiivimme työn tekemiseen on väärä.

Mistä syystä olemme levottomia?

Kuluneiden vuosien aikana meillä on ollut työssä mukana muutama pariskunta, jotka jättivät työn, koska he olivat tyytymättömiä ja kokivat, että he eivät oikein saaneet tehdä kunnollista hengellistä työtä. Muistan yhdenkin tilanteen, kun eräs rouva sanoi: "Tulin tänne palvelemaan Herraa, mutta minulla ei ole mitään palvelutyötä". Pariskunnalla oli kaksi lasta huollettavanaan, mutta noiden kahden lapsen kasvattaminen Herran nuhteessa perhettään palvellen ja toimien esirukoilijana kadotukseen menevän maailman puolesta ei ollut hänelle mitään kunnon palvelutyötä. Hän halusi tehdä jotakin, joka olisi vaikuttanut paljon tärkeämmältä.

Ymmärräthän minua? On hyvä, jos kaipaamme saada palvella Herraa parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta tyytymättömyys, pettymys, turhautuminen ja valittaminen vain siksi, että emme tykkää siitä hommasta, minkä Herra meille antoi, ei ole hyvä asia. Meidän tulee osata arvioida, mikä on todellista kaipausta Herran palvelemiseen ja mikä on vain omaa rauhattomuutta ja itsekeskeisyyttä.

Meidän tulee osata arvioida oikein, mikä on motiivimme Jumalan palvelemiseen. Usein meitä vedetään sinne tänne erilaisten ympäristön tarpeiden mukaan. Ja saatamme jopa pitää siitä.

Herran työ antaa varmasti määrätynlaisen tyydytyksen myös vanhalle luonnolle. Saamme olla joukon keskellä, näemme tuloksia, saamme osaksemme huomiota ja kiitosta - kaikki sellainen voi saada aikaan, että meidän vanha luontomme voi hyvin. Saamamme huomio tuottaa meille mielihyvää, samoin julkisuuden valokeila ja tunne että olemme tehneet hyvää työtä sekä itsekunnioitus, jota hengellisen työn tekeminen antaa.

Mutta se, mihin meitä on kutsuttu, kun palvelemme Herraa, täytyy olla juurtunut syvälle sydämemme haluun tuottaa Herralle mielihyvää ja siihen tekemiseen, mikä syntyy rakkaudesta häntä kohtaan - ei meidän omaan tyydytykseemme ja kunniaamme. Kaiken täytyy tapahtua häntä varten.

Kaksi erilaista palvelijaa

Hesekielin kirjan luvusta 44 löydämme kahdenlaisia Herran palvelijoita. Toinen ryhmä muodostui leeviläisistä, joilla oli kiire, kiire, kiire kaiken päivää temppelin ulommalla esipihalla, kun he palvelivat niitä ihmisiä, jotka tulivat temppeliin suorittamaan jumalanpalvelusta.

Näiden miesten vastuulla oli valmistaa uhrit ja laittaa eläimet valmiiksi uhraamista varten. 24 tuntia vuorokaudessa he ahersivat ulommalla esipihalla, missä oli ihmisiä tungokseen asti ja paljon meteliä. Monet näkivät, mitä leeviläiset tekivät - heidän työnsä oli hyvin näkyvää. He taluttivat eläimet sisään, teurastivat ne ja panivat lihat alttarille. Kansanjoukot esittivät koko ajan vaatimuksiaan näille miehille, vetivät heitä eri suuntiin ja ihmisten äänekkäät tarpeet ohjasivat heitä - kaikki piti tehdä ja valmistaa kuntoon.

Mutta siellä oli myös toinen ryhmä miehiä - Sadokin pojat. Nämä miehet kuuluivat sisempään esipihaan. Siellä missä he palvelivat oli hiljaista. Ulomman esipihan vastakohtana sisempi piha oli hiljainen. Siellä oli kuoleman hiljaista. Ainoa huomionarvoinen olento siellä oli Jumala. Ei siellä käyty kauppaa eikä siellä tehty työtä ihmisten katsellessa, ei siellä ollut muuta vaatimusta kuin tulla kaikkein pyhimmän eteen ja palvella Herraa.

Saanko kysyä: kumpaan ryhmään sinä kuulut? Oletko sinä kuin Sadokin poika, jonka ainoa huolenaihe oli päästä kaikkein pyhimpään ja tulla Herran kasvojen eteen, vai haluatko olla mukana kiireisessä työn touhussa ihmisiä palvellen? Oletko sinä aina menossa, menossa, menossa ja säntäämässä joka suuntaan, kun hengellinen työ tempoo sinne tänne? Tällaisia vakavia kysymyksiä meidän tulee esittää itsellemme.

Näitä pohtiessa mieleeni tulee kertomus Martasta ja Mariasta, josta voimme lukea Luukkaan evankeliumista:

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." Luuk.10:38-42.

Tämä sana tekee meille selväksi - vaikka vanhalle luonnolle olisikin mieluisampaa olla huomion keskipisteessä - että on parempi huolehtia vaan siitä, että voi "istua Herran jalkojen juuressa" kuin hosua kaikenlaista palvellaksemme Herraa tekemällä jotakin. Ei ollut kysymys siitä, että Martan tapa palvella olisi ollut väärä. Ei ollenkaan. Hän meni siinä pieleen, että kaikki se touhuaminen esti häntä keskittymästä ensirakkauteensa. Jeesus sanoi, että "Maria on valinnut hyvän osan" - hän oli jättänyt ulomman esipihan kiireisen hälinän ja tullut sisempään esipihaan palvelemaan Herraa.

Puhdista sydämemme

Totuus vaan on, että meillä on kaikilla samanlainen sydän - paha. Olisimme mieluusti yksi niistä papeista, jotka touhuavat kiireisinä palvellen ihmisiä ja toimien tämän hetken välittömien tarpeiden mukaan. Haluamme, että meidän työmme vaikuttaa hyvinkin näyttävältä ja tehokkaasti toimivalta. Meidän vanha luontomme kaipaa saada kunniaa ihmisten suosion loisteessa.

Ajattele, jos vaikka meille tarjotaan työtä, joka on alle meidän koulutustasomme tai jopa jotenkin arvoamme alentavaa, olemmeko silloin iloisia? Kuinka innokkaita olemme jatkamaan työtämme, jos sen tulokset eivät miellytä ihmissilmää? Ihmisinä me usein arvioimme toisten hurskautta ja hengellistä tasoa ulkonaisen toiminnan perusteella tai tietynlaisen ihmiselämään kuuluvan käyttäytymisen mukaan. Fariseuksia pidettiin äärettömän hengellisinä ihmisinä, koska he paastosivat ja rukoilivat ja pitivät yllä nöyriltä näyttäviä käytöstapoja.

Tiedämme kuitenkin, miten Jeesus heistä puhui tunnistaen heidän todellisen luonteensa ja lausuen heistä mitä pahimman tuomion (Matt.23:13). Huolimatta sitä, miten hurskailta he vaikuttivat, he eivät tunteneet Isää. Ja ilman sitä heidän kaikki uskonnollisuutensa oli tyhjän veroista. Kaikki heidän toimintansa vaikuttimet nousivat itsekkyydestä, ei rakkaudesta Jumalaan. Työmme vaikutin (motiivi) on se, mikä tekee siitä hengellistä tai lihallista.

Meidän ei pidä olla huolissamme siitä, miltä asiat näyttävät, mitä ihmiset ajattelevat tai ovatko tulokset sellaisia kuin odotimme. Meidän tärkein huolenaiheemme tulisi olla, tunnemmeko todella hänet ja hänen tapansa toimia ja kuljemmeko todella hänen johdatuksessaan.

Kun elämme tähän tapaan, silloin on sama, tapahtuuko ihmisten mukaan hyvää vai pahaa, syntyykö ihmisten silmissä jotakin hedelmää vai jotain hyödytöntä. Emme tee työtä ihmisiä varten. Teemme työtä, koska rakastamme Herraa. Meidän hengellinen työmme on häntä varten ja tarkoitettu miellyttämään häntä.

Haluan muistuttaa sinua Paavalin sanoista, kun hän kantoi valtavaa vastuuta, joutui usein hätään ja kohtasi ylivoimaisia vaikeuksia ja silti sanoi: Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään (Ap.t.20:24). Vaikeudet ja ongelmat, siunaukset ja ihmisten suosio, hyvä tai paha mikä tapahtui - näistä mikään ei saanut häntä muuttamaan kurssiaan. Hänen henkilökohtaisen elämänsä voitot ja tappiot eivät kaataneet häntä. Hän halusi ainoastaan tehdä sitä hengellistä työtä, jonka oli Herralta saanut. Mikään muu ja kukaan muu ei motivoinut.

Meidän tulee siis arvioida, mikä on meidän motiivimme, kun palvelemme Herraa. Haluammeko palvella erilaisista puutteista kärsiviä ihmisiä vai haluammeko palvella häntä ja etsimmekö kaikessa hänen kasvojaan? Hallitsevatko ja motivoivatko meitä ja saavatko meidät liikkeelle meidän omat lahjamme ja ne tilaisuudet, jotka edustavat vain itseään? Ohjaavatko toisten tarpeet ja huudot meidän suuntaamme? Vai tunnemmeko todella omassa sisäisessä maailmassamme, että palvelemme Kuningastamme? Kysykää näitä itseltänne.

Teemme sitten mitä tahansa, palvelemme ketä tahansa, meidän tulee kyetä tekemään se kaikki sellaisella sydämen asenteella, että teemme kaiken ainoastaan Jumalaa varten.

Hedelmällinen hiljaisuus

Toivon, että ymmärrät oikein. En yritä sanoa, että on parempi jättää hengellinen työ ja pyrkiä johonkin "syvempään elämään" ja pääsemään lähemmäksi Jumalaa jossakin yksinäisyydessä. On olemassa eräitä, jotka laittavat kovasti paljon painoa tällaiselle "syvemmälle elämälle", kun samalla suuri osa siitä konkreettisesta työstä, mitä Jumalalla olisi heitä varten, tulee laiminlyödyksi vain siksi, että heillä on tämä veruke "odottaa Herraa". Tällainen voi lopulta olla vain tavallista hohdokkaampaa laiskuutta - ja sanasta löytyy paljon jakeita, jotka lupaavat ankeaa loppua vetelyksille (ks.Sananl.21:25).

Jos tarkastelemme Jeesuksen elämää, huomaamme, että hänen elämänsä oli äärimmäisen työntäyteistä - hän matkusti sinne ja käveli tänne, paransi yhden, kosketti toista, puhui veneestä ja opetti vuorella. Hän käytti hyödyksi kaiken aikansa ja mahdollisuutensa.

Mutta luemme myös uudestaan ja uudestaan, kuinka hän jätti kansanjoukot ja jätti kaiken toiminnan vain ollakseen kahden kesken Isän kanssa. Hänen koko palvelutyönsä, kaikki näennäisen kiireinen työn touhu, nousi esiin hänen läheisestä suhteestaan Isään. A.W.Tozer puhui vastaavasta tarpeesta tänä päivänä:

Ei ole epäilystäkään, etteikö osa meidän epäonnistumisestamme johtuisi uskonnollisesta toiminnallisuudesta, mitä ei ole edeltänyt yksinäisyys - toimimattomuus. Tarkoitan taitoa vetäytyä yksinäisyyteen etsimään Herraa ja odottamaan häntä kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa, kunnes saamme uuden voiman ja sitten, kun lähdemme taas toimintaan mukaan, meidän työmme todella tuottaa jotakin, koska meitä on valmistettu siihen... Voimme mennä Jumalan eteen siten, että "emme toimi". Menemme Jumalan eteen sellaisella sydämellä, joka ei toimi lihan mukaan tai luonnollisen ihmisen tapaan - yrittäen tehdä jotakin - vaan vain viipyen Jumalan edessä ja odottaen. Se tarkoittaa, että sisimmässämme meidän henkemme näkee ja kuulee ja levittelee siipiään samalla, kun ulkonainen ihminen on toimeton ja jopa mielemme on osittain "pois päältä"... On olemassa toimettomuutta, joka paradoksaalisesti edustaa korkeinta mahdollista toiminnan tasoa. Ruumiin toiminnallisuus voidaan kytkeä pois vähän samaan tapaan kuin silloin, kun Jeesus kehotti opetuslapsiaan pysymään paikallaan, kunnes Pyhä Henki olisi vuodatettu - ja niin he tekivät! He vain odottivat Jumalan ilmestymistä. (A.W. Tozer, The Tozer Pulpit—Vol.1)

Hyvä veljet ja sisaret, laitetaan tärkeimmät asiat listan kärkeen. Kaikki lopulta riippuu vain yhdestä tärkeästä asiasta: rakkaudestamme Jeesukseen. Sama kuinka kovasti yritämme, sama mitä menetelmiä käytämme, palvelutyö, mikä häntä eniten miellyttää, on se palvelutyö, jota tehdään rakkaudesta.

Luku 4

Puhdistunut Herran läsnäolossa

Miksi Herran työn tekeminen Herran tavalla on niin tärkeää? Jos työ saadaan tehdyksi, eikö tarkoitus pyhitä keinot?

Vastaus on "ei".

Miksi on niin ratkaisevan tärkeä asia, että viivymme hänen kasvojensa edessä jatkuvasti ja kuuntelemme häntä, pyrimme hänen lähelleen ja elämme hänen lähellään? Sen vuoksi että jos emme niin tee, me vaellamme synnissä.

Jos ymmärrät, on olemassa kahdenlaista syntiä, mistä täytyy olla huolissaan. Toinen synti on tottelemattomuus - me kieltäydymme odottamasta, että Herra ilmaisee meille tahtonsa, ja teemme mitä haluamme omassa riippumattomassa ja tottelemattomassa hengessämme ilman murtuneisuutta ja nöyryyttä.

Toinen on olettamuksiin luottaminen. Tässä tapauksessa me menemme Herran edelle omien suunnitelmiemme kanssa ja omaan ymmärrykseemme nojaten emmekä koskaan ota aikaa kuunnellaksemme, mitä hän haluaa, tai saadaksemme selville hänen tahtonsa.

Kummankin synnin tekeminen voidaan välttää, jos odotamme Herraa.

Ymmärräthän, jos päätämme pyrkiä hänen lähelleen, me laitamme omat asiamme sivuun ja valmistaudumme alistumaan hänen ikeeseensä. Hänen läsnäolossaan me muutumme: meissä vaikuttava riippumattomuuden henki väistyy hänen hallintansa ja tahtonsa tieltä. Sydämemme muuttuvat, kun sisimmässämme tapahtuu syvällinen muutos.

Mutta tällainen ei koskaan tapahdu yhdessä yössä. Tämä prosessi, missä me koko ajan muutumme Herramme kaltaisuutta kohti, voi tapahtua vain, jos vietämme aikaa hänen kanssaan, istumme hänen jalkojensa juuressa ja katselemme häntä (ks.2.Kor.3:18). Vain tällaisen elämän kautta Herra voi ilmaista itseään ja kirkkauttaan ja me voimme tällaisina saviastioina toteuttaa hänen tavoitteitaan samalla tavoin kuin Jeesus odotti, että Isä toteuttaa suunnitelmansa hänen kauttaan maan päällä.

Vapautettu puhdassydämiseen palvelutyöhön

Herran odottaminen ja palveluksen suorittaminen hänelle on niin ratkaisevan tärkeää, koska se hoitelee meidän pahimman vihollisemme, joka estää meitä kokemasta Jumalan antaman elämän täyteyttä - josta kuitenkin kaiken hengellisen työn pitäisi saada voimansa. Se vihollinen on "minä itse".

Kun vetäydymme pois liike-elämästä ja muusta, mikä pitää elämäämme otteessaan, ja jäämme odottamaan Herraa, Jumala vapauttaa meidät itsestämme ja vie meitä läsnäolonsa puhtauteen. Tämän kautta elämämme ja hengellinen työmme puhdistuu ja se tuo hänelle todellista kirkkautta ja kunniaa.

Samoin kuin kultaseppä puhdistaa metallin ahjossa samalla tavoin Herra johtaa meidät hänen kasvojensa etsimiseen, jotta puhdistuisimme sisäisesti.

Heprealaiskirje kertoo meille, että meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli (Hepr.12:29). Kun heittäydymme hänen käsivarsilleen ja jätämme itsemme sivuun - kaikki omat suunnitelmamme, kunnianhimomme, hengellisen työmme, toiveemme, kaiken - tietoisuus Pyhän läsnäolosta valtaa meidän olemuksemme jokaisen sopukan tulen tavoin ja puhdistaa meidät. Herran ja hänen toimintatapojensa tunteminen vähitellen kuluttaa meistä pois kaiken, mikä on maallista ja meitä itseämme.

Jopa Jobin - miehen, josta Jumala itse tunnusti, että hän oli kaikkein hurskain ja oikeamielisin ihminen maan päällä - oli mentävä tämän puhdistavan tulen läpi. Siinä, missä hänen ystävänsä ja vaimonsa eivät ymmärtäneet Jumalan olemusta, hän viipyi Jumalan kasvojen edessä ja huusi: Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa - minä kestän (Job 23:10).

Kirjassaan Experiencing the Depths of Jesus Christ Madame Guyon kertoo tästä muutoksesta, mikä tapahtuu, kun viivymme Herran edessä, käyttäen luonnosta otettuja vertauskuvia:

Katsele merta. Meren vesi höyrystyy. Sitten vesihöyry alkaa kohota kohti aurinkoa. Kun höyry nousee ylös, se on aluksi täynnä epäpuhtauksia, mutta kun se kohoaa ylemmäs, se puhdistuu ja kirkastuu. Mitä höyry teki? Höyry ei tehnyt mitään. Se oli yksinkertaisesti passiivinen. Puhdistuminen tapahtui, kun se kohosi yläilmoihin. Sinun sielusi ja vesihöyryn välillä on yksi eroavaisuus. Siinä missä höyry voi olla ainoastaan passiivinen, sinulla on etuoikeus tehdä vapaaehtoisesti yhteistyötä Herran kanssa, kun hän vetää sinua lähemmäksi itseään... Mitä lähemmäksi Herraa pääset, sitä kauemmaksi joudut tämän elämän arkisista kuvioista. Luonnollinen ihminen varmuudella vastustaa sitä sisäistä vetoa, jota tunnet Herraa kohtaan. Kaikesta huolimatta voit päästä siihen pisteeseen, missä lopulta olet lujasti ankkuroitunut Herran kasvojen etsimiseen. Siitä pisteestä alkaen on luonnollista, että elät Herran läsnäolossa!

Jos ulkonaiset tekomme ovat seurausta siitä muutoksesta, mikä meissä on tapahtunut syvällä sisimmässä - mikä johtuu meidän läheisestä kanssakäymisestämme Herran kanssa - silloin kaikella tekemisellämme on hengellistä arvoa ja tulokset kestävät ikuisesti.

Emme halua olla Jeremian ajan profeettojen kaltaisia. He olivat kyllä Jumalan palvelijoita, mutta he eivät eläneet sillä asenteella, että viivyttiin säännöllisesti Herran edessä ja kuunneltiin häntä ja seurattiin hänen ohjeitaan eikä omia ajatuksia. Tämän vuoksi heidän tottelemattomuutensa johti heidät harhaan ja monet muutkin. Heistä Jumala sanoi:

Omia kuvitelmiaan he vain puhuvat, eivät minun sanojani... Mutta kuka heistä oli läsnä, kun minä, Herra, tein päätökseni? Kuka heistä näki minut ja kuuli, mitä minulla on mielessäni? Kuka kuunteli minua tarkoin ja ymmärsi sanani?... Minä en ole lähettänyt tuollaisia profeettoja, mutta silti he juoksevat joka suuntaan. Minä en ole puhunut heille, mutta silti he esiintyvät minun profeettoinani. Jos he olisivat olleet läsnä ja kuulleet, mitä minä päätin tehdä, he julistaisivat kansalleni minun päätökseni ja saisivat sen kääntymään pahoilta teiltään ja pahoista teoistaan. Jer.23:16,18, 21-22.

Huomaa, että kaikki tämä tapahtui, koska he eivät viipyneet Herran edessä. He olivat täynnä toimintaa - he profetoivat ja saarnasivat ym. - mutta se ei ollut tulosta siitä, että he olisivat viipyneet Jumalan kasvojen edessä palvellen Herraa ja odottaen, mitä sanottavaa hänellä on. Heidän sydämensä ja palvelutyönsä ei saanut koskaan puhdistua eikä heidän työnsä saanut voimaansa rakkaudesta Herraan. Heidän työtään ei tehty Herran tavalla.

Ainoa tapa elää sellaista elämää ja tehdä sellaista työtä, mikä miellyttää Jumalaa, on se, jossa toimimme hänen tavallaan - otamme tavaksi kuunnella, nöyryytämme itsemme ja seuraamme häntä jatkuvasti. Meidän, jotka olemme aloittaneet hyvin, täytyy olla varuillamme, ettemme poikkea polulta.

Meidän tulee käyttää aikaa hänen edessään viipymiseen ja hänen kasvojensa etsimiseen ja vain siihen, kunnes hänen taivaallinen läsnäolonsa saapuu ja täyttää meidän sisimpämme. Vain tällä tavoin tulemme valmiiksi palvelemaan muita ja edustamaan Herraa.

Luku 5

Älä hikoile!

Kun teemme hengellistä työtä palvellen ihmisiä aivan kuin palvelisimme Herraa - tehden Herran työtä Herran tavalla - ei siihen kuulu voimien ponnistelu. Eikä siihen kuulu minkäänlainen hikoilu. Miksi? Hikoilu ilmentää ihmisen ponnistelua.

Hikoileminen mainitaan ensi kerran raamatussa 1. Mooseksen kirjassa jakeessa 3:19. Koska Aadam oli syönyt kielletyn puun hedelmää, Jumala sanoi hänelle:

Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. 1.Moos.3:17-19.

Hiki on sen kirouksen tulosta, mikä tuli synnin vuoksi. Sen tähden maa ei tuottanut satoa ilman ihmisen ponnistelua ja hikoilua.

Jumalan sanasta voimme lukea myös, että ne, jotka palvelivat sisemmällä esipihalla, eivät saaneet käyttää mitään villaista vaatetta, mikä saisi heidät hikoilemaan.

He tehkööt näin: Tullessaan sisemmän esipihan porteista sisään heidän on puettava ylleen pellavavaatteet, eikä heillä saa olla mitään villaista vaatetta, kun he toimittavat palvelusta sisemmän esipihan porteissa ja niiden sisäpuolella olevalla temppelialueella. Heillä tulee olla päässä pellavainen päähine ja jalassa pellavahousut, mitään hiostavia vaatteita heidän ei ole lupa käyttää. Hes.44:17-18.

Tässä on kuva sellaisesta palvelutyöstä, mikä miellyttää Herraa. Jos työtä tehdään siltä pohjalta, että ollaan kyvykkäitä, teräviä tai varakkaita, se aiheuttaa valtavaa hikoilua. Mutta kun pääset elämässäsi siihen pisteeseen, missä alat elää ja palvella hänen voimassaan, ymmärrät, mitä tarkoittaa kantaa hänen iestään, joka on sovelias ja kevyt (ks.Matt.11:28).

Näin tehden se toimeksianto, jonka Herralta saat, ei koskaan tuhoa sinun tunne-elämääsi tai vahingoita sinua fyysisesti. Se ei revi sinua rikki. Miksi? Siksi, että et enää tee työtä omien inhimillisten lahjojesi, voimavarojesi ja vahvuuksiesi kautta. Et aikaansaa hedelmää oman työskentelysi ja hikoilusi voimalla. Kuvassa ei ole enää mitään lihallista. On vain hän - työ, joka tehdään häntä varten ja hänen voimastaan.

Tämä antaa valtavan vapauden ja liikkumavaran, jotta voit nauraa, olla tyytyväinen ja iloinen kaikissa olosuhteissa. Silloin ei ole suurtakaan eroa, vaikka sinua pyydettäisiin kääntämään maailma ympäri tai olemaan vain ovimiehenä Jumalan huoneessa. Teet vain työtä, jonka hän on sinulle antanut, siinä voimassa, jonka olet häneltä saanut, palvellen Herraa.

Omista menetelmistä luopuminen

Onko elämäsi täynnä pingottamista, pettymystä ja masennusta? Oletko huolissasi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Oletko hengellisessä työssäsi ahdistunut ja turhautunut ja pettynyt ja valmis luovuttamaan? Oletko sellainen, joka huokailee: "Tämä hengellinen työ on kovaa hommaa. Tämä ei ole oikein reilua meininkiä. Haluaisin tehdä jotakin ihan tavallista työtä ja palata takaisin normaaliin elämään"? Ehkä sinun pitäisi ottaa oppia profeetta Jesajan elämästä.

Roy Hession kertoo kirjassaan “When I Saw Him . . .”: Where Revival Begins, kuinka Jesaja kohtasi Herran. Hän aloittaa kuvailemalla, kuinka tämä oli ensimmäisten viiden luvun ajan tosi vihainen mies. Profeettana hän välittää Jumalan sanoja, mutta niistä kuultaa läpi myös miehen oma viha ja turhautuminen. Jesaja on yltä päältä hiessä. Hän yrittää tehdä, minkä oli Jumalalta tehtäväksi saanut, mutta omassa voimassaan ja kyvyissään - hikoillen. Sitten kuudennessa luvussa jotakin tapahtuu:

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen: - Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Jes.6:1-3.

Jesaja "näki Herran". Se muutti kaiken. Jumalan pyhyyden ilmapiirissä hänestä ei ollut mihinkään. Eikä hän ainoastaan nähnyt Pyhää Jumalaa, vaan kuuntele, kuinka hän kuvailee yksityiskohtaisesti taivaallisia olentoja, jotka huusivat: "Pyhä on Herra!"

Kullakin serafilla oli kuusi siipeä. Huomaa, että vain kaksi niistä oli tarkoitettu lentämiseen ja neljä muuta oli tarkoitettu peittämään heitä.

Nämä olennot olivat valtavan kirkkaita ja kauniita olentoja, mutta se joka istui valtaistuimella, oli vielä paljon kirkkaampi ja rajattomasti paljon kauniimpi ja ihmeellisempi. Serafit eivät halunneet, että heidän läsnäolonsa veisi mitenkään huomion pois valtaistuimella istuvasta ja sen vuoksi he peittivät siivillään itseään.

Yritä ymmärtää! Jesajan tehtävä oli saarnata. Hän oli voimallinen puhuja - profeetta! Mutta yhtäkkiä, kun hän seisoi Herran läsnäolossa niiden itseään peittelevien serafien keskellä, hän huomasi kuinka hänen työnsä ja kaikki hänen palveluksensa oli vain saastainen riepu, koska sitä suoritettiin omassa voimassa. Hän ponnisteli ja hikoili tehdessään hengellistä työtä.

Sama voi tapahtua meille, kun tulemme Herran läsnäolon ilmapiiriin. Meidän voimamme, kykymme ja onnistumisemme ei silloin merkitse mitään. Hänen pyhyytensä valossa kaikki muu on varjoa. Meidän omat voimamme ja yrittämisemme näyttävät hänen rinnallaan surkeilta.

Hyvät veljet ja sisaret, meidän tulisi kokea jotakin vastaavaa omassa hengellisessä työssämme. Meidän on jatkuvasti voitava katsella Herraa. Sillä tavoin meidän työmme keskittyy hänen pyhyyteensä, me elämme hänen läsnäolossaan ja palvelemme hänen voimassaan. Kuten serafienkin kohdalla meidänkin palveluksestamme suurimman osan ei tulisi olla työtä ollenkaan, vaan Herran palvomista - kaikessa pyrkien korottamaan häntä, kunnioittamaan häntä ja kohdistamaan kaikki huomio ja ylistys häneen, joka valtaistuimella istuu. Meidän tulisi elää samalla asenteella kuin Johannes Kastaja: Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi" (Joh.3:30).

Kun Jumala sai hoitaa Jesajan saastaisuuden, hänen hengellinen työnsä muuttui eikä se ollut enää hikoilemista. Sama voi tapahtua meille, jos tulemme jatkuvasti Herran eteen. Meidät nostetaan ylemmälle tasolle ja me uppoamme hänen läsnäolonsa ihmeellisyyteen. Sen jälkeen meidän työmme ja mihin pystymme ei enää merkitse paljonkaan - vain hän merkitsee ja se, että voimme tuottaa hänelle kunniaa ja kirkkautta.

Rakkaat veljet ja sisaret, tämä on oikea tapa elää! Pankaamme sivuun omat ponnistelumme ja hikoilemisemme ja tehkäämme Herran työtä hänen tavallaan. Silloin ei mikään aiheuta turhautumista ja työlääntymistä ja meidän elämämme voi kantaa sitä hyvää hedelmää, joka kestää ikuisesti.

Oma henkilökohtainen kokemukseni

Kun ajattelen Jesajaa sellaisena kuin hän näyttäytyy ensimmäisessä viidessä luvussa, mieleeni tulee järjestöni ensimmäiset vuodet. Se julistus, jota annoin tulla useissa seurakunnissa tuohon aikaan, oli hyvin tuomitsevaa ja arvostelevaa. Käytin kyllä kohteliaita sanoja, mutta sisäisesti olin hyvin vihainen koko ajan. Olin hyvin turhautunut. Jumala oli kyllä pyytänyt minua tekemään juuri sitä, mitä teinkin, mutta tein sitä itse. Oletin, että ihmiset hyppelisivät innostuksesta ylös ja alas ja liittyisivät tekemään kanssamme Jumalan työtä, mutta asiat eivät sujuneet siihen malliin ollenkaan!

Sen sijasta kävi niin, että kun olin kertonut kadotukseen menevän maailman hädästä, näiden seurakuntien johtohenkilöt veivät minut syömään jäätelöä jonnekin, missä pidettiin hauskaa ja naurettiin ja vitsailtiin.

Kerran kun ajoin Pohjois-Carolinassa yhdestä kokouksesta toiseen, en enää yksinkertaisesti kestänyt enempää. Olin pettynyt ja vihainen tehdessäni sitä työtä, johon Herra oli minut kutsunut, ja tehdessäni sitä kaikilla niillä tavoilla, mitä osasin, enkä silti voinut nähdä työstäni mitään hedelmää.

Keskellä tätä pettymystä, kun ajelin pienellä Chevette'lläni, Herra puhui minulle: "Poikani, olet sisältä niin riekaleina ja haavoilla. Sinä valitat ja nuriset kuin olisit koko maailman kanssa vastatusten ja koko maailma olisi sinua vastaan. Anna olla. Kyse on minusta. Tee vain se, mitä minä pyydän. Se on ainoa, millä on merkitystä. Älä etsi suosionosoituksia. Älä etsi tuloksia".

Kun Herra puhui minulle, olin silloin tien päällä noin puolitoista tuntia. Kun matka oli ohi, olin täynnä innostusta ja halusin kiihkeästi päästä seuraavaan kokoukseeni, sillä valtava vapauden tunne oli juuri vallannut sisimpäni.

Saavuin tilaisuuteen ja puhuin ihmisille ja Herra kosketti sinä iltana kuulijoiden sydämiä. En edes muista kaikkea, mitä mahdoin puhua. Ei ollut kysymys siitä, mitä minä sain tapahtumaan. Monet tulivat eteen tekemään parannusta kyynelsilmin. Tein työtä siinä tietoisuudessa, että olin siellä vain, koska Herra oli minut paikalle kutsunut. Edustin Kristusta - se täytti koko ajatusmaailmani. Olin vapaa ja tein kaiken yksistään häntä varten. Millään muulla ei ollut merkitystä. En piitannut erityisemmin tuloksista. En ponnistellut enää itse. Se oli yksi elämäni ja hengellisen työni merkittäviä käännekohtia.

Pyhittynyt liha

Mitkä ovat varmoja merkkejä siitä, että teemme työtä omassa voimassa? Kun pyrimme tekemään hengellistä työtä omien voimavarojemme varassa emmekä niinkään sen yltäkylläisen elämän voimasta, joka aina virtaa Herran läheisyydessä, silloin tapahtuu kolme asiaa.

Ensinnäkin, meidän palvelutyöstämme tulee itsepäistä. Näen hädän. Teen suunnitelmia. Kirjoitan asialistan. Tiedän paremmin. Antakaas kun MINÄ!

Toiseksi, meidän palvelutyöstämme tulee itse yrittämistä. Tämä on minun hankkeeni. Tämä on minun työni. Tämä on työlästä työtä ja tätä tehdään hiki hatussa. Tässä työssä alkaa hartioita särkeä.

Kolmanneksi, tämän työn on tarkoitus tuottaa kunniaa minulle.Tulen pettyneeksi, jos ihmiset eivät huomaa, mitä olen saanut aikaan. Minua vaivaa, jos ihmiset eivät arvosta minua tai jos joku muu saa kunniaa siitä, mitä minä olen tehnyt. Koska tein sitä lihassa, haluan jotakin siitä itselleni. Olemme täynnä omia päämääriä.

Jessie Penn-Lewis oli hurskas nainen, jota Jumala käytti Walesin herätyksessä. Kirjassaan Molded by the Cross hän kertoo, miten Jumala työsti häntä tässä asiassa:

Sitten asia kohtasi huipennuksensa, kun heräsin eräänä aamuna ja näin edessäni käden, joka piteli likaisten rääsyjen myttyä, ja kuulin lempeän äänen sanovan: "Tässä on tulos kaikesta palveluksestasi, jota olet tehnyt minulle tähän asti". "Mutta Herra, minähän olen ollut antautunut ja pyhittänyt itseni sinun palvelukseesi kaikki nämä vuodet! Se on ollut pyhitettyä työtä." "Niin kyllä, lapseni, mutta kaikki sinun työsi on ollut pyhitettyä lihaa. Se on ollut tulosta omasta voimasta. Sinulla on ollut omat suunnitelmasi sielujen voittamiseksi. Sinulla on ollut omat hartauden harjoituksesi. Annat kaiken itsellesi, mutta itseäsi et anna minulle."

Meidän työmme voi olla vain lihaa, joka on pyhitetty Jumalan käyttöön. Mutta Jumala ei halua meiltä hänen käyttöönsä pyhitettyä lihaa. Sellainen on tulosta vääristä vaikuttimista, turhista paineista ja huolista ja hikoilusta.

Jesajan kohdalla vastaus ongelmaan oli puhdistuminen. Hän myönsi syntisyytensä. Hän sanoi: Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet (Jes.6:5).

Vastaus on meidän kohdallamme ihan sama. Missä menemmekin omassa vaelluksessamme, jos epäonnistumme hengellisessä työssä ja alamme viedä asioita eteenpäin lihamme voimalla, silloin meidän täytyy tulla Herran eteen tekemään parannusta. Hän on uskollinen ja haluaa puhdistaa meidän työmme ja puhdistaa meidät itsemme palvelukseensa. Jesajaa varten enkeli otti palavia hiiliä alttarilta ja puhdisti niillä Jesajan huulet. Se suurenmoinen palvelustyö, mikä Jesajalla oli tehtävänään, toteutui vasta tuon tapahtuman jälkeen.

Meidän tulisi kokea jotakin vastaavaa, että saamme puhdistua kaikista omista metkuistamme ja tuntea yksin hänet ja palvella häntä sellaisella tavalla, joka tuottaa hänelle todellista kunniaa ja ylistystä.

Tunne hänet

Tänään niin kuin muinoinkin Jumala etsii ihmisiä, jotka tekevät Herran työn Herran tavalla - niitä jotka ovat yksinkertaisesti valmiita etsimään hänen kasvojaan ja tekemään hengellistä työtä sulasta rakkaudesta häneen ja tekemään sitä hänelle. Jumala sanoi Hesekielin kautta:

Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt. Hes.22:30 KR33.

Huomaa sanonta "seisoisi... minun edessäni". Jumala etsii yhtä ainoaa ihmistä, joka vain seisoisi hänen edessään, tulisi hänen läheisyyteensä ja tuntisi hänet.

Surullista kyllä - jos luemme samasta luvusta, mitä siinä aikaisemmin sanotaan - on monia ihmisiä, profeettoja, pappeja ja ruhtinaita, jotka puuhaavat monenlaista erilaisessa työntouhussa näkyvällä paikalla. Mutta Jumala sanoo (selkokielellä): "Minä en löydä koko joukosta yhtäkään, joka tuntee minun menettelytapani. He haluavat ainoastaan tietää, mitä minä teen. Samoin kuin israelilaiset yleensäkin, he odottavat vain ihmeitä. He haluavat tuloksia. He haluavat asioita, jotka he näkevät silmillään ja joista he voivat puhua. Mutta he eivät halua tuntea minun menettelytapojani".

Kuinka rukoilenkaan, että Jumala löytäisi meidän joukostamme ne ihmiset, jotka etsivät korkeampia päämääriä - istuvat hänen jalkojensa juuressa rakastaen ja palvoen häntä, haluten vain yksinkertaisesti päästä Herransa läheisyyteen ja oppia tuntemaan häntä enemmän. Vasta kun meistä tulee ihmisiä, jotka elävät hänen läheisyydessään, kuuntelevat häntä jatkuvasti, meistä tulee ihmisiä, jotka olemme täysin valmiita palveluksen työhön ja olemaan kykeneviä suorittamaan sen työn, jonka hän meille antaa.

Luku 6

Jeesus esikuvamme

Jeesus näyttää meille täydellistä esimerkkiä siinä, miten Herran työtä tehdään Herran tavalla. Zac Poonen puhuu samasta asiasta kirjassaan Living As Jesus Lived:

"Jeesus ei ole ainoastaan pelastanut meitä kuolemallaan, vaan myös näyttänyt meille siinä, miten hän eli täällä maan päällä, kuinka Jumala on tarkoittanut, että ihmisten tulisi elää. Hän ei ole vain Vapahtaja, vaan myös edeltä kulkija (Hepr.6:20). Hän on osoittanut meille, kuinka voidaan joka hetki elää oikein ja elää kaikissa tilanteissa täydellistä kuuliaisuutta toteuttaen.

Jeesus ei tullut maan päälle enkelinä, vaan samanlaisena kuin mekin. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi (Hepr.2:17). Hänen veljillään tarkoitetaan opetuslapsia (Matt.12:50). Jos häntä ei olisi tehty "joka suhteessa" samanlaiseksi kuin meitäkin (hänen veljiään), ei hänestä olisi voinut tulla meille esikuvaakaan."

Mietipä sitä esikuvaa, minkä hän antoi meille Johanneksen evankeliumissa. Kaiken aikaa Jeesus korostaa: Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Joh.5:19. Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon. Joh.5:30. Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt... Joh.8:38. En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa... Joh.12:49. Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Joh.14:10.

Kaikissa näissä jakeissa on jotakin yhteistä: Jeesus ei sanonut mitään tai tehnyt mitään Isästä riippumatta. Kaikki mitä Jeesus teki, sai alkunsa hänen suhteestaan Isän kanssa. Ei mikään muu tai kukaan muu, ei edes hän itse, motivoinut häntä tekemään, mitä hän teki.

Muistatko, kun Jeesus kutsui opetuslapsia? Missään evankeliumeissa ei kerrota, että Isä kutsui opetuslapset. Jeesus kulki ympäriinsä ja kutsui opetuslapsia seuraamiseensa. Mutta kun hän puhui heistä Isälleen, hän sanoi:

Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. Joh.17:6 (korostus minun).

Ymmärrätkö? Kahdentoista apostolin valinta ei ollut Kristuksen valinta - se oli hänen Isänsä tekemä valinta. Jeesus vain toteutti Isän tahdon.

Sinä yönä, mikä edelsi tätä valintaa, Jeesus ei nukkunut ollenkaan. Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Luuk.6:12. Koko yön hän vietti Isän kasvojen edessä odottaen hänen ohjeitaan ja hänen suunnitelmansa selville saamista ja Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa... Luuk.6:13.

Ei hän kuitenkaan sanonut: "Johannes ja Matteus, minun Isäni kutsuu teitä". Ei hän sanonut niin, vaan sanoi: Seuratkaa minua (Mark1:17 KR38). Ja he lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Toinen asia, minkä voimme oppia Herralta, kun palvelemme häntä, on tapa, jolla hän teki itsestään Isän palvelijan. Sen tähden eivät ulkoiset olosuhteet saaneet häntä tekemään asioita, vaan hänen rakkautensa Isään ja halu palvella häntä ja halu tehdä, mitä hän halusi tehtävän.

"Jeesus ei koskaan toiminut jonkin tarpeen perusteella. Hän saattoi nähdä tarpeen ja olla huolissaan asian vuoksi, mutta hän toimi vasta, kun Isä kehotti häntä. Hän odotti taivaassa ainakin 4000 vuotta maailman kaivatessa epätoivoisesti Vapahtajaa ja tuli sitten maan päälle, kun Isä hänet lähetti (Joh.8:42). Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa.Gal.4:4... Ja kun Jeesus tuli maan päälle, ei hän vain vaellellut ympäriinsä tekemässä kaikenlaista, mitä sattui huvittamaan. Vaikka hänen mielensä olikin täysin puhdas, ei hän koskaan tehnyt mitään vain, koska jokin hieno oivallus pälkähti hänen päähänsä. Ei. Hän teki ajatusmaailmastaan Pyhän Hengen palvelijan. (Zac Poonen: Living As Jesus Lived)"

Tänä aikana on monia, jotka näennäisesti palvelevat Herraa. He tekevät suuria asioita ja heillä on suuri hengellinen työ meneillään, mutta Herralla ei ole kuitenkaan sen kanssa mitään tekemistä. Jeesus puhui kansalle:

Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' Matt.7:22-23.

Mitä opimme tästä? Voin sanoa oman järjestöni puolesta, että me kohtaamme monenlaisia tilaisuuksia ja erilaisia haasteita. Pitää kouluttaa opiskelijoita, kasvattaa johtajia, lähettää työntekijöitä kentälle. Työ on saatava tehdyksi. Meidän edessämme on valtavat mahdollisuudet. Tehtävien töiden luettelo on pitkä, tarve kiireellinen ja ovi selkosen selällään.

Mutta meidän on varmistuttava siitä, että seuraamme esikuvaamme. "Oli paljon asioita, joita Jeesus olisi voinut tehdä, mutta ei tehnyt niitä, sillä ne olivat sen ulkopuolella, mitä Isä häneltä tahtoi. Jeesus oli aina tekemässä sitä, mikä oli kaikkein tärkeintä. Ja ne työt olivatkin kylliksi. Ei hän ollut tullut maan päälle tekemään kaikenlaista hyvää, vaan tekemään Isän tahdon". (Zac Poonen: Living As Jesus Lived)

On hienoa, että voimme mennä eteenpäin ja edetä niin pitkälle kuin mahdollista, kun haluamme toteuttaa kaikkea sitä, mihin Herra on meitä kutsunut. On hyvä, että voimme olla liikkeellä ja toimia keskittyneesti ja mennä täyttä vauhtia eteenpäin. Emme saa olla velttoja. Kristus ei ollut koskaan veltto tai laiska. Eivätkä hänen opetuslapsensa sen paremmin.

Mutta kysymys kuuluukin: sitten kun kaikki on sanottu ja tehty, voimmeko sanoa kuten Kristus sanoi Isälleen: "Isä, kiitos opiskelijoista, jotka sinä annoit meille. Isä, kiitos kaikesta henkilökunnasta, jota sinä palkkasit. Kiitos kaikista lähetyssaarnaajista, joita sinä lähetit, ja johtajista, joita sinä kasvatit. Sinä annoit kaiken tämän meille ja tämä työ on se työ, jonka sinä meille annoit".

Kun lähdemme tämän kaltaiseen työhön, jossa ei tarvitse liikoja ponnistella omin voimin, ja teemme vain sen, mitä hän on pyytänyt, meidän elämämme ja työmme muuttuvat. Kaikki se nurina ja valitus, mikä syntyy omin voimin yrittämisestä, hiljenee. Ei tarvitse raapia päätään, repiä hiuksiaan ja viettää unettomia öitä huokaillen, miten kaikki oikein onnistuu ja miten kaikki tarpeet täytetään.

Miksi?

Työ ei riipu enää sinun suunnitelmistasi, sinun kokouksistasi tai sinun yrityksistäsi. Sinä vain annat Herran elää sinun kauttasi. Sinä lepäät hänessä.

Kun palvelemme häntä näin, pystymme sinnittelemään pahanakin päivänä ja selviämään mitä tuskallisimmista elämän käänteistä, sillä Kristus elää meissä ja hän on se, joka tekee työtä meissä. Meillä on luottamuksen ja rakkauden asenne ja voimme sanoa: "Kiitos Herra tästä etuoikeudesta, että saan palvella sinua. Olen todella kiitollinen".

Luku 7

Aidon palvelutyön seitsemän tunnusmerkkiä

Haluan osoittaa seitsemän sellaista tunnusmerkkiä, joista kannattaa varmistua ennen kuin voi aloittaa Herran työn Herran tavalla.

Minkä Jumala on aloittanut, sen rinnalla hän seisoo. Mitä tahansa Herra sinulle antoikaan tehtäväksi, kun teet sitä hänen tavallaan, voit olla varma, että hän on puoleltaan uskollinen loppuun asti. Sinun työsi voi olla hallinnollista työtä, antamista tai muiden palvelemista tai vain ystävällisyyden osoittamista muita kohtaan - jos hän oli aloitteen tekijä, hän seisoo sinun tukenasi.

Mietipä Moosesta, joka on yksi havaintoesimerkki. Hän ei ollut aloitteen tekijä israelilaisten vapauttamisessa. Mutta Jumala oli loppuun asti uskollinen ja vei kansansa Luvattuun maahan. Vaikka he sotkivatkin asiansa, Jumala pysyi heidän kanssaan, koska hän oli se, joka oli aloittanut työn.

Varoitukseksi voin sanoa, että jos joku muu aloittaisi työn tai sinä itse aloittaisit, voin vakuuttaa sinulle, että se tulisi olemaan vain taakka. Jos kaappaat jonkin työn itsellesi, siitä tulee sinulle paha ongelma. Mutta jos kaikki on saanut alkunsa hänestä, silloin hän itse vie sen loppuun.

Elämä, joka on omistettu Herran etsimiselle ja odottamiselle, on aina oleva tehokasta, sillä kaikki työ, mikä alkaa hänestä, tulee hänen avullaan tehdyksi.

Kun teemme Herran työtä Herran tavalla, hedelmä on pysyvää. Vastustuksesta ja vihollisen hyökkäyksistä huolimatta, vaikka työ kohtaisi viivytyksiä, hedelmä on pysyvää. Jos käytämme liike-elämän keinoja eli manipulointia, erilaisia temppuja, älyä ja rahaa, voimme rakentaa monenlaista, mutta ajan hammas vie ne mukanaan. Ne eivät kestä ikuisesti.

Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Ps.127:1.

Meidän osamme työssä on elää Kristuksen orjina rakkaussuhteessa Herraan. Emme etsi asioita, jotka tekisivät meistä onnellisia, elämästämme mukavampaa tai meistä paremmin pärjääviä. Meidän ainoa toiveemme on saada kirkastaa häntä. Meillä on työssämme asenne, että kuulumme hänelle ja teemme hänen tahtoaan. Sanomme: "Mestari, haluan kuulua sinulle ja palvella sinua, sillä rakastan sinua. Kuuntelen vain sinua ja etsin vain sinun kunniaasi".

Oikeanlaisessa palvelutyössä Jumala antaa arvovaltansa meille. Meillä on Jumalan voima, huolenpito ja varjelus. Kun Jeesus lähetti opetuslapsiaan liikkeelle (Matteus 28), hän antoi arvovaltansa heidän käyttöönsä. Kun hän lähettää meitä liikkeelle, hän on meidän rinnallamme. Paavali sanoi niille, jotka olivat myrskyn silmässä hänen kanssaan:

Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Ap.t.27:22-23.

Paavali ei ollut peloissaan tai hätääntynyt. Hän pysyi rohkeana ja arvovaltaisena. Taivas tunsi Paavalin ja tunnusti hänen asemansa sen auktoriteetin vuoksi, mikä hänelle oli annettu ja mikä juontui hänen suhteestaan Kristukseen.

Oikeanlainen palvelutyö muuttaa meitä Kristuksen kaltaisiksi. Se vie meitä pyhyyteen ja saa meidät rakastamaan Kristusta entistä enemmän. Työ itsessään ei saa aikaan näitä muutoksia, vaan Herran odottaminen muuttaa meitä. Kun viivymme Herran edessä, me muutumme.

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

Me tulemme hänen kaltaisikseen, kun katselemme häntä. Oletko sinä tulossa enemmän hänen kaltaisekseen: nöyryydessä, murtuneisuudessa, palvelualttiudessa?

Kun teemme Herran työtä Herran tavalla, meistä tulee uskollisia ja kutsumukseemme sitoutuneita. Paavali puhuu korinttilaisille:

Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. 2.Kor.4:1.

Me emme anna periksi. Kaikki ei välttämättä mene hyvin. Edessämme tulee olemaan vaikeuksia, koettelemuksia ja kiusauksia. Mutta Herra on meidän kutsujamme. Kyse on hänen työstään ja kun me viivymme hänen kasvojensa edessä, me saamme hänen armonsa - sen armon, joka riittää jokaiseen elämämme jaksoon ja koetukseen.

Kun meidän työmme on ohi ja Herralta saatu tehtävä loppuun suoritettu, saamme Herralta itseltään myös palkan työstämme. Hän tulee takaisin ja tuo palkan mukanaan. Paavali sanoo:

Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään. 2.Tim.4:7-8.

Hän tulee noutamaan sinua ja hänellä on palkka mukanaan, koska sinä käytit aikaa Herran edessä viipymiseen, sinä rakastit häntä ja sinä seurasit häntä - sinä teit Herran työtä Herran tavalla.

VELKAKELLO!

V€LKAK€LLO.fi

Suomen valtion velka 88 108 598 851,42 euroa

sinun osuutesi valtionvelasta 16 298,29 euroa

Suomen valtiolla on enemmän velkaa kuin koskaan ennen, nimellishinnoilla mitattuna. Viime vuosina Suomi on velkaantunut nopeammin kuin koskaan ennen. Sinäkin olet velkaantuneempi kuin koskaan ennen. Suomen maksama korko nousee ennen pitkää – niin sinunkin lainojesi korko. Yhä suurempi osa veroistasi menee velan korkojen maksuun eikä enää hyvinvoinnin rakentamiseen. Suomen huoltosuhde heikkenee nopeasti, ja maksajia on yhä vähemmän. Kuinka kauan tällainen meno voi jatkua?

Elintasosi on lainaa. Suomen valtio ahmii velkaa ennätysmäärin pitääkseen sinut tyytyväisenä, koska sinä voit äänestää seuraavissa vaaleissa. Hallitus ja oppositio kuvittelevat, että sinä haluat kaiken tässä ja nyt, etkä välitä huomisesta. Kun valtio tuhlaa yli varojensa, sitä kutsutaan kauniisti elvytykseksi. Suomen velkaa lyhentävät – jos pystyvät – tulevat sukupolvet, koska ne eivät voi äänestää seuraavissa vaaleissa. Heiltä ei ole kysytty mitään. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja 16 000 euroa valtion velkaa – ja kotikunnan velat siihen päälle. Fiksua ja vastuullista?

Keväällä 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia euroa. Muutos on ollut dramaattinen. Ylivelkaantunut valtio menettää vähitellen itsenäisyytensä. Sen menoista päättävät muut ja sen tulot valuvat muille. Haluaako tai pystyykö Suomi katkaisemaan velkakierteensä?

Ne poliitikot, jotka velkaantumisesta päättävät, eivät ole enää vastaamassa, kun velat on maksettava. Sillä aikaa kun luit tämän, noin minuutissa, Suomen velka kasvoi noin 15 000 eurolla.

Näin valtiovarainministeriö kuvaa valtionvelan tähänastista kehitystä ja ennustaa velan kasvua tulevaisuudessa (musta viiva kuvaa prosentteina velan määrää suhteessa bruttokansantuotteeseen):

€ € € € € € € € € € €

Sivun tarkoituksena on kiinnittää huomiota Suomen velkaantumiseen ja havainnollistaa velan kasvuvauhtia. Etsimme myös kiinnostunutta tahoa, jonka tuella näkyvälle paikalle Helsinkiin saataisiin Suomen ensimmäinen oikea velkakello. Ota yhteyttä sähköpostitse. Voit myös osallistua Suomen velkaantumista käsittelevään keskusteluun Facebook-ryhmässä Velkakello. Valtion velka ei käytännössä kasva tasaisesti, mutta Velkakello.fi on laskenut velan keskimääräisen kasvunopeuden Valtiokonttorin ja Valtiovarainministeriön tietojen perusteella. Tuorein Velkakellon vauhdin kalibrointi 12.3.2013 © Mika Mäkeläinen 2010-201

Suomen Laillisuuspuolueen yleisohjelma

Yleisohjelma

Suomen Laillisuuspuolueen yleisohjelma

Suomen Laillisuuspuolueen (SLP) yleisohjelma


Arvot
Suomen Laillisuuspuolue arvostaa kansallista ja taloudellista vapautta ja itsenäisyyttä mukaan lukien täysi sanan- ja uskonnonvapaus. Oikeuden, oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden noudattaminen on tärkeää kuten myös laaja kansanvalta sekä paikallisuuden ja hajauttamisen suosiminen.
Suomen Laillisuuspuolueen arvot pohjautuvat kristillissosiaaliseen, kansallismieliseen ja arvokonservatiiviseen maailmankatsomukseen.

Suomalaisten perinteisiä ominaisuuksia, rehellisyyttä, vaatimattomuutta, ahkeruutta, toisista huolehtimista ja Jumalan kunnioittamista on pidettävä arvossa edelleenkin.

Kaikkein tärkeintä on ihmisarvo, jota tulee kunnioittaa hedelmöityksestä alkaen luonnolliseen kuolemaan asti. SLP on abortteja vastaan elämän puolesta.

Miehen ja naisen avioliitto on paras parisuhteen muoto ja myös turvallisin lasten kasvuympäristö. SLP on sukupuolineutraalia eli homoavioliittoa vastaan.
SLP haluaa luoda ihmisille elämänuskoa ja toivoa tulevaisuuteen tuomalla esiin aitoja muutoksen vaihtoehtoja, joiden avulla kaikki suomalaiset voisivat saada työpaikan ja paremmat elämän olosuhteet eli kohtuullisen mukavan toimeentulon turvallisessa Suomessa.
Elämä ei ole vain rahaa ja taloutta, ja sen tähden SLP korostaa moraalin ja hengellisyyden merkitystä kansakunnan hyvinvoinnin oleellisina rakennusosina.
SLP korostaa myös oikean isänmaanrakkauden merkitystä. Meidän tulee ajaa oman maamme parasta. Vain omalta vahvalta pohjaltamme me voimme auttaa myös muita.
Itsenäisyys ja ulkopolitiikka
Suomen itsenäisyys on palautettava, mikä tarkoittaa eroa Euroopan unionista ja euroa käyttävästä EMU-alueesta. Suomi voi siirtyä ETA-alueeseen, kuten Norja.
Suomen tulee harjoittaa puolueettomuuspolitiikkaa ja pyrkiä olemaan kansainvälisten ja varsinkin suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella.
Suomelle on parasta sotilaallinen liittoutumattomuus ja oman puolustuskyvyn ylläpito. Suomen ei tule liittyä sotilasliitto NATOon. Pohjoismaista puolustusyhteistyötä voidaan sen sijaan kehittää.
Suomen tulee pyrkiä täyteen huoltovarmuuteen elintarvikkeiden, energian ja sotatarvikkeiden suhteen mahdollisten kriisien varalta. Muista riippuvainen maa ei ole itsenäinen.
Suomen maa-alueita ei tule myydä ulkomaalaisille. Kyseeseen voi tulla vain vuokraus.

On aloitettava keskustelut Venäjän kanssa Karjalan ja muiden menetettyjen alueiden palautuksesta Suomen yhteyteen, koska se olisi näiden alueiden, mutta myös Venäjän ja Suomen yhteinen etu.
Talous
Suomen tulee siirtyä talousdemokratiaan ja vapautua pankkien velkaorjuudesta. Suomen tulee saada takaisin finanssipoliittinen itsenäisyys, mikä tarkoittaa sitä, että Suomi ei enää lainaa rahaa kansainvälisiltä yksityispankeilta, vaan alkaa laskea liikkeelle oman valuuttansa, markan.

Rahoitussektorin on palveltava yleisiä etuja yksityisen voitontavoittelun sijaan.

Yrittämistä, oma-aloitteellisuutta ja sen kautta toisten ihmisten työllistämistä on rohkaistava ja helpotettava.

Lahjonta, harmaa talous, veronkierto ja veroparatiisien käyttö on saatava kuriin ja loppumaan. Asiasta puhuminen ei riitä, vaan verohallinnon verotarkastajien määrää on lisättävä muiden Pohjoismaiden tasolle eli kymmenkertaistettava. On myös säädettävä laki, joka velvoittaa pankkeja ilmoittamaan suoraan verohallinnolle tietyn summan ylittävät rahansiirrot.

Johtajien ylisuuria palkkoja ja bonuksia on kohtuullistettava huomattavasti. Kansalaisten tuloerojen jatkuvaan kasvuun on puututtava. Köyhien ja rikkaiden välistä kuilua on kavennettava oikeudenmukaisuuden mutta myös yhteiskuntarauhan takia.
Valtion budjetissa on monia menoeriä, kuten monenlaiset tuet ja kehitysapu, jotka voidaan lopettaa kokonaan tai ainakin pienentää huomattavasti. Ei ole oikein, että suomalaisten veronmaksajien rahoja menee tarkoitetun kehitysavun sijaan rikollisten, korruptoituneiden viranomaisten ja jo rikkaan eliitin taskuihin. Noin miljardin euron vuosittainen kehitysapu on parempi suunnata suomalaisten auttamiseen.

Monikansallisten yritysten ylivaltaa ja sen myötä kaikkea rahan liiallista määräysvaltaa on syytä hillitä. Suomalaisten työpaikat ovat tärkeämpiä kuin monikansallisten yhtiöiden voitot.
Työttömyys on poistettava suosimalla suomalaista työvoimaa eikä ulkomaalaista halpatyövoimaa. Tämä pätee erityisesti rakennusalalla, jossa suuri osa työvoimaa Baltiasta ja Puolasta välittäviä vuokratyöfirmoja on itämafian rahanpesufirmoja. Minkään tason mafian vaikutusta Suomessa ei tule suvaita. Ulkomaisen työvoiman käytössä on noudatettava suomalaisia työehtoja.
Suurten pääomien vienti Suomesta on tehtävä luvanvaraiseksi ja verolliseksi. Lyhytaikaisia pääomaliikkeitä on rajoitettava ja niistä on maksettava pääomansiirtoveroa.
Maataloudessa on pyrittävä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Varmuusvarastot on pidettävä ajan tasalla. Maa- ja metsätalouden pien- ja perheviljelmiä sekä luomutuotantoa on kannustettava ja tuettava. Maataloustuista on syytä päästä eroon ei-byrokraattiseen ja oikeudenmukaiseen järjestelmään, jossa viljelijää ei nöyryytetä, vaan alkutuotannon työn arvo tunnustetaan suoraan ilman tukianomuksia.
Valtion ei tule maksaa yritystukia lainkaan tai jos maksaa, niin ei automaattisesti vuodesta toiseen isoille yrityksille, vaan ennemminkin pienille ja uutta luoville yrityksille. Valtion tuki ei saa olla keplottelukeino, jonka loppumisen jälkeen yritys hakeutuu konkurssiin.
Varsinainen puoluetuki sekä myös tuki puolueiden nuorisojärjestöille on lopetettava. Puolueiden pitää hoitaa toimintansa rahoitus itse eikä veronmaksajien rahoilla.
Suomen luonnonvarat, kuten malmi- ja vesivarat, kuuluvat Suomelle ja suomalaisille, joten ensisijaisesti suomalaisten yritysten tulee hyödyntää yhteistä kansallisomaisuuttamme. Jos Suomesta ei löydy pääomapuutteen takia yksityisiä kaivosyrittäjiä, Suomen valtion tulee panostaa kaivosteollisuuteen perustamalla valtionyhtiöitä. Ulkomaisille kaivosyrittäjille on määrättävä tarpeeksi suuri kaivosvero.
Kaikessa toiminnassa on huomioitava luonnon ja ympäristön säilyttäminen elinvoimaisena, puhtaana ja viihtyisänä.
Energiapolitiikassa tulee päästä pitkällä tähtäimellä ydinenergiasta eroon ja saada sen tilalle turvallisempia vaihtoehtoja. Käytetystä fissiotekniikasta pitää siirtyä fuusioenergian käyttöön. Suomen on myös syytä panostaa uusiutuvaan energiaan sekä täysin uusien energian tuotantomahdollisuuksien tutkimukseen. Suomen on pyrittävä suureen energian tuottamisen kotimaisuusasteeseen ja siihen, että Suomi voi olla myös energian viejä. Myös huoltovarmuuden takia Suomen ei tule olla liikaa riippuvainen ulkomaisesta energiasta.  Puusta, esim. kuitupuusta saatavaa energiaa ja biodiesellaitosten perustamista on edistettävä. Energian säästöön tulee kiinnittää jatkuvasti huomiota.
Metsänomistamisen on oltava taloudellisesti kannattavaa ja kestävää.
Suomen tulee irtautua kaikista ilmasto- ja päästöoikeusmaksuista, koska ne perustuvat kiistanalaiseen näkemykseen ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.
Valtion yritysten alihintaan myynti ulkomaisille firmoille on lopetettava. Valtion on sen sijaan syytä ostaa takaisin kannattavia yrityksiä, jotka on myyty aikoinaan liian halvalla yksityisille yrittäjille.
Liiallinen yksityistäminen on lopetettava. Valtion ja kuntien on syytä olla pääasiallisia toimijoita kaikissa elintärkeissä asioissa, kuten energian ja terveydenhuollon aloilla.
Suomen liian kalliiseen hintatasoon on puututtava ja sitä on alennettava tarpeellisin toimin, oli sitten kyse mistä tahansa, vaikka esim. ALVin alentamisesta tai kauppojen liian suurien katteiden leikkaamisesta.
Verotuksen on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kannustavaa. Nykyisten verolakien sallimaan verosuunnitteluun eli nk. lailliseen veronkiertoon on puututtava. On laadittava sellaiset verolait, joissa verokikkailu ei ole mahdollista.
Toimeentulotuki ei saa olla liian korkealla tasolla niin, että se passivoi ja syrjäyttää nuoria estäen heitä hakeutumasta työelämään. Työnteon pitäisi aina olla kannattavampaa kuin työttömänä olo.
Laillisuus
Lakien noudattamista on valvottava paremmin ja tarvittaessa resursseja on lisättävä. Vääriä ja Suomelle epäedullisia lakeja on purettava.
Monimutkaista ja liiallista valvontabyrokratiaa on vähennettävä ja yksinkertaistettava.

Suoraan lahjontaan ja rakenteelliseen korruptioon esim. poliisi- ja oikeuslaitoksessa on puututtava ja poliittiset virkanimitykset on lopetettava.

Vapaamuurariperustaista hyvä veli –järjestelmää ei tule hyväksyä maan tapana, ei varsinkaan oikeuslaitoksessa, jossa vapaamuurarituomarit voivat ohittaa lain syytettyä vapaamuurariveljeä auttaessaan.

On siksi perusteltua vaatia, että salaseurojen, kuten vapaamuurarien toiminta, kielletään Suomessa, koska salaseuraisuus johtaa helposti korruptioon ja väärinkäytöksiin.Virkamiesaseman väärinkäyttöön eli viranomaismielivaltaan ja viranomaisten tekemiin laittomuuksiin on syytä kiinnittää huomiota. Kansalaisten on voitava luottaa viranomaisiin ja oikeuslaitokseen kaikissa tilanteissa.

Tiedotusvälineiden tulee olla vapaita ja itsenäisiä poliitikkojen ja virkamiesten kriitikoita eikä kuten nyt on, että mediasta on tullut osa valtakoneistoa, joka ajaa samaa politiikkaa kuin vallanpitäjätkin eli tällä hetkellä EU-myönteistä propagandaa. Vallan vahtikoirista on tullut vallan puudeleita, mikä ei ole oikein, koska se on vastoin vallan jakamisen periaatteita.
Kun kaikki vallan osapuolet, niin hallitus, eduskunnan enemmistö (oppositiolla ei ole merkitystä), oikeuslaitos ja tiedotusvälineet ovat kaikesta samaa mieltä, kriittinen asioiden tarkastelu ei toteudu, vaan vallanpitäjien yksisuuntainen tahto, joka suunta sanellaan Suomelle ulkomailta, lähinnä kansainvälisten pankkien, Bilderberg-kokousten ja EU:n vaatimusten kautta. Niin kauan kuin Suomi on mukana EU:ssa, Suomella ei ole itsenäistä päätäntävaltaa, vaan Suomen on aina noudatettava rahavallan ja EU:n enemmistön tahtoa. Tämä asiaintila on laitonta ja vastoin Suomen perustuslakia.

Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin.

Poliisien resursseja ei tule vähentää vaan lisätä ammattimaisen rikollisuuden torjumiseksi ja ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.
Kerjääminen on kiellettävä.
Rangaistukset ovat osittain liian lieviä ja ihmisten oikeustajun vastaisia, joten rangaistuksia on kovennettava esim. henkirikosten ja raiskauksien osalta. Törkeästä seksuaalirikoksesta tulisi tuomita aina ehdotonta vankeutta.
Työeläkelaitosten vääryyksiin on puututtava. Riskisijoitukset työeläkkeen saajien rahoilla on lopetettava.
Vain poliittisin perustein ja Suomen lakien vastaisesti taannehtivasti säädetyt ja v. 1946 langetetut sotasyyllisyystuomiot tulee virallisesti purkaa historiallisen oikeudenmukaisuuden takia.
Ihmisten oikeudet
Kaikille kansalaisille on taattava riittävät ja tasapuoliset peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Koko Suomi on syytä pitää asuttuna ja liikaa keskittämistä on vältettävä.
Oikeuslaitoksissa vääryyttä ja mielivaltaa kokeneiden ihmisten asiaa on puolustettava.
Lasten oikeuksien turvaamiseen ja lastensuojeluun on saatava lisää voimavaroja. Mielivaltaisiin lastenhuostaanottotapauksiin on puututtava.
Syrjäytyneitä nuoria, työttömiä, vanhuksia ja mielenterveyspotilaita on autettava ja hoidettava tarvittavin resurssein. On panostettava ennalta ehkäisevään nuorisotyöhön, lapsiperheiden tukemiseen esim. kotipalvelun muodossa sekä konkreettiseen auttamistyöhön.
Sananvapautta, uskonnonvapautta, yksilön oikeuksia ja yksityisyyden suojaa liiallista valvontayhteiskuntaa vastaan on puolustettava.
Korkeatasoiseen koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava riittävästi.
Pakkoruotsista on luovuttava, jotta kielivalikoimaa voidaan laajentaa. Samoin on syytä lopettaa virallinen kaksikielisyys, joka on kallis ja byrokraattinen historian jäänne. Sen sijaan ruotsista on tehtävä virallinen vähemmistökieli. Kaikkien suomalaisten ei tarvitse osata ruotsia, mutta kaikkien ruotsinkielisten tulisi oman etunsa takia osata suomea.
Maahanmuuttajia tulee kohdella asiallisesti ja ilman rasismia. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla hallittua ja voimavarojen mukaista. Suomen valtion ensisijainen velvollisuus on pitää huolta omista kansalaisistaan.

Aselakeja ei tule kiristää liikaa. Metsästäjillä ja ampumaurheilua harrastavilla ihmisillä tulee olla hyvät olosuhteet harrastuksensa harjoittamiseen.
Sutta tulee suojella, jotta se säilyy lajistossamme. Samalla on pidettävä huolta siitä, että jokaisella kansalaisella on turvallinen elin- ja toimintaympäristö.

Jaa sivu Facebookissa