lauantai 30. maaliskuuta 2013

Suomen Laillisuuspuolueen yleisohjelma

Yleisohjelma

Suomen Laillisuuspuolueen yleisohjelma

Suomen Laillisuuspuolueen (SLP) yleisohjelma


Arvot
Suomen Laillisuuspuolue arvostaa kansallista ja taloudellista vapautta ja itsenäisyyttä mukaan lukien täysi sanan- ja uskonnonvapaus. Oikeuden, oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden noudattaminen on tärkeää kuten myös laaja kansanvalta sekä paikallisuuden ja hajauttamisen suosiminen.
Suomen Laillisuuspuolueen arvot pohjautuvat kristillissosiaaliseen, kansallismieliseen ja arvokonservatiiviseen maailmankatsomukseen.

Suomalaisten perinteisiä ominaisuuksia, rehellisyyttä, vaatimattomuutta, ahkeruutta, toisista huolehtimista ja Jumalan kunnioittamista on pidettävä arvossa edelleenkin.

Kaikkein tärkeintä on ihmisarvo, jota tulee kunnioittaa hedelmöityksestä alkaen luonnolliseen kuolemaan asti. SLP on abortteja vastaan elämän puolesta.

Miehen ja naisen avioliitto on paras parisuhteen muoto ja myös turvallisin lasten kasvuympäristö. SLP on sukupuolineutraalia eli homoavioliittoa vastaan.

SLP haluaa luoda ihmisille elämänuskoa ja toivoa tulevaisuuteen tuomalla esiin aitoja muutoksen vaihtoehtoja, joiden avulla kaikki suomalaiset voisivat saada työpaikan ja paremmat elämän olosuhteet eli kohtuullisen mukavan toimeentulon turvallisessa Suomessa.
Elämä ei ole vain rahaa ja taloutta, ja sen tähden SLP korostaa moraalin ja hengellisyyden merkitystä kansakunnan hyvinvoinnin oleellisina rakennusosina.
SLP korostaa myös oikean isänmaanrakkauden merkitystä. Meidän tulee ajaa oman maamme parasta. Vain omalta vahvalta pohjaltamme me voimme auttaa myös muita.
Itsenäisyys ja ulkopolitiikka
Suomen itsenäisyys on palautettava, mikä tarkoittaa eroa Euroopan unionista ja euroa käyttävästä EMU-alueesta. Suomi voi siirtyä ETA-alueeseen, kuten Norja.
Suomen tulee harjoittaa puolueettomuuspolitiikkaa ja pyrkiä olemaan kansainvälisten ja varsinkin suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella.
Suomelle on parasta sotilaallinen liittoutumattomuus ja oman puolustuskyvyn ylläpito. Suomen ei tule liittyä sotilasliitto NATOon. Pohjoismaista puolustusyhteistyötä voidaan sen sijaan kehittää.
Suomen tulee pyrkiä täyteen huoltovarmuuteen elintarvikkeiden, energian ja sotatarvikkeiden suhteen mahdollisten kriisien varalta. Muista riippuvainen maa ei ole itsenäinen.
Suomen maa-alueita ei tule myydä ulkomaalaisille. Kyseeseen voi tulla vain vuokraus.

On aloitettava keskustelut Venäjän kanssa Karjalan ja muiden menetettyjen alueiden palautuksesta Suomen yhteyteen, koska se olisi näiden alueiden, mutta myös Venäjän ja Suomen yhteinen etu.

Talous
Suomen tulee siirtyä talousdemokratiaan ja vapautua pankkien velkaorjuudesta. Suomen tulee saada takaisin finanssipoliittinen itsenäisyys, mikä tarkoittaa sitä, että Suomi ei enää lainaa rahaa kansainvälisiltä yksityispankeilta, vaan alkaa laskea liikkeelle oman valuuttansa, markan.

Rahoitussektorin on palveltava yleisiä etuja yksityisen voitontavoittelun sijaan.

Yrittämistä, oma-aloitteellisuutta ja sen kautta toisten ihmisten työllistämistä on rohkaistava ja helpotettava.
Lahjonta, harmaa talous, veronkierto ja veroparatiisien käyttö on saatava kuriin ja loppumaan. Asiasta puhuminen ei riitä, vaan verohallinnon verotarkastajien määrää on lisättävä muiden Pohjoismaiden tasolle eli kymmenkertaistettava. On myös säädettävä laki, joka velvoittaa pankkeja ilmoittamaan suoraan verohallinnolle tietyn summan ylittävät rahansiirrot.

Johtajien ylisuuria palkkoja ja bonuksia on kohtuullistettava huomattavasti. Kansalaisten tuloerojen jatkuvaan kasvuun on puututtava. Köyhien ja rikkaiden välistä kuilua on kavennettava oikeudenmukaisuuden mutta myös yhteiskuntarauhan takia.

Valtion budjetissa on monia menoeriä, kuten monenlaiset tuet ja kehitysapu, jotka voidaan lopettaa kokonaan tai ainakin pienentää huomattavasti. Ei ole oikein, että suomalaisten veronmaksajien rahoja menee tarkoitetun kehitysavun sijaan rikollisten, korruptoituneiden viranomaisten ja jo rikkaan eliitin taskuihin. Noin miljardin euron vuosittainen kehitysapu on parempi suunnata suomalaisten auttamiseen.

Monikansallisten yritysten ylivaltaa ja sen myötä kaikkea rahan liiallista määräysvaltaa on syytä hillitä. Suomalaisten työpaikat ovat tärkeämpiä kuin monikansallisten yhtiöiden voitot.

Työttömyys on poistettava suosimalla suomalaista työvoimaa eikä ulkomaalaista halpatyövoimaa. Tämä pätee erityisesti rakennusalalla, jossa suuri osa työvoimaa Baltiasta ja Puolasta välittäviä vuokratyöfirmoja on itämafian rahanpesufirmoja. Minkään tason mafian vaikutusta Suomessa ei tule suvaita. Ulkomaisen työvoiman käytössä on noudatettava suomalaisia työehtoja.
Suurten pääomien vienti Suomesta on tehtävä luvanvaraiseksi ja verolliseksi. Lyhytaikaisia pääomaliikkeitä on rajoitettava ja niistä on maksettava pääomansiirtoveroa.
Maataloudessa on pyrittävä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Varmuusvarastot on pidettävä ajan tasalla. Maa- ja metsätalouden pien- ja perheviljelmiä sekä luomutuotantoa on kannustettava ja tuettava. Maataloustuista on syytä päästä eroon ei-byrokraattiseen ja oikeudenmukaiseen järjestelmään, jossa viljelijää ei nöyryytetä, vaan alkutuotannon työn arvo tunnustetaan suoraan ilman tukianomuksia.
Valtion ei tule maksaa yritystukia lainkaan tai jos maksaa, niin ei automaattisesti vuodesta toiseen isoille yrityksille, vaan ennemminkin pienille ja uutta luoville yrityksille. Valtion tuki ei saa olla keplottelukeino, jonka loppumisen jälkeen yritys hakeutuu konkurssiin.
Varsinainen puoluetuki sekä myös tuki puolueiden nuorisojärjestöille on lopetettava. Puolueiden pitää hoitaa toimintansa rahoitus itse eikä veronmaksajien rahoilla.
Suomen luonnonvarat, kuten malmi- ja vesivarat, kuuluvat Suomelle ja suomalaisille, joten ensisijaisesti suomalaisten yritysten tulee hyödyntää yhteistä kansallisomaisuuttamme. Jos Suomesta ei löydy pääomapuutteen takia yksityisiä kaivosyrittäjiä, Suomen valtion tulee panostaa kaivosteollisuuteen perustamalla valtionyhtiöitä. Ulkomaisille kaivosyrittäjille on määrättävä tarpeeksi suuri kaivosvero.
Kaikessa toiminnassa on huomioitava luonnon ja ympäristön säilyttäminen elinvoimaisena, puhtaana ja viihtyisänä.
Energiapolitiikassa tulee päästä pitkällä tähtäimellä ydinenergiasta eroon ja saada sen tilalle turvallisempia vaihtoehtoja. Käytetystä fissiotekniikasta pitää siirtyä fuusioenergian käyttöön. Suomen on myös syytä panostaa uusiutuvaan energiaan sekä täysin uusien energian tuotantomahdollisuuksien tutkimukseen. Suomen on pyrittävä suureen energian tuottamisen kotimaisuusasteeseen ja siihen, että Suomi voi olla myös energian viejä. Myös huoltovarmuuden takia Suomen ei tule olla liikaa riippuvainen ulkomaisesta energiasta.  Puusta, esim. kuitupuusta saatavaa energiaa ja biodiesellaitosten perustamista on edistettävä. Energian säästöön tulee kiinnittää jatkuvasti huomiota.
Metsänomistamisen on oltava taloudellisesti kannattavaa ja kestävää.
Suomen tulee irtautua kaikista ilmasto- ja päästöoikeusmaksuista, koska ne perustuvat kiistanalaiseen näkemykseen ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.
Valtion yritysten alihintaan myynti ulkomaisille firmoille on lopetettava. Valtion on sen sijaan syytä ostaa takaisin kannattavia yrityksiä, jotka on myyty aikoinaan liian halvalla yksityisille yrittäjille.
Liiallinen yksityistäminen on lopetettava. Valtion ja kuntien on syytä olla pääasiallisia toimijoita kaikissa elintärkeissä asioissa, kuten energian ja terveydenhuollon aloilla.
Suomen liian kalliiseen hintatasoon on puututtava ja sitä on alennettava tarpeellisin toimin, oli sitten kyse mistä tahansa, vaikka esim. ALVin alentamisesta tai kauppojen liian suurien katteiden leikkaamisesta.
Verotuksen on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kannustavaa. Nykyisten verolakien sallimaan verosuunnitteluun eli nk. lailliseen veronkiertoon on puututtava. On laadittava sellaiset verolait, joissa verokikkailu ei ole mahdollista.
Toimeentulotuki ei saa olla liian korkealla tasolla niin, että se passivoi ja syrjäyttää nuoria estäen heitä hakeutumasta työelämään. Työnteon pitäisi aina olla kannattavampaa kuin työttömänä olo.
Laillisuus
Lakien noudattamista on valvottava paremmin ja tarvittaessa resursseja on lisättävä. Vääriä ja Suomelle epäedullisia lakeja on purettava.
Monimutkaista ja liiallista valvontabyrokratiaa on vähennettävä ja yksinkertaistettava.
Suoraan lahjontaan ja rakenteelliseen korruptioon esim. poliisi- ja oikeuslaitoksessa on puututtava ja poliittiset virkanimitykset on lopetettava.

Vapaamuurariperustaista hyvä veli –järjestelmää ei tule hyväksyä maan tapana, ei varsinkaan oikeuslaitoksessa, jossa vapaamuurarituomarit voivat ohittaa lain syytettyä vapaamuurariveljeä auttaessaan.

On siksi perusteltua vaatia, että salaseurojen, kuten vapaamuurarien toiminta, kielletään Suomessa, koska salaseuraisuus johtaa helposti korruptioon ja väärinkäytöksiin.Virkamiesaseman väärinkäyttöön eli viranomaismielivaltaan ja viranomaisten tekemiin laittomuuksiin on syytä kiinnittää huomiota. Kansalaisten on voitava luottaa viranomaisiin ja oikeuslaitokseen kaikissa tilanteissa.
Tiedotusvälineiden tulee olla vapaita ja itsenäisiä poliitikkojen ja virkamiesten kriitikoita eikä kuten nyt on, että mediasta on tullut osa valtakoneistoa, joka ajaa samaa politiikkaa kuin vallanpitäjätkin eli tällä hetkellä EU-myönteistä propagandaa. Vallan vahtikoirista on tullut vallan puudeleita, mikä ei ole oikein, koska se on vastoin vallan jakamisen periaatteita.
Kun kaikki vallan osapuolet, niin hallitus, eduskunnan enemmistö (oppositiolla ei ole merkitystä), oikeuslaitos ja tiedotusvälineet ovat kaikesta samaa mieltä, kriittinen asioiden tarkastelu ei toteudu, vaan vallanpitäjien yksisuuntainen tahto, joka suunta sanellaan Suomelle ulkomailta, lähinnä kansainvälisten pankkien, Bilderberg-kokousten ja EU:n vaatimusten kautta. Niin kauan kuin Suomi on mukana EU:ssa, Suomella ei ole itsenäistä päätäntävaltaa, vaan Suomen on aina noudatettava rahavallan ja EU:n enemmistön tahtoa. Tämä asiaintila on laitonta ja vastoin Suomen perustuslakia.
Suomeen on perustettava perustuslakituomioistuin.
Poliisien resursseja ei tule vähentää vaan lisätä ammattimaisen rikollisuuden torjumiseksi ja ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.
Kerjääminen on kiellettävä.
Rangaistukset ovat osittain liian lieviä ja ihmisten oikeustajun vastaisia, joten rangaistuksia on kovennettava esim. henkirikosten ja raiskauksien osalta. Törkeästä seksuaalirikoksesta tulisi tuomita aina ehdotonta vankeutta.
Työeläkelaitosten vääryyksiin on puututtava. Riskisijoitukset työeläkkeen saajien rahoilla on lopetettava.
Vain poliittisin perustein ja Suomen lakien vastaisesti taannehtivasti säädetyt ja v. 1946 langetetut sotasyyllisyystuomiot tulee virallisesti purkaa historiallisen oikeudenmukaisuuden takia.
Ihmisten oikeudet
Kaikille kansalaisille on taattava riittävät ja tasapuoliset peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Koko Suomi on syytä pitää asuttuna ja liikaa keskittämistä on vältettävä.
Oikeuslaitoksissa vääryyttä ja mielivaltaa kokeneiden ihmisten asiaa on puolustettava.
Lasten oikeuksien turvaamiseen ja lastensuojeluun on saatava lisää voimavaroja. Mielivaltaisiin lastenhuostaanottotapauksiin on puututtava.
Syrjäytyneitä nuoria, työttömiä, vanhuksia ja mielenterveyspotilaita on autettava ja hoidettava tarvittavin resurssein. On panostettava ennalta ehkäisevään nuorisotyöhön, lapsiperheiden tukemiseen esim. kotipalvelun muodossa sekä konkreettiseen auttamistyöhön.
Sananvapautta, uskonnonvapautta, yksilön oikeuksia ja yksityisyyden suojaa liiallista valvontayhteiskuntaa vastaan on puolustettava.
Korkeatasoiseen koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava riittävästi.
Pakkoruotsista on luovuttava, jotta kielivalikoimaa voidaan laajentaa. Samoin on syytä lopettaa virallinen kaksikielisyys, joka on kallis ja byrokraattinen historian jäänne. Sen sijaan ruotsista on tehtävä virallinen vähemmistökieli. Kaikkien suomalaisten ei tarvitse osata ruotsia, mutta kaikkien ruotsinkielisten tulisi oman etunsa takia osata suomea.
Maahanmuuttajia tulee kohdella asiallisesti ja ilman rasismia. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla hallittua ja voimavarojen mukaista. Suomen valtion ensisijainen velvollisuus on pitää huolta omista kansalaisistaan.

Aselakeja ei tule kiristää liikaa. Metsästäjillä ja ampumaurheilua harrastavilla ihmisillä tulee olla hyvät olosuhteet harrastuksensa harjoittamiseen.

Sutta tulee suojella, jotta se säilyy lajistossamme. Samalla on pidettävä huolta siitä, että jokaisella kansalaisella on turvallinen elin- ja toimintaympäristö.


POHJOISKOREA PROFETIOISSA!!


24.2.2013
 
Jyrki Mannisen uni 23.2.2013
 
Lauantaina 23.2.2013 yöllä näin unen, jossa Yhdysvaltoihin hyökättiin ydinaseilla. Olin tässä unessa Yhdysvalloissa, isossa monikerroksisessa toimistorakennuksessa, isossa kaupungissa. Yllättäen taivaanrannassa näkyi valtavan iso kirkas valo, ja sen jälkeen kuului räjähdys. Menimme toimistorakennuksessa lattialle kyykkyyn selät räjähdykseen päin. Hetken kuluttua valtava paineaalto vavisutti rakennusta, jossa olimme. Tästä hetken kuluttua näkyi taas valtavan iso kirkas valo taivaalla, kuului räjähdys, ja olimme taas hetkessä lattialla hakemassa suojaa mm. pöytien alta. Valtava paineaalto vavisutti taas toimistorakennusta, jossa olimme. Unessa meillä oli tieto siitä, että Pohjois-Korea oli aloittanut tämän hyökkäyksen ydinaseilla Yhdysvaltoja vastaan. Tässä unessa näitä ydinpommeja räjähti noin 5-10 minuutin välein, jatkuvana sarjana. Tähän uni päättyi.
 
21.3.2013
 
Jyrki Mannisen uni helmikuun lopulla 2013

Helmikuun lopulla 2013 näin unen, jossa
Pohjois-Korea ja Etelä-Korea olivat aloittaneet ydinsodan toisiaan vastaan. Näin tässä unessa Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin nousevan nopeasti maanalaisesta bunkkerista maan päälle, teräsrakenteiselle siltarakennelmalle. Noustessaan tälle maanpäälliselle siltarakennelmalle Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un katsoi taivaalle, ja hänen kasvonsa olivat kauhua täynnä. Hän näki, että jotain hirvittävää lähestyi taivaalta Pohjois-Koreaa kohti. Siltarakennelmassa oli kahva, jota Kim-Jong-un käänsi nopeasti alaspäin. Näin hän laittoi Pohjois-Korean ydinaseet iskemään Etelä-Koreaan. Tämän ydinsodan tuhot olivat valtaisat. Kokonaisia kaupunkeja tuhoutui ja vain hyvin harvat ihmiset säilyivät hengissä näistä ydinaseiskuista. Ydinsaasteen laskeumia ja radioaktiivista säteilyä oli kaupungeissa iskujen jälkeen. Näihin näkymiin tämä uni päättyi.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Trilateraalinen komissio

Kirja: Salainen asiakirja No 1 - Trilateraalinen komissio (Osa 16)

Bilderberg-ryhmän kokoukseen 21.-23. huhtikuuta 1972 Belgian Knokkessa, oli kutsuttu presidentti Jimmy Carterin uskottu kansainvälisten turvallisuuskysymysten neuvonantaja, Zbigniew Brzezinski, joka oli vuonna 1970 kirjoittanut kirjan ”Between two ages”, eli Kahden aikakauden välissä. Kirjassa hän puhui tilanteesta, jolloin valtiot ja demokratia eivät enää voisi toimia ja ehdotti kehittyneiden maiden yhteisön luomista, jotta taipumukset globaalin kaaoksen syntyyn voitaisiin estää tuon aikakauden koittaessa. Hän oli kertonut ajatuksistaan David Rockefellerille, joka tässä kokouksessa esitti Trilateraalisen komission perustamista. Bilderberg-kokouksen jäsenet olivat ajatukselle myönteisiä ja pyysivät Rockefelleriä toteuttamaan suunnitelman.
 
Teksti: Sven-Olof Jakobsson
2.1.2012, Verkkomedia.org

 
Sisällys:
 
 
Trilateraalinen komissio Osa 16
 
Kokouksessa esitettiin ajatuksen tueksi mm. seuraava lausunto:
 
”Yhteisöt ja niiden johtajat useimmissa maissa elävät maailmankäsityksessä, jolla ei enää ole todellisuuspohjaa, nimittäin maailmassa, joka koostuu erillisistä valtioista. Heidän on vaikea ajatella globaalisti ja ymmärtää valtioiden riippuvuus toisistaan. Liberaali lähtökohta, jossa nähdään politiikka ja talous erillisinä, on vanhentunut. Talouteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä modernissa politiikassa”.
 

Trilateraalinen komissio perustettiin vuonna 1973 ja alussa sen toiminnan rahoitti David Rockefeller omasta pussistaan ja myöhemmin mm. Ford-säätiö, General Motors, Coca Cola, Exxon ja aikakausilehti Time. Komission ensimmäinen tavoite oli saada trilateralisti Valkoiseen taloon Yhdysvaltain presidentiksi. Tämä toteutui Jimmy Carterin myötä, joka kokosi hallituksensa pääasiallisesti trilateraalien piiristä.
 
Trilateraalinen komissio koostuu kutsutuista jäsenistä, jotka tulevat Pohjois-Amerikasta, Länsi-Euroopasta ja Japanista. Siitä johtuu nimen viittaus kolmeen. Jäsenten valintaperusteet ovat suunnilleen samat kuin Bilderberg-ryhmässä ja monet ovatkin samoja henkilöitä, kuten Bush vanhempi, Dick Cheney, Madeleine Albright, Bill Clinton, Colin Powell, Donald Rumsfeld, jne, mutta useimmat tulevat monikansallisten yritysten ja suuryritysten piiristä, joiden vuosivaihto vastaa monien teollisuusvaltioiden vuosibudjetteja.
 
Komission päätavoite onkin ohjata kansainvälistä tapahtumaa suojatakseen ja lisätäkseen eliitin etuja mainituissa maanosissa, mikä on vahvistanut ylikansallisten yritysten valta-asemaa maailmalla. Niiden johtajat ovat jo tasavertaisia neuvotteluosapuolia valtioiden päämiesten kanssa, mikä on uhka niille valtioille jotka korostavat kansallisuuttaan ja haluavat sulkea rajansa kansainväliseltä kaupalta eivätkä anna kansainväliselle rahalle pelitilaa omissa maissaan. Trilateralistit kokevat siis valtioiden rajat esteenä kaupalleen ja sanovatkin näin:
 
”Maailma on kasvanut niin monimutkaiseksi järjestelmäksi ja ongelmat ovat moninkertaistuneet sellaisella vauhdilla, ettei tavallisen ihmisen näkemys ja päätöskyky riitä niitä hallitsemaan. Siksi ovat trilateralistit ottaneet vapaaehtoisesti johdon kohdatakseen lisääntyvät ongelmat tavoitteenaan tieteellisin keinoin käsitellä maiden molemminpuolista riippuvuutta kaikkien parhaaksi.”

Itse asiassa ehdotetaan tässä riippuvuuteen johtavaa strategiaa.
 

Riippuvuuden aikaansaamisessa näkyy myös strategian päätavoite. Kansainvälisellä tasolla pitäisi trilateraalijohtajien laatia  säännöt standardisoinnille ja menettelytavoille, mikä toisi kasvavalla vauhdilla lisää eri maiden eliittiä johtoryhmään, toisin sanoen, olemaan mukana toteuttamassa päätöksiä tehtyjen sääntöjen puitteissa. Seurauksena olisi, että kansainväliset päätökset tulisivat yhdenmukaiseksi ja yhtäpitäväksi kokonaisuudeksi sen sijaan, että ne toimisivat toisiaan vastaan. Tämän toteuttamiseksi on tehty työtä jo vuodesta 1973.
 
Tämä merkitsee, että poliittinen järjestelmä valtiollisella tasolla kovertuu yhä enemmän ja jää vain näennäisdemokratiaksi. Uudet johtajat keräävät vähitellen valtaa globaalilla tasolla ja ”eliitti”, joka on luopunut oman valtion ajatuksesta, istuu salaisissa kokouksissa suunnittelemassa uutta maailmanjärjestystä. Näihin suunnitelmiin eivät kansat enää saa ottaa osaa vapaissa demokraattisissa vaaleissa.
Senaattori Barry Goldwater sanoo kirjassaan ”With No Apologies” asiasta näin:
 
”Trilateraalit haluavat siis luoda maailmanlaajuisen taloudellisen mahdin, joka ottaa maailman poliittisesti valittujen hallitusten paikan. Järjestelmän luojina ja toteuttajina tulee heistä myös tulevaisuuden hallitsijoita. Olemme tulleet tähän syystä, etteivät omat johtajamme ole kertoneet meille totuutta, vaikka ovat sen tienneet. Ellemme me vapauteen uskovat ihmiset pian herää unitilastamme, kulkeutuu maailma kehitys orjuuden aikakauteen.”
 

Trilateraalisen komission Washingtonissa vuonna 1999 pitämän kokouksen muistio joutui vuosituhannen vaihteessa amerikkalaisen Spotlight-lehden haltuun ja sitä myöten julkisuuteen. Siitä kävi ilmi, että komissioon kuuluu 375 erityisen vaikutusvaltaista finanssimiestä ja teollisuusjohtajaa, kansan valitsemaa poliitikkoa, akateemikkoa ja mielipidevaikuttajaa Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Japanista. Komission kokoukset eivät ole julkisia ja sen jäsenet hakeutuvat niihin salaa, tiedotusalan ihmisiä vältellen.
 
Muistio vahvisti myös sen, että maailmanhallituksen muodostamisella pyritään turvaamaan superrikkaiden edut. Tähän suunnitelmaan kuuluu Euroopan saattaminen liittovaltioksi ja vastaavanlaiseksi vapaakauppajärjestelmäksi kuin NAFTA on Amerikan kaksoismantereilla. Kokous esitti tavoitteen ”katsomuksellisesta johtajuudesta”, joka ottaisi hoitaakseen aikamme ristiriidan realismin ja jatkuvan riippumattomuuden kuvitelman kesken, joka edelleen vaivaa suurta osaa EU-jäsenvaltioiden hallituksia. Jotta olisimme trilateralisteille mieliksi, olisi meidän siis luovuttava kansalaisuudestamme ja ennen pitkää myös kielestämme. Olisimme vain eurooppalaisia, EU-kansalaisia matkallamme kohti lopullista päämäärää, maailmankansalaisuutta.
 
On selvää, etteivät Trilateraalisen komission, Bilderberg-ryhmän tai Illuminaattien tavoitteet kuulosta mukavilta tavallisen ihmisen korvissa, mutta voiko tällaista kehitystä yksittäinen ihminen edes vastustaa?
 
Kyllä voi! Sillä varmaan on hankkeita ajamassa myös joku meidän valitsemamme kansanedustajakin. Heiltä voi milloin tahansa kysyä ovatko he siinä toiminnassa mukana, joka on riistämässä meiltä kansalaisuuden, vaikuttamassa oikeuden ja vapauden. Tai ainakin sitä, mitä mieltä he ovat asiassa. Näihin kysymyksiin on vastattava rehellisesti, koska oikea tieto saattaa milloin tahansa lipsahtaa ”vääriin” käsiin, kuten kävi edellä mainitun muistion.


 
<<< Edellinen *** Seuraava >>>


 
***


Ote loppusanoista:
 
"Kaikki tässä kerrottu on kuitenkin pyritty tuomaan esiin vain tietona, ei väittäminä. Päätelmän asioiden totuudellisuudesta tekee kukin lukija omalta kohdaltaan aina itse. Kun olet lukenut kirjan, anna tai lainaa se ystävällesi. Koska asia on tärkeä, ei kirjan sisältö ole ”Copyright” eli tekijänoikeuslailla suojattua. Sitä saa vapaasti lainata lähde mainitsemalla, sillä tieto on ainoa keino, jolla voimme kohdata edessämme olevat uhkatekijät."
 
Sven-Olof Jakobsson