Trilateraalinen komissio

Kirja: Salainen asiakirja No 1 - Trilateraalinen komissio (Osa 16)

Bilderberg-ryhmän kokoukseen 21.-23. huhtikuuta 1972 Belgian Knokkessa, oli kutsuttu presidentti Jimmy Carterin uskottu kansainvälisten turvallisuuskysymysten neuvonantaja, Zbigniew Brzezinski, joka oli vuonna 1970 kirjoittanut kirjan ”Between two ages”, eli Kahden aikakauden välissä. Kirjassa hän puhui tilanteesta, jolloin valtiot ja demokratia eivät enää voisi toimia ja ehdotti kehittyneiden maiden yhteisön luomista, jotta taipumukset globaalin kaaoksen syntyyn voitaisiin estää tuon aikakauden koittaessa. Hän oli kertonut ajatuksistaan David Rockefellerille, joka tässä kokouksessa esitti Trilateraalisen komission perustamista. Bilderberg-kokouksen jäsenet olivat ajatukselle myönteisiä ja pyysivät Rockefelleriä toteuttamaan suunnitelman.   Teksti: Sven-Olof Jakobsson 2.1.2012, Verkkomedia.org   Sisällys: Alkusanat Temppeliritarikunta, osa 1 Illuminatia, osa 2 Vapaamuurarit, osa 3 Kabbalaoppi, osa 4 Grand Orient, osa 5 Ranskan vallankumous, osa 6 Venäjän vallankumous, osa 7 Amerikan sisällissota, osa 8 P2-loosi, osa 9 Pääkallo ja sääriluut, osa 10 Round Table, osa 11 Carroll Quigley, osa 12 RT European industrials, osa 13 Kolmensadan komitea, osa 14 Bilderberg ryhmä, osa 15 Trilateraalinen komissio, osa 16 Rooman klubi, osa 17 Council of Foreign Relations, osa 18 RIIA, osa 19 Rahamiesten peliä, osa 20 Federal Reserve system, osa 21 IMF – kansainvälinen valuuttarahasto, osa 22 WB – Maailmanpankki, osa 23 BIS – keskuspankkien keskuspankki, osa 24 WTO – Maailman kauppajärjestö, osa 25 YK – Yhdistyneet kansakunnat, osa 26 EU – Euroopan unioni, osa 27 Vallankaappauksen taktiikka, osa 28 Harhautustaktiikka, osa 29 Väestönvalvonta, osa 30 Ilmastonmuutos, osa 31 Vapaa energia, osa 32 Oliko WTC tilaustyö?, osa 33 Loppusanat lukijalle & Lähteet     Trilateraalinen komissio Osa 16   Kokouksessa esitettiin ajatuksen tueksi mm. seuraava lausunto:   ”Yhteisöt ja niiden johtajat useimmissa maissa elävät maailmankäsityksessä, jolla ei enää ole todellisuuspohjaa, nimittäin maailmassa, joka koostuu erillisistä valtioista. Heidän on vaikea ajatella globaalisti ja ymmärtää valtioiden riippuvuus toisistaan. Liberaali lähtökohta, jossa nähdään politiikka ja talous erillisinä, on vanhentunut. Talouteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä modernissa politiikassa”.   Trilateraalinen komissio perustettiin vuonna 1973 ja alussa sen toiminnan rahoitti David Rockefeller omasta pussistaan ja myöhemmin mm. Ford-säätiö, General Motors, Coca Cola, Exxon ja aikakausilehti Time. Komission ensimmäinen tavoite oli saada trilateralisti Valkoiseen taloon Yhdysvaltain presidentiksi. Tämä toteutui Jimmy Carterin myötä, joka kokosi hallituksensa pääasiallisesti trilateraalien piiristä.   Trilateraalinen komissio koostuu kutsutuista jäsenistä, jotka tulevat Pohjois-Amerikasta, Länsi-Euroopasta ja Japanista. Siitä johtuu nimen viittaus kolmeen. Jäsenten valintaperusteet ovat suunnilleen samat kuin Bilderberg-ryhmässä ja monet ovatkin samoja henkilöitä, kuten Bush vanhempi, Dick Cheney, Madeleine Albright, Bill Clinton, Colin Powell, Donald Rumsfeld, jne, mutta useimmat tulevat monikansallisten yritysten ja suuryritysten piiristä, joiden vuosivaihto vastaa monien teollisuusvaltioiden vuosibudjetteja.   Komission päätavoite onkin ohjata kansainvälistä tapahtumaa suojatakseen ja lisätäkseen eliitin etuja mainituissa maanosissa, mikä on vahvistanut ylikansallisten yritysten valta-asemaa maailmalla. Niiden johtajat ovat jo tasavertaisia neuvotteluosapuolia valtioiden päämiesten kanssa, mikä on uhka niille valtioille jotka korostavat kansallisuuttaan ja haluavat sulkea rajansa kansainväliseltä kaupalta eivätkä anna kansainväliselle rahalle pelitilaa omissa maissaan. Trilateralistit kokevat siis valtioiden rajat esteenä kaupalleen ja sanovatkin näin:   ”Maailma on kasvanut niin monimutkaiseksi järjestelmäksi ja ongelmat ovat moninkertaistuneet sellaisella vauhdilla, ettei tavallisen ihmisen näkemys ja päätöskyky riitä niitä hallitsemaan. Siksi ovat trilateralistit ottaneet vapaaehtoisesti johdon kohdatakseen lisääntyvät ongelmat tavoitteenaan tieteellisin keinoin käsitellä maiden molemminpuolista riippuvuutta kaikkien parhaaksi.” Itse asiassa ehdotetaan tässä riippuvuuteen johtavaa strategiaa.   Riippuvuuden aikaansaamisessa näkyy myös strategian päätavoite. Kansainvälisellä tasolla pitäisi trilateraalijohtajien laatia  säännöt standardisoinnille ja menettelytavoille, mikä toisi kasvavalla vauhdilla lisää eri maiden eliittiä johtoryhmään, toisin sanoen, olemaan mukana toteuttamassa päätöksiä tehtyjen sääntöjen puitteissa. Seurauksena olisi, että kansainväliset päätökset tulisivat yhdenmukaiseksi ja yhtäpitäväksi kokonaisuudeksi sen sijaan, että ne toimisivat toisiaan vastaan. Tämän toteuttamiseksi on tehty työtä jo vuodesta 1973.   Tämä merkitsee, että poliittinen järjestelmä valtiollisella tasolla kovertuu yhä enemmän ja jää vain näennäisdemokratiaksi. Uudet johtajat keräävät vähitellen valtaa globaalilla tasolla ja ”eliitti”, joka on luopunut oman valtion ajatuksesta, istuu salaisissa kokouksissa suunnittelemassa uutta maailmanjärjestystä. Näihin suunnitelmiin eivät kansat enää saa ottaa osaa vapaissa demokraattisissa vaaleissa. Senaattori Barry Goldwater sanoo kirjassaan ”With No Apologies” asiasta näin:   ”Trilateraalit haluavat siis luoda maailmanlaajuisen taloudellisen mahdin, joka ottaa maailman poliittisesti valittujen hallitusten paikan. Järjestelmän luojina ja toteuttajina tulee heistä myös tulevaisuuden hallitsijoita. Olemme tulleet tähän syystä, etteivät omat johtajamme ole kertoneet meille totuutta, vaikka ovat sen tienneet. Ellemme me vapauteen uskovat ihmiset pian herää unitilastamme, kulkeutuu maailma kehitys orjuuden aikakauteen.”   Trilateraalisen komission Washingtonissa vuonna 1999 pitämän kokouksen muistio joutui vuosituhannen vaihteessa amerikkalaisen Spotlight-lehden haltuun ja sitä myöten julkisuuteen. Siitä kävi ilmi, että komissioon kuuluu 375 erityisen vaikutusvaltaista finanssimiestä ja teollisuusjohtajaa, kansan valitsemaa poliitikkoa, akateemikkoa ja mielipidevaikuttajaa Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Japanista. Komission kokoukset eivät ole julkisia ja sen jäsenet hakeutuvat niihin salaa, tiedotusalan ihmisiä vältellen.   Muistio vahvisti myös sen, että maailmanhallituksen muodostamisella pyritään turvaamaan superrikkaiden edut. Tähän suunnitelmaan kuuluu Euroopan saattaminen liittovaltioksi ja vastaavanlaiseksi vapaakauppajärjestelmäksi kuin NAFTA on Amerikan kaksoismantereilla. Kokous esitti tavoitteen ”katsomuksellisesta johtajuudesta”, joka ottaisi hoitaakseen aikamme ristiriidan realismin ja jatkuvan riippumattomuuden kuvitelman kesken, joka edelleen vaivaa suurta osaa EU-jäsenvaltioiden hallituksia. Jotta olisimme trilateralisteille mieliksi, olisi meidän siis luovuttava kansalaisuudestamme ja ennen pitkää myös kielestämme. Olisimme vain eurooppalaisia, EU-kansalaisia matkallamme kohti lopullista päämäärää, maailmankansalaisuutta.   On selvää, etteivät Trilateraalisen komission, Bilderberg-ryhmän tai Illuminaattien tavoitteet kuulosta mukavilta tavallisen ihmisen korvissa, mutta voiko tällaista kehitystä yksittäinen ihminen edes vastustaa?   Kyllä voi! Sillä varmaan on hankkeita ajamassa myös joku meidän valitsemamme kansanedustajakin. Heiltä voi milloin tahansa kysyä ovatko he siinä toiminnassa mukana, joka on riistämässä meiltä kansalaisuuden, vaikuttamassa oikeuden ja vapauden. Tai ainakin sitä, mitä mieltä he ovat asiassa. Näihin kysymyksiin on vastattava rehellisesti, koska oikea tieto saattaa milloin tahansa lipsahtaa ”vääriin” käsiin, kuten kävi edellä mainitun muistion.   <<< Edellinen *** Seuraava >>>   *** Ote loppusanoista:   "Kaikki tässä kerrottu on kuitenkin pyritty tuomaan esiin vain tietona, ei väittäminä. Päätelmän asioiden totuudellisuudesta tekee kukin lukija omalta kohdaltaan aina itse. Kun olet lukenut kirjan, anna tai lainaa se ystävällesi. Koska asia on tärkeä, ei kirjan sisältö ole ”Copyright” eli tekijänoikeuslailla suojattua. Sitä saa vapaasti lainata lähde mainitsemalla, sillä tieto on ainoa keino, jolla voimme kohdata edessämme olevat uhkatekijät."   Sven-Olof Jakobsson