Elävän Jumalan Kämmenellä!

SUNNUNTAI
9. 9. 2007
USKO SUORA YHTEYS JUMALAAN. MILTÄ SE TUNTUU? s. 4
ÄÄNI AUTON TAKALUUKUSTA KAJAHTAA s. 10
KULTTUURI EPPU NORMAALI, SUOMEN VIRALLINEN YHTYE s. 18
4 S K S U N N U N TA I 9 . 9 . 2 0 0 7
USKO
S K S U N N U N TA I 9 . 9 . 2 0 0 7 5
Elävän
Jumalan
kämmenellä
Herätysliikkeillä menee hyvin,
vaikka valtakirkon penkit tyhjenevät.
Miltä suora yhteys Jumalaan tuntuu?
H E I K K I T YY N YS N I E M I /S K
Täällä saa huutaa Hallelujaa.
Tabernaakkeli ry:n kokouksessa on
sallittua näyttää, miltä tuntuu,
ja näyttää, miltä haluaa.
– Taivaassa ei ole karsinoita,
tiimistä todetaan.
6 S K S U N N U N T A I 9 . 9 . 2 0 0 7
USKO
KAISA YLHÄINEN
Miehellä on tiukat valkoiset
farkut ja niittivyö.
Hän seisoo lavan edessä
Uudenkaupungin työväentalossa.
– Pitäkää tuoleistanne kiinni, jutut
vaan hurjenee, hän kehottaa oransseissa
muovituoleissa istuvalle yleisölleen.
Jean ”Janne” Roos, tiiminjohtaja,
profeetta, miksi häntä sitten kutsutaankaan,
kertoo ihmeistä ympäri
Suomen. Siinä missä Jeesus kehotti
halvaantunutta ottamaan vuoteensa
ja kävelemään, Roos sanoo, että ala
viipottaa vaan. Ja niin kuulemma tapahtuu,
ja paljon muutakin, hampaat
kasvavat rikkoutuneiden tilalle, selkäsäryt
katoavat, epäsymmetriset silmät
muuttuvat samankokoisiksi, kaikki Jumalan
armosta.
– Haloo, vieläkö nukut, Roos kysyy
yleisöltään.
Hän ei ehdi levätä, sillä hän haluaa
voittaa Jumalalle niin monta sataa ja
tuhatta sielua kuin ehtii, ennen kuin
loppu tulee. Kokouksia hänen Tabernaakkeli
ry:nsä pitää yli parikymmentä
kuukaudessa. Yksi kokous voi kestää
kuusi tuntia kaikkine esirukouksineen.
Kärsivien ja toivottomaksi tapaukseksi
tuomittujen puolesta tiimissä rukoilee
myös euralainen Sirkku Järvensivu.
KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA Järvensivu
eli omien sanojensa mukaan
kuin verhon erottamana Jumalasta.
Hän oli uskon jo kertaalleen lukioikäisenä
löytänyt, mutta opiskeluaikoina
yhteyden Jumalaan kadottanut. Sitten
kesällä 2004 ainoa sisar sairastui kuolemanvakavasti.
– Olin huolissani hänen iankaikkisuudestaan.
Itse ajattelin, että olen
pelini pelannut, toivoton tapaus, Järvensivu
sanoo.
Vuodet olivat kuluneet liike-elämän
palveluksessa. Hän matkusteli ja tapasi
menestyviä ihmisiä.
– Jumala oli taustalla ja elämä tuntui
lähinnä velvollisuudelta, joka piti
suorittaa.
Uskovia hän oli salaa kadehtinut.
Yhtenä iltana raumalainen uskonsisar
kysyi puhelimessa, tahtoisiko Järvensivu
vielä palata Jumalan yhteyteen.
Hän tahtoi, sanoi Jumalalle, että hänelle
riitti tämänlainen elämä, kiitoksia
vain. Sitten tuli rauha.
Henkisen kotinsa Tabernaakkelista
Järvensivu löysi reilua kuukautta myöhemmin,
kun tiimi tuli pitämään kokousta
Euraan. Hän ei ollut koskaan
kuullut Raamattua opetettavan vastaavalla
tavalla.
Esimies kansainvälisessä yrityksessä
suhtautui ymmärtäväisesti, kun Järvensivu
pyysi saada alkaa työskennellä
osa-aikaisesti. Osan lisääntyneestä
vapaa-ajastaan hän käyttäisi hengelliseen
työhön.
– Sitä tyhjemmältä maallinen työ
alkoi tuntua. Viimeinen vuosi oli piinallinen.
Tiukan työkuormankin kanssa
vielä selviää, mutta jos motivaatio
katoaa, niin kuin minulle kävi, ei jää
paljon vaihtoehtoja.
Kun lopullinen päätös maallisen
työn jättämisestä oli kypsynyt, joustava
esimieskin joutui istumaan hämmästyksestä
alas. Järvensivu jätti työnsä
kesäkuun puolivälissä. Nyt hän on
Tabernaakkelin palveluksessa. Leipä
kapeni, mutta pitäähän luoja huolen
linnuistaankin.
VIELÄ JOSKUS SATATUHATTA ihmistä
paranee, kun Jean Roos nostaa
sormensa ja sanoo Jeesus. Niin on Jumala
Roosille puhunut.
– Ajattelin, että nyt vintti pimeni.
Mutta sitten luokseni tuli profeettoja,
jotka puhuivat ihan yhtä levottomia
kuin Jumala, Roos kertoo yleisölleen.
Nyt Roosin kokouksiin tulee parhaimmillaan
satoja ihmisiä. Sirkku
Järvensivu ymmärtää ihmisten kaipuun
ilmapiiriin, jossa usko näkyy tekoina:
”sielut pelastuvat ja sairaat paranevat”.
– Eihän se ole tarkoitus, että menet
kokoukseen ja tulet sieltä entistä
kuivempana ja kuolleempana, hän sanoo.
Tabernaakkelissa ei katsota ihmisten
ulkoista olemusta: Roos pukeutuu
kuin rocktähti, Järvensivun farkuissa
kiiltelevät strassit. Järvensivu kaipaisi
ymmärrystä eri ryhmien välille: kaste
on Jumalan silmissä kaste, vaikka sen
tekisi miten. Sydämen ajatus on se tärkein,
eikä taivaassakaan ole karsinoita,
hän pohtii.
– Minä olen saanut armon olla Jannen
oppilaana. Olihan ennen Jeesusta
tulleella Johannes Kastajallakin opetuslapsia.
JOS USKO HAIPUI VÄLILLÄ kauemmas
Sirkku Järvensivun elämässä,
26-vuotias Mikko Leino muistaa luvanneensa
markan Jeesukselle jo pikkulapsena.
Hän oli heitellyt kolikkoa kotipihallaan,
ja raha oli tipahtanut nurmikolle.
– Jeesus, jos autat minua löytämään
sen, sinä saat sen, rukoili euralaispoika.
Markka löytyi, ja poika kohotti kätensä,
jotta Jeesus ottaisi rahan. Ei ottanut.
– Lapsi ei järjen kanssa asioita selittele.
Vanhemmiten epäilyksiä voi tulla,
rakennustekniikkaa Porissa opiskeleva
Leino sanoo.
Leinojen perheessä tasapainoiltiin
kahden suunnan kesken. Sillä välillä,
kun helluntailaisisä oli lähetysmatkalla
Venäjällä, äiti vei lapset rukoilevaisten
seuroihin. Isä luotti Raamattuun, äidillä
oli myös katekismus.
Ripille menoa viisilapsisessa perheessä
pohdittiin pitkään: Äiti kannusti, ja
isä epäili. Lopulta päädyttiin kompromissiin:
Jokainen saa mennä, jos haluaa,
mutta juhlia ei järjestettäisi. Kukaan ei
mennyt. Mikko Leino ei edes ennen ollut
tiennyt, mitä ripille pääsy oli.
Rukoilevaisuus kaikkine kieltoineen
ihmetytti Leinoa. Ei saanut edes viheltää,
vaikka Raamatussa ei asiasta puhuttu
mitään. Kova paikka äidille oli
H E I K K I T YY N YS N I E M I /S K
Marjo Iljanto on ollut tuomassa Nokia Missiota Poriin. Keväällä tilaisuus
veti urheilutalon täyteen. – Nokia Missiossa näkyy yhteiskristillisyys, mitä
pidän tärkeänä.
H E I K K I T YY N YS N I E M I /S K
Jean Roos tiimeineen on pitämässä tiimeineen kokousta jossakin päin Suomea
keskimäärin joka toinen ilta. Hänellä ei ole aikaa levätä, pelastettavia
on paljon.
Minä olen saanut armon olla Jannen
oppilaana. Olihan ennen Jeesusta
tulleella Johannes Kastajallakin
opetuslapsia.
”
S K S U N N U N TA I 9 . 9 . 2 0 0 7 7
myös se, kun poika armeijan jälkeen
erosi luterilaisesta kirkosta. Se ei vain
tuntunut nuoresta miehestä omalta
paikalta.
– Saankohan kauhean riidan aikaiseksi,
kun arvostelen kirkkoa, mutta
kirkon pitäisi olla auktoriteetti, joka
erottaa oikean väärästä. Syntiä ei pidetä
enää syntinä.
Raamattua Mikko Leino ei missään
vaiheessa kyseenalaistanut, mutta ratkaisu
oli lapsen vilpittömän uskon hiivuttua
silti tehtävä. Mitä sitä tässä pitkittämään,
hän tuumi, ja päätti ottaa
uskon vastaan murrosikäisenä nuortenillassa.
– Ei siinä ollut sen ihmeempiä voimisteluliikkeitä.
Halusin tulla uskoon,
ja muutenkin minulla on kauhean tasainen
tunne-elämä.
VAIKKA KAUPAT MYISIVÄT viinaa
ympäri vuorokauden, se olisi Mikko
Leinolle se ja sama. Hän ei juo, eikä
ole tuntenut tarvettakaan.
– Moni ottaa Raamatun elämänohjeet
kieltoina ja taakkana. Jos käskyssä
sanotaan, että älä himoitse toisen
vaimoa, niin onko se ihmiselle rajoite
vai turva, kun omakin vaimo voi kulkea
kenenkään himoitsematta, Leino
kysyy.
Armeijassa Leino ilmoitti tuvan esittäytymisen
yhteydessä olevansa uskossa.
Kaverit vähän naureskelivat, mutta
iltalomilla he tulivat pienissä kaljoissa
kahden kesken taputtelemaan selkään
ja keskustelemaan.
– Kai he huomasivat, että tämä usko
ei ole mitään esittämistä eikä pelkkää
joulukirkossa käymistä. Jos uskossa
olemistaan lähtee kiertelemään, sitä
on vaikea myöhemmin korjata.
Enää Leino ei pyytäisi Jeesusta ottamaan
markkaa kädestään, sillä siihen
ei ole tarvetta. Voisihan hän rukoilla
vaikka lottovoittoa, mutta hän epäilee,
olisiko hän hyvä uskovainen miljonäärinä.
– Uskossa kasvaessa oppii myös tuntemaan
sitä, mikä on Jumalan tahto.
Raamatussa luvataan, että Jeesus pitää
omistaan huolen. Kun humalainen
työtoveri, entinen teurastaja, nappasi
työmaalla keskellä metsää puukon
käteen, Leino totesi vain kävelevänsä
pois. Pimeän metsän läpi muutaman
kilometrin kaikessa rauhassa kuljettuaan
hän löysi taksitolpan. Edes kun
lehdet kirjoittelevat suurista luonnonkatastrofeista
ja työkaverit kauhistelevat,
Leinoa ei juuri hetkauta.
– Rauhan minä jätän teille, sanoo
Jeesus, Leino muistuttaa.
– Mutta ei silti pidä mennä kylille
henkseleitä paukuttelemaan. Siinä saa
varmasti turpaansa.
PITÄVÄTKÖ MUUT MINUA IHAN
pöhkönä, pohti porilainen Marjo Iljanto,
kun hän löysi yhteyden Jumalaan.
Rippileirillä sängyssä maatessaan
hän tunsi kuitenkin myös sitä kuuluisaa
rauhaa ja iloa.
Elämässä ei ollut ollut aiemminkaan
mikään erityisen huonosti, mutta ahdistus
vaivasi silti nuorta tyttöä. Arka
ja ujo murrosikäinen etsi vastauksia
filosofian kirjoista, kokeili joogaa ja
oli kiinnostunut yliluonnollisesta. Paha
olo helpotti uutta asiaa kokeillessa,
mutta aina vain hetkeksi.
Rippileirillä hän tuli uskoon. Se yllätti
hänet itsensäkin.
– Nukkumaan mennessä rukoilin,
että jos Jumala oikeasti olet siellä, niin
ota minun elämäni.
Niin vastausten etsintä oli ohi. Iljannon
koti ei ollut erityisen hengellinen,
ja vanhemmat yrittivät toppuutella tytärtään:
pitääkö sitä nyt aina kaikkeen
lähteä noin täysillä. Mutta tyttärellä
itsellään oli hyvä olo: Enää ei tarvinnut
pelätä mitään, vaikka ysiluokka
alkoikin nyt uskovaisena. Luokkakaveri
tuli ihmettelemään muutosta, joka
ennen niin surullisessa tytössä oli
tapahtunut.
Seitsemänä perättäisenä vuonna Iljanto
kävi myös ulkomailla viemässä
sanomaa Jeesuksesta. Sitten tulivat samaan
helluntaiseurakuntaan kuuluva
aviomies, kaksi lasta ja viiden vuoden
kotiäitiys. Lasten nukkumaan mentyä
Iljanto söi ja katsoi televisiota väsyneenä
ja mietti, onko tässä nyt se kaikki.
Kymmenen vuotta kului. Yhteys seurakuntaan
ja Raamattuun hiipui, vaikka
usko ei kadonnutkaan.
– Välillä saatetaan tarvita vaikeitakin
erämaakausia. Sen ansiosta olen
paljon kasvanut.
UUDISTUNEEN SUHTEEN Jeesukseen
Iljanto löysi pääkaupungista. Iljanto
on ammatiltaan sisätautien sairaanhoitaja,
mutta viime vuonna hän
opiskeli myös fytonomiksi, luontaistuotealan
asiantuntijaksi. Koulutus annetaan
Helsingin yliopiston alaisuudessa,
ja eräänä iltana nokiamissiolaiset
saapuivat Kulttuuritalolle. Iljanto
lähti uteliaisuudesta katsomaan.
– Ilmapiiri oli sellainen, että sisin
alkoi heti elpyä. Kokemus oli melkein
yhtä vahva kuin nuorena uskoon tullessani.
Jumalan läsnäolo tuntui voimana ja
rauhana. Rock-konserteissa ja urheilukisoissa
hurraavia ihmisiä katsoessaan
Iljanto joskus miettii, miten maallinen
elämä on kaapannut jotain Jumalalle
tarkoitettua.
– Tässä maailmassa palvotaan niin
hirveästi julkkiksia, vaikka Jumala on
tarkoittanut, että ylistäisimme häntä.
Nokia Mission kokouksissa painotetaan
elävää uskoa. Armolahjat, kielillä
puhumiset ja ihmeparantumiset tuntuvat
vieraalta monen riviluterilaisen
silmin, mutta Iljanto ymmärtää.
– Länsimaisella ihmisellä ottaa järki
vastaan. Uskossa olevienkin voi olla
vaikea hyväksyä armolahjoja.
Ei auta kuin luottaa Raamattuun.
Esimerkiksi Apostolien teot ovat täynnä
ihmeitä, sanoo Iljanto. Sitä paitsi
vihamielinen suhtautuminen uskoon
voi kieliä kipeästä kohdasta omassa sisimmässä,
hän miettii.
– Elämäni olisi varmasti muodostunut
erilaiseksi, ehkä joskus helpommaksikin,
jollen uskoisi, että Raamattu
on elävää sanaa. En kadu. >>
H E I K K I T YY N YS N I E M I /S K
– Lopunajassa Jumala tulee palauttamaan sanansa ja voimansa niille kuuluvaan
asemaan ja kunniaan. Raamatun mukaisesti ihmeet ja merkit seuraavat
niitä, jotka uskovat, Sirkku Järvensivu sanoo.
TO M I G L A D/S K
Mikko Leino on opiskellut tietotekniikkaa ja työskennellyt IBM:llä Irlannissa.
Tänä syksynä hän aloitti rakennustekniikan opinnot. – Uskossa olemistaan
ei kannata kierrellä, hän sanoo.
Elämäni olisi varmasti muodostunut
erilaiseksi, ehkä joskus helpommaksikin,
jollen uskoisi, että Raamattu on elävää
sanaa. En kadu.
”
8 S K S U N N U N T A I 9 . 9 . 2 0 0 7
USKO
Nopea muutos ihmetyttää psykologeja
KAISA YLHÄINEN
Yleensä ihminen muuttuu pikkuhiljaa,
ja äkkinäinen elämänmuutos saakin
psykologit ymmälleen. Tilannetta
verrataan fysiikan kvanttimuutokseen,
jossa aine yhtäkkiä muuttaa olomuotoaan.
– Muutoksen taustalta löytyy usein
tiettyjä asioita, kuten suuria kriisejä.
Ihmisillä on tuntosarvet ehkä tiedostamatta
ulospäin, että löytyisikö valoa
jostain. Onhan tiedossa, että uskonto
antaa vastauksia, onnellisuustutkimuksistaankin
tunnettu psykologian professori
Markku Ojanen sanoo.
Ojanen kuvaa, miten ihminen voi
kulkea päivästä toiseen liiemmin syntyjä
syviä pohtimatta. Sitten tulee ero,
vakava sairaus tai läheisen kuolema.
Yksi turvautuu terapiaan, toisen elämä
kääntyy yllättäen paremmaksi ja kolmas
löytää hengellisyyden.
– Vielä vaikeammin ymmärrettävissä
muutos on, kun elämä on sujunut ihan
hyvin, jossain taustalla on saattanut olla
tunne jonkin puuttumisesta. Sitten enkeli
ilmestyy tai suuri voima laskeutuu.
Uskonto oli pitkään psykologisessa
tutkimuksessa epämuodikasta. Psykoanalyysin
isä Sigmund Freud näki hengellisyyden
ihmismielen heikkoutena,
liki mielenterveysongelmana.
– Yksi syy tutkimuksen epäsuosioon
voi myös olla, että psykologit tutkivat
ennemmin ihmisen pahoinvointia kuin
hyvinvointia, arvioi Markku Ojanen.
Yhteys hengellisyyden ja henkisen
hyvinvoinnin sekä onnellisuuden välillä
on pystytty yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa
osoittamaan melko hyvin.
Markku Ojanen ei ole päässyt yhtä vakuuttaviin
tuloksiin Suomessa.
– Suomessa uskonnollisuus on ehkä
enemmän yksityisasia kuin Yhdysvalloissa.
Yksittäisen asian vaikutusta ei silti
pidä ylikorostaa. Esimerkiksi terveyden
ja hengellisyyden yhteys on todistettu
kiistattomasti. Se voidaan havaita niin
mormoneilla, kristityillä papeilla kuin
budhhalaisilla munkeillakin, joiden
hengellisyyteen ei edes liity varsinaista
jumaluutta. Kysymys voi olla terveellisemmästä
elämästäkin.
KÄÄNTYMISTÄ karismaattisissa liikkeissä
tutkinut uskontotieteilijä Tuija
Hovi Kirkon tutkimuskeskuksesta
sanoo, että usko vaatii jatkuvaa työstämistä
myös kääntymisen jälkeen.
– Helposti voi myös lipsahtaa takaisin
maalliseen elämäntapaan, Hovi
kertoo.
– Tätä tilannetta pyritään hallitsemaan
esimerkiksi ohjaamalla uudet
uskovat Raamattukouluun.
Hovin tutkimuksissa mukana olleet
ihmiset eivät puhuneet äkkinäisestä
”uskoon hurahtamisesta”, vaan heillä
kääntyminen oli asteittainen prosessi.
Monet tutkituista olivat jo ennen kääntymystään
olleet mukana seurakuntien
toiminnassa.
– Erityisesti vapaat kristilliset yhteisöt
korostavat henkilökohtaisen kokemuksen
tärkeyttä. En usko, että näissä
yhteisöissä voi olla kovin pitkään mukana
ilman stressiä, jollei ilmaise kokevansa
kääntymystä. Oman ”hengellisen
kodin” eli itselle sopivan yhteisön löytymistä
monet pitävät ratkaisevimpana
vakaumuksensa säilymiselle.
Yhteisöllisyys on yksi niistä seikoista,
joilla uskoontuloa psykologian näkökulmasta
selitetään. Toisen tutkijan
mielestä usko antaa yksilön elämään
mielekkyyttä, kolmannet puhuvat pyhyyden
kokemuksesta.
– Pyhyys on jännittävä asia. Jotkut
ihmiset ovat pyhyyden ulottuvuudelle
alttiimpia, Markku Ojanen pohtii.
VIIMEISEN KAHDENKYMMENEN
vuoden aikana kaikkialla maailmassa
on tapahtunut karismaattisten liikkeiden
nousu.
Ojanen pohtii, miten valtakirkko
on ehkä niin hyvin organisoitunut ja
järjestyksessä, ettei erikoisuuksille löydy
tilaa. Ihmiset kaipaavat kokemuksia
myös uskonnolliseen elämään.
– Ihmiset eivät enää halua vain
laulaa virsiä vakavalla naamalla. Herätysliikkeen
kokouksessa saa huutaa
Halleluujaa.
Professori ei pidä suuntausta lainkaan
huonona, ajatteleehan moderni
psykologiakin tunteen ja järjen kulkevan
tiukasti käsi kädessä. Suomalaisesta
uskontotraditiosta on karsittu jostain
syystä tunteiden osoitus pois, hän kritisoi.
Tilalle on tuotu ulkoista kiiltoa.
– Puhutaan elevaatiosta, ylentymisen
tunteesta, se on kuin inhon vastakohta
ja sitä pyhyyttäkin. Se on sisäinen asia,
jonka voi kokea ankeissakin olosuhteissa.
Uskossa pysyminenkin vaatii töitä, sanoo aihetta tutkinut Tuija Hovi.
KAISA YLHÄINEN
Usko tuo yhdysvaltalaistutkimuksen
mukaan onnellisuutta. 78 prosenttia
uskoon tulleista ilmoitti henkisen
taakkansa poistuneen ja 75 prosenttia
kertoi tunteneensa sisäisen rauhan,
ilmenee Millerin ja C´deBacan tutkimuksesta
psykologisesta äkkimuutoksesta
vuodelta 1996. 95 prosenttia
näki elämällään uuden tarkoituksen.
– En ole koskaan tavannut ketään,
oli hän sitten tunne- tai järki-ihminen,
joka ei olisi hyvin pian uskoontulon
jälkeen alkanut kokea sisäistä
iloa, levollisuutta ja vaputta – tunnetta
siitä, että iso velka ja syyllisyys
ovat poissa ja tulevaisuus turvattu ja
elämään on tullut uusi ulottuvuus,
kirjoittaa myös Uskoontulo.net -
todistussivustoa ylläpitävä Mirjami
Ivanov sähköpostitse.
Voisiko uskon sitten valjastaa tieteen
apuriksi ja käyttää sitä tietoisesti
masentuneiden ja ahdistuneiden
hoitoon?
Professori Markku Ojanen ei tähän
usko.
– Lääkkeiden ottaminen hoituu 10
sekunnissa. Uskoon tuloa ei voi noin
vain valita. Uskoon tulo on jännittävä
yhdistelmä omaa epämääräistä tahtoa
ja ulkoisia tekijöitä. Uskoon tulo on
prosessi silloinkin, kun se alkaa tiettynä
ajankohtana.
– Lisäksi on syytä muistaa, että monet
suorastaan pelkäävät hurahtamista
uskoon. He välttelevät kaikenlaista
uskontoon liittyvää.
Lähteenä käytetty Markku Ojasen opetusmateriaalia,
Tampereen yliopisto
Vaihtoehto onnellisuuspillerille?
Kaikki Tabernaakkelin kokoukset videoidaan. Niin saadaan todistusaineistoa mahdollisista ihmeistä.