7.4.2012
Nimimerkin "Issacharovitsh" kirjoitus Suomen haltuunotosta
Koska täällä Jouko Pihon ylläpitämillä sivuilla on vuosien aikana esitetty useampiakin profetioita koskien Suomen ja Venäjän välistä sotaa ja miehitystä, niin tuotakoon tiedoksi seuraava asia.
1970-luvulla Puolustusvoimien piirissä laadittiin arvioita siitä, miten Suomen kävisi, jos maamme hallituksineen silloisesta YYA-sopimuksesta huolimatta (YYA:han tarkoitti, että sotatilanteessa olisimme olleet automaattisesti NL:n liittolainen. Sopimuksen mukaan Suomi oli "puolueeton" vain rauhan aikana) ajautuisi sotilaalliseen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa osana kansainvälistä konfliktia.
Todennäköisimmäksi itänaapurin taktiikaksi moisessa tilanteessa - ottaen huomioon laajemman kriisin aikaansaama resurssien tarve - arvioitiin nopea Pohjois-Suomen haltuunotto linjalla Kuhmosta Oulun pohjoispuolelle, jonka jälkeen NL olisi kysynyt Helsingiltä, että joko piisaa. Puolustusvoimien arvion mukaan viimeistään tässä vaiheessa Suomen hallitus olisi taipunut ja joutunut luovuttamaan Pohjois-Suomen NL:lle sotatoimialueeksi vähintäänkin samassa mitassa kuin II Maailmansodan aikana saksalaisille. Luultavasti luovutus olisi vaadittu lopulliseksi. Pohjois-Suomessa upseerien piirissä tätä vaihtoehtoa nimitettiin "kauhuskenaarioksi".
Kun Neuvostoliitto sitten hajosi, alkoi valua paljonkin tietoa ja suunnitelmia, mitä itänaapurilla oli ollut Suomen varalle moisessa tilanteessa. YYA:n mukaisessa "normaalitilanteessa" NL olisi kiireen vilkkaa eli vuorokauden kuluessa siirtänyt joukkonsa Suomen hyväksynnällä Suomen maa- ja merialueiden läpi asemiin Länsi-Lappiin ja länsirannikolle sekä Ahvenanmaalle.
Mm. tätä silmällä pitäen Kekkonen käskettiin rakennuttamaan "Sininen tie" Lapinlahdelta Viitasaarelle ja Vaasaan, jotta rauhan aikana Laatokan pohjoispuolelle Sortavalaan sijoitettuna ollut motorisoitu divisioona olisi ehtinyt suunnitellussa vuorokauden ajassa ajaa Joensuun ja Kuopion kautta asemiin Vaasaan (muutama muukin itä-länsisuuntainen tieväylä, mm. Kajaani - Kokkola -tie, rakennettiin tosiasiassa Moskovan vaatimuksesta).
Mutta paljastui myös, että jos Suomi olisi pistänyt kriisitilanteessa YYA:n rikkoen hanttiin, olisi tehty juuri kuten puolustusvoimien 70-luvulla tehdyssä "kauhuskenaariossa" oli pelätty; otettaisiin vuorokaudessa haltuun Pohjois-Suomi - juurikin linjalla Kuhmosta Oulun pohjoispuolelle, ja pistettäisiin sitten Helsingin hallitus kova kovaa vastaan, että "jos ei Suomi taivu, niin koko maa miehitetään", ja Pohjois-Suomi jäisi "toistaiseksi" Venäjän haltuun .
Geopolitiikan peruslinjat eivät ole Venäjällä muuttuneet miksikään vuosikymmenien saatossa. Nyky-Venäjän geopoliittisen "kummisedän" ja Kremlin neuvonantajanAleksandr Duginin 1990-luvun puolivälissä julkaistussa kirjassa "Geopolitiikan perusteet", joka on laadittu Venäjän pääesikunnan strategien avustamana, on Suomen osalta seuraavan sisältöinen pitkän tähtäimen geopoliittinen suunnitelma: Etelä-Suomi liitettäisiin Karjalan tasavaltaan ja osaksi Venäjää ja Pohjois-Suomi "annettaisiin" Murmanskin sotilasalueen osaksi. Päivitetyssä versiossa suunnitelmana lienee Etelä-Suomen muuttaminen Venäjän hallitsemaksi nukkevaltioksi Etelä-Ossetian tyyliin.
Koska täällä Jouko Pihon ylläpitämillä sivuilla on vuosien aikana esitetty useampiakin profetioita koskien Suomen ja Venäjän välistä sotaa ja miehitystä, niin tuotakoon tiedoksi seuraava asia.
1970-luvulla Puolustusvoimien piirissä laadittiin arvioita siitä, miten Suomen kävisi, jos maamme hallituksineen silloisesta YYA-sopimuksesta huolimatta (YYA:han tarkoitti, että sotatilanteessa olisimme olleet automaattisesti NL:n liittolainen. Sopimuksen mukaan Suomi oli "puolueeton" vain rauhan aikana) ajautuisi sotilaalliseen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa osana kansainvälistä konfliktia.
Todennäköisimmäksi itänaapurin taktiikaksi moisessa tilanteessa - ottaen huomioon laajemman kriisin aikaansaama resurssien tarve - arvioitiin nopea Pohjois-Suomen haltuunotto linjalla Kuhmosta Oulun pohjoispuolelle, jonka jälkeen NL olisi kysynyt Helsingiltä, että joko piisaa. Puolustusvoimien arvion mukaan viimeistään tässä vaiheessa Suomen hallitus olisi taipunut ja joutunut luovuttamaan Pohjois-Suomen NL:lle sotatoimialueeksi vähintäänkin samassa mitassa kuin II Maailmansodan aikana saksalaisille. Luultavasti luovutus olisi vaadittu lopulliseksi. Pohjois-Suomessa upseerien piirissä tätä vaihtoehtoa nimitettiin "kauhuskenaarioksi".
Kun Neuvostoliitto sitten hajosi, alkoi valua paljonkin tietoa ja suunnitelmia, mitä itänaapurilla oli ollut Suomen varalle moisessa tilanteessa. YYA:n mukaisessa "normaalitilanteessa" NL olisi kiireen vilkkaa eli vuorokauden kuluessa siirtänyt joukkonsa Suomen hyväksynnällä Suomen maa- ja merialueiden läpi asemiin Länsi-Lappiin ja länsirannikolle sekä Ahvenanmaalle.
Mm. tätä silmällä pitäen Kekkonen käskettiin rakennuttamaan "Sininen tie" Lapinlahdelta Viitasaarelle ja Vaasaan, jotta rauhan aikana Laatokan pohjoispuolelle Sortavalaan sijoitettuna ollut motorisoitu divisioona olisi ehtinyt suunnitellussa vuorokauden ajassa ajaa Joensuun ja Kuopion kautta asemiin Vaasaan (muutama muukin itä-länsisuuntainen tieväylä, mm. Kajaani - Kokkola -tie, rakennettiin tosiasiassa Moskovan vaatimuksesta).
Mutta paljastui myös, että jos Suomi olisi pistänyt kriisitilanteessa YYA:n rikkoen hanttiin, olisi tehty juuri kuten puolustusvoimien 70-luvulla tehdyssä "kauhuskenaariossa" oli pelätty; otettaisiin vuorokaudessa haltuun Pohjois-Suomi - juurikin linjalla Kuhmosta Oulun pohjoispuolelle, ja pistettäisiin sitten Helsingin hallitus kova kovaa vastaan, että "jos ei Suomi taivu, niin koko maa miehitetään", ja Pohjois-Suomi jäisi "toistaiseksi" Venäjän haltuun .
Geopolitiikan peruslinjat eivät ole Venäjällä muuttuneet miksikään vuosikymmenien saatossa. Nyky-Venäjän geopoliittisen "kummisedän" ja Kremlin neuvonantajanAleksandr Duginin 1990-luvun puolivälissä julkaistussa kirjassa "Geopolitiikan perusteet", joka on laadittu Venäjän pääesikunnan strategien avustamana, on Suomen osalta seuraavan sisältöinen pitkän tähtäimen geopoliittinen suunnitelma: Etelä-Suomi liitettäisiin Karjalan tasavaltaan ja osaksi Venäjää ja Pohjois-Suomi "annettaisiin" Murmanskin sotilasalueen osaksi. Päivitetyssä versiossa suunnitelmana lienee Etelä-Suomen muuttaminen Venäjän hallitsemaksi nukkevaltioksi Etelä-Ossetian tyyliin.
Nimimerkin "Issacharovitsh" lähettämä kartta:
Kartta näyttää Suomen miehityslinjan Suomen Puolustusvoimien 1970-luvulla tekemän arvion mukaan. Varauduttiin siihen, että Neuvostoliitto tulisi sodan tai sitä edeltävän kriisin aikana miehittämään linjan Kuhmo-Oulu pohjoispuolella olevan alueen. Tämä sama perustilanne on olemassa edelleen. Itänaapurin geopolitiikka ei ole muuttunut miksikään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Myös nyky-Venäjällä on tarve kansainvälisen kriisin uhatessa turvata luoteisrajansa ja ennen kaikkea Pietarin ja Muurmanskin alueet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti