David Wilkerson 2001 Helsinki
Ulkopuolelta sisälle katsoen
Seulonta
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta
Mitä on Jumalan voima?
Sanoma seurakunnalle
Rautatieasema
Glory Wilkerson-Mitä on Jumalan kirkkaus
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
SIUNAUKSIA YLIMMÄISELTÄ PAPILTAMME
by David Wilkerson | May 8, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Raamattu kertoo meille, että Kristus astuessaan taivaaseen alkoi toimia niiden ylimmäisenä pappina, jotka tulevat hänen luokseen uskossa. ”Mutta tällä on katoamaton pappeus, sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti”(Heb.7:24).
Jeesus on muuttumaton, sana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Niin kauan kuin elät, hän on Ylimmäisenä Pappina taivaassa ja rukoilee sinun puolestasi. Hän pysyy tässä asemassa siihen asti, kun sinä pääset kotiin hänen luokseen.
Ylimmäinen Pappimme istuu Isän oikealla puolella, voiman valtaistuimella: ”Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa”(Heb.8:1). Meidän Ylimmäisellä Papillamme on valta ja voima hallinnassaan.
Jeesus on Isän luona juuri nyt ja rukoilee meidän puolestamme. Hän kohtaa vastustajamme ja sanoo: Minä moitin sinua, Saatana. Tämä on minun omani, koska hänet on vihmottu minun verelläni. Hän on turvassa, ja hänen velkansa on maksettu viimeiseen asti.” Uskon, että meillä olisi kyllä muutakin oppimista ihmeellisestä Ylimmäisestä Papistamme ja hänen teoistaan meidän hyväksemme.
Vanhan Testamentin ylimmäisen papin velvollisuuksiin ja tehtäviin kuului astua esiin Kaikkein Pyhimmästä ja siunata kansaa. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan’ ”(4 Moos.6:22 -26). Toisin sanoen, sen jälkeen kun ylimmäinen pappi on vienyt verta Kaikkein Pyhimpään, vihmonut sillä armonistuinta ja heiluttanut suitsutusastiaa, hän tulee ulos, astuu kansa luo ja siunaa heidät.
Tämä on ylimmäisen papin muuttumaton tehtävä. Jeesus sanoo: ”Minä peitän sinut verelläni. Minä rukoilen sinun edestäsi Isää, tulen sitten luoksesi ja siunaan sinua.”
Kun Vanhan testamentin pappi lausui siunauksen kansalle, se ei ollut vain toivotus. Hän ei sanonut: ”Minä toivon sinulle rauhaa. Minä toivon, että Herra valistaisi kasvonsa sinulle.” Ei, siunauksen takana oli Jumalan täysi voima (ks.4 Moos.6:27).
Samoin, kun Jeesus, meidän Ylimmäinen Pappimme siunaa, hän ei toivo meille vain hyvää. Hän lausuu oman siunauksensa arvovallalla ja se tapahtuu!
by David Wilkerson | May 8, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Raamattu kertoo meille, että Kristus astuessaan taivaaseen alkoi toimia niiden ylimmäisenä pappina, jotka tulevat hänen luokseen uskossa. ”Mutta tällä on katoamaton pappeus, sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti”(Heb.7:24).
Jeesus on muuttumaton, sana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Niin kauan kuin elät, hän on Ylimmäisenä Pappina taivaassa ja rukoilee sinun puolestasi. Hän pysyy tässä asemassa siihen asti, kun sinä pääset kotiin hänen luokseen.
Ylimmäinen Pappimme istuu Isän oikealla puolella, voiman valtaistuimella: ”Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa”(Heb.8:1). Meidän Ylimmäisellä Papillamme on valta ja voima hallinnassaan.
Jeesus on Isän luona juuri nyt ja rukoilee meidän puolestamme. Hän kohtaa vastustajamme ja sanoo: Minä moitin sinua, Saatana. Tämä on minun omani, koska hänet on vihmottu minun verelläni. Hän on turvassa, ja hänen velkansa on maksettu viimeiseen asti.” Uskon, että meillä olisi kyllä muutakin oppimista ihmeellisestä Ylimmäisestä Papistamme ja hänen teoistaan meidän hyväksemme.
Vanhan Testamentin ylimmäisen papin velvollisuuksiin ja tehtäviin kuului astua esiin Kaikkein Pyhimmästä ja siunata kansaa. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan’ ”(4 Moos.6:22 -26). Toisin sanoen, sen jälkeen kun ylimmäinen pappi on vienyt verta Kaikkein Pyhimpään, vihmonut sillä armonistuinta ja heiluttanut suitsutusastiaa, hän tulee ulos, astuu kansa luo ja siunaa heidät.
Tämä on ylimmäisen papin muuttumaton tehtävä. Jeesus sanoo: ”Minä peitän sinut verelläni. Minä rukoilen sinun edestäsi Isää, tulen sitten luoksesi ja siunaan sinua.”
Kun Vanhan testamentin pappi lausui siunauksen kansalle, se ei ollut vain toivotus. Hän ei sanonut: ”Minä toivon sinulle rauhaa. Minä toivon, että Herra valistaisi kasvonsa sinulle.” Ei, siunauksen takana oli Jumalan täysi voima (ks.4 Moos.6:27).
Samoin, kun Jeesus, meidän Ylimmäinen Pappimme siunaa, hän ei toivo meille vain hyvää. Hän lausuu oman siunauksensa arvovallalla ja se tapahtuu!
 | RISTIN KRIISIby David Wilkerson | August 10, 2012 |
Miten saamme Jeesuksen voiton ja voiman elämäämme? Miten saamme hyödyn hänen ylösnousemuksestaan ja elämän uudistuksesta?
Ensin kysyn sinulta: Miten tiedät olevasi pelastettu? Tietenkin uskon kautta. Tämä tieto tulee ainoastaan uskosta Jumalan Sanaan.
Samalla tavalla meidän tulee ottaa ristimme, syleillä sitä ja ottaa vastaan voitto uskon kautta Jeesuksen vuodatetun veren voimaan.
Meidän tulee tunnustaa: ”Jumala, ei minulla ole voimaa. Ei minulla ole kykyä vapauttaa tai ristiinnaulita itseäni. Ei minulla ole voimaa syntiin nähden. Luovun kaikista omista yrityksistäni kuolla synnille”.
Uskon kautta me olemme ”Kristuksessa” ja saamme nauttia kaikesta hänen ansaitsemastaan. Siitä hetkestä asti näet, kun uudestisynnyimme, olemme olleet Kristuksessa. Se merkitsee, että olemme päässeet sisälle siihen, mitä tapahtui Kristukselle. Siihen kuuluu hänen voittonsa samoin kuin ristiinnaulitsemisensa. Jos olemme samaa mieltä Jumalan Sanan kanssa siitä, että syntimme ovat tavattoman pahoja, meidän pitää myös olla samaa mieltä Sanan kanssa siitä, että saamme kaikki ristin tarjoamat hyvät asiat. Ne ovat meidän, koska Jeesus täytti kaiken meidän edestämme.
Jumalan Sana sanoo, että syleillessämme ristiä meidät ristiinnaulitaan Kristuksen kanssa ja olemme samalla tavalla ylösnousseet elämän uudistumiseen. Meidät on vapautettu! Voimme antaa ruumiimme Herran palvelukseen ja tarjota jäsenemme vanhurskauden aseiksi.
Joskus saatat kompastella epäuskon tähden, mutta voit myös pitää kiinni totuudesta, että täysi voitto on sinun, koska sinä huudat: ”Herra, aion luottaa sinuun, kunnes voitto tulee.”
Kiitän Jumalaa Kristuksen rististä ja kiitän Jumalaa sen kriisistä. Tiedän kokemuksesta, että suurinta saarnaa armosta maailmassa on saarna rististä. Joko sinulla on ollut oma ristin kriisisi? Entä se sidos, josta haluat päästä eroon?
Tänään sinulla on mahdollisuus vapautukseen, mutta sitä ennen sinun on polvistuttava Jeesuksen eteen ja koettava oma ristin kriisisi. Siellä sinun täytyy hyväksyä hänen sanansa ja sanoa: ”En voi jatkaa enää synnissä, ei hetkeäkään enempää. Jumala, tuon sen sinulle juuri nyt”.
Ensin kysyn sinulta: Miten tiedät olevasi pelastettu? Tietenkin uskon kautta. Tämä tieto tulee ainoastaan uskosta Jumalan Sanaan.
Samalla tavalla meidän tulee ottaa ristimme, syleillä sitä ja ottaa vastaan voitto uskon kautta Jeesuksen vuodatetun veren voimaan.
Meidän tulee tunnustaa: ”Jumala, ei minulla ole voimaa. Ei minulla ole kykyä vapauttaa tai ristiinnaulita itseäni. Ei minulla ole voimaa syntiin nähden. Luovun kaikista omista yrityksistäni kuolla synnille”.
Uskon kautta me olemme ”Kristuksessa” ja saamme nauttia kaikesta hänen ansaitsemastaan. Siitä hetkestä asti näet, kun uudestisynnyimme, olemme olleet Kristuksessa. Se merkitsee, että olemme päässeet sisälle siihen, mitä tapahtui Kristukselle. Siihen kuuluu hänen voittonsa samoin kuin ristiinnaulitsemisensa. Jos olemme samaa mieltä Jumalan Sanan kanssa siitä, että syntimme ovat tavattoman pahoja, meidän pitää myös olla samaa mieltä Sanan kanssa siitä, että saamme kaikki ristin tarjoamat hyvät asiat. Ne ovat meidän, koska Jeesus täytti kaiken meidän edestämme.
Jumalan Sana sanoo, että syleillessämme ristiä meidät ristiinnaulitaan Kristuksen kanssa ja olemme samalla tavalla ylösnousseet elämän uudistumiseen. Meidät on vapautettu! Voimme antaa ruumiimme Herran palvelukseen ja tarjota jäsenemme vanhurskauden aseiksi.
Joskus saatat kompastella epäuskon tähden, mutta voit myös pitää kiinni totuudesta, että täysi voitto on sinun, koska sinä huudat: ”Herra, aion luottaa sinuun, kunnes voitto tulee.”
Kiitän Jumalaa Kristuksen rististä ja kiitän Jumalaa sen kriisistä. Tiedän kokemuksesta, että suurinta saarnaa armosta maailmassa on saarna rististä. Joko sinulla on ollut oma ristin kriisisi? Entä se sidos, josta haluat päästä eroon?
Tänään sinulla on mahdollisuus vapautukseen, mutta sitä ennen sinun on polvistuttava Jeesuksen eteen ja koettava oma ristin kriisisi. Siellä sinun täytyy hyväksyä hänen sanansa ja sanoa: ”En voi jatkaa enää synnissä, ei hetkeäkään enempää. Jumala, tuon sen sinulle juuri nyt”.
| RISTIN KUTSUby David Wilkerson | August 8, 2012 |
Jumala katsoi
alas ihmisten syntisairaaseen maailmaan. He olivat teljetyt pelon ja
epätoivon vankilaan, ja hän lähetti ainoan Poikansa. Jeesus tuli
maailmaan, otti hauraan ihmisen lihan
muodon, ja sanoi kaikille, jotka olivat valmiit kuulemaan: ”Tulkaa
minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan
teille levon”(Matt.11:28).
Ristin kutsu kuuluu jokaiselle sielulle, joka on syntisairas. Jeesus kutsuu kaikkia, jotka kantavat sitovien kahleiden, voimakkaiden tapojen ja helmasyntien kuormia. ”Tulkaa minun luokseni nyt kaikkien raskaiden taakkojenne kanssa. Tie sinne käy vain minun ristini kautta.” Jeesus ei kuollut ristillä vain syntien anteeksiantamisen takia, vaan murtaakseen kaikki meitä uuvuttavat vallat. Synti näet väsyttää lihaa. Se imee kaiken hyvän, ystävällisen ja kallisarvoisen. Se kovettaa sydämen, tuhoaa rauhan ja aiheuttaa syyllisyyttä, surua ja häpeää. Se kuluttaa mielen ajatukset, heikentäen ja pimentäen sielun. Synti aiheuttaa pelkoa ja, pahinta kaikesta, se katkaisee yhteyden Jumalaan.
Jos minun pitäisi saarnata ristin vaatimuksista monissa seurakunnissa tänään, sen tuomiosta kaikille himoille ja maallisille nautinnoille, joukot pakenisivat, niin kuin ihmiset tekivät Jeesuksen aikaan hänen kertoessaan heille seuraamisensa hinnasta.
Sellaiset seurakunnat eivät koskaan edes mainitse ristiä. Sen sijaan ne vuodattavat energiansa älykkäisiin tilaisuuksiin, joissa käytetään parhainta esiintymistaitoa, dramaattisia kuvauksia ja saarnoja siitä, miten selviytyä elämän ongelmista.
Uskon, että Jumalan täytyy vilkuttaa silmää monille näistä surkeista yrityksistä houkutella sieluja nykyaikaisin keinoin. Hänellä näyttää olevan hyvin paljon kärsivällisyyttä hyvää tarkoittaville, lihallisille yrityksille edistää evankeliumia. Jumala auttakoon näitä seurakuntien työntekijöitä, jos he kieltäytyvät kehottamasta omia jäseniään hylkäämään synnin.
Jeremia valitti: ”He vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa”(Jer.23:14).
”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa”(Jer.23:22). Minä sanon seurakuntien työntekijöille: ”Tuokaa risti takaisin tai kansan veri on teidän käsissänne.”
Ristin kutsu kuuluu jokaiselle sielulle, joka on syntisairas. Jeesus kutsuu kaikkia, jotka kantavat sitovien kahleiden, voimakkaiden tapojen ja helmasyntien kuormia. ”Tulkaa minun luokseni nyt kaikkien raskaiden taakkojenne kanssa. Tie sinne käy vain minun ristini kautta.” Jeesus ei kuollut ristillä vain syntien anteeksiantamisen takia, vaan murtaakseen kaikki meitä uuvuttavat vallat. Synti näet väsyttää lihaa. Se imee kaiken hyvän, ystävällisen ja kallisarvoisen. Se kovettaa sydämen, tuhoaa rauhan ja aiheuttaa syyllisyyttä, surua ja häpeää. Se kuluttaa mielen ajatukset, heikentäen ja pimentäen sielun. Synti aiheuttaa pelkoa ja, pahinta kaikesta, se katkaisee yhteyden Jumalaan.
Jos minun pitäisi saarnata ristin vaatimuksista monissa seurakunnissa tänään, sen tuomiosta kaikille himoille ja maallisille nautinnoille, joukot pakenisivat, niin kuin ihmiset tekivät Jeesuksen aikaan hänen kertoessaan heille seuraamisensa hinnasta.
Sellaiset seurakunnat eivät koskaan edes mainitse ristiä. Sen sijaan ne vuodattavat energiansa älykkäisiin tilaisuuksiin, joissa käytetään parhainta esiintymistaitoa, dramaattisia kuvauksia ja saarnoja siitä, miten selviytyä elämän ongelmista.
Uskon, että Jumalan täytyy vilkuttaa silmää monille näistä surkeista yrityksistä houkutella sieluja nykyaikaisin keinoin. Hänellä näyttää olevan hyvin paljon kärsivällisyyttä hyvää tarkoittaville, lihallisille yrityksille edistää evankeliumia. Jumala auttakoon näitä seurakuntien työntekijöitä, jos he kieltäytyvät kehottamasta omia jäseniään hylkäämään synnin.
Jeremia valitti: ”He vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa”(Jer.23:14).
”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa”(Jer.23:22). Minä sanon seurakuntien työntekijöille: ”Tuokaa risti takaisin tai kansan veri on teidän käsissänne.”
| TARTU KÄTEENI JA SEURAA MINUAby David Wilkerson | August 9, 2012 |
Kun olin nuorena
työntekijänä Pennsylvaniassa, luin useita kirjoja Jumalan miehistä,
jotka olivat viettäneet hyvin yksinkertaista elämää. Se kuulosti melkein
ratkaisulta
haluuni olla Jumalan käytössä. Siihen aikaan tunsin erään julistajan,
joka puhui suurella auktoriteetilla. Pidin häntä todellisena
sankarinani. Hänen elämäntyylinsä oli pelkistetty. Hän asui pienessä
huoneessa ja omisti ainoastaan yhden vaatekerran.
Luulin sen olevan itsensäkieltämistä, spartalaista elämää. Ajattelin: ”Herra, tätä minä haluan. Voisin olla sinun voimatekijäsi, jos vain voisin tyhjentää kaappini ja antaa pois kaikki, mutta jättää jäljelle parit vaihtovaatteet. Voisin myydä autoni ja ostaa halvemman. Voisin ostaa vanhan, vähemmän viehättävän talon. Voisin luopua pihveistä ja syödä hampurilaisia. Voisin antaa erinomaisen esimerkin, kun en osoittaisi mitään haluja aineellisiin asioihin maan päällä.” Sanoin oikeastaan: ”Jos voisin kärsiä tarpeeksi, saada otteen lihastani ja olla askeetti, voisin palvella Herraa todella voimallisesti.”
Pian tämän jälkeen sankarini alkoi saarnata väärää oppia, ja monet tulivat johdetuiksi harhaan. Silloin Herra sanoi minulle: ”Siitä ei voitossa ole lainkaan kyse, David. Voitto ei ole sinun, vaan minun.”
Rakas lukija, tässä kohdin Jeesus tulee elämäämme ja sanoo: ”Tartu käteeni ja seuraa minua, kuolemaani, hautaamiseeni, ylösnousemiseeni. Katso ristiä. Syleile sitä ja kurottaudu minun voittooni. Siellä sinunkin lihasi on ristiinnaulittu.”
Niin, Kristuksessa kuoleminen on uskon teko. Meidän täytyy pitää itsemme kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun Paavali sanoo, että hän haluaa tuntea Kristuksen hänen ylösnousemusvoimassaan ja olla hänen seuraajansa kärsimyksissä, hän puhuu Kristuksen ylösnousemisesta ja kärsimyksistä, ei omistaan tai kenenkään muunkaan.
”Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta”(Fil.3:10).
Luulin sen olevan itsensäkieltämistä, spartalaista elämää. Ajattelin: ”Herra, tätä minä haluan. Voisin olla sinun voimatekijäsi, jos vain voisin tyhjentää kaappini ja antaa pois kaikki, mutta jättää jäljelle parit vaihtovaatteet. Voisin myydä autoni ja ostaa halvemman. Voisin ostaa vanhan, vähemmän viehättävän talon. Voisin luopua pihveistä ja syödä hampurilaisia. Voisin antaa erinomaisen esimerkin, kun en osoittaisi mitään haluja aineellisiin asioihin maan päällä.” Sanoin oikeastaan: ”Jos voisin kärsiä tarpeeksi, saada otteen lihastani ja olla askeetti, voisin palvella Herraa todella voimallisesti.”
Pian tämän jälkeen sankarini alkoi saarnata väärää oppia, ja monet tulivat johdetuiksi harhaan. Silloin Herra sanoi minulle: ”Siitä ei voitossa ole lainkaan kyse, David. Voitto ei ole sinun, vaan minun.”
Rakas lukija, tässä kohdin Jeesus tulee elämäämme ja sanoo: ”Tartu käteeni ja seuraa minua, kuolemaani, hautaamiseeni, ylösnousemiseeni. Katso ristiä. Syleile sitä ja kurottaudu minun voittooni. Siellä sinunkin lihasi on ristiinnaulittu.”
Niin, Kristuksessa kuoleminen on uskon teko. Meidän täytyy pitää itsemme kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun Paavali sanoo, että hän haluaa tuntea Kristuksen hänen ylösnousemusvoimassaan ja olla hänen seuraajansa kärsimyksissä, hän puhuu Kristuksen ylösnousemisesta ja kärsimyksistä, ei omistaan tai kenenkään muunkaan.
”Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta”(Fil.3:10).
RISTIN SANOMAby David Wilkerson | August 7, 2012 |
Epäjumalanpalveluksen
synti saattoi Jumalan kauhean vihan hänen kansansa päälle. Se vihoitti
häntä niin paljon enemmän kuin mitkään muut Vanhan Testamentin
synnit, että hän julisti: ”Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät
tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan
kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle
mielikarvaudeksi”(Jer.7:18).
Tämä on Jumalan julistus epäjumalanpalvelusta vastaan Vanhassa Testamentissa. Hän vihaa epäjumalanpalvelusta aivan yhtä paljon tänä päivänä. Hän saattaa vihansa lankeamaan minkä hyvänsä sukupolven päälle, myös nykyajan ihmisten.
Uusi epäjumalanpalvelus pyyhkii meidän maailmamme yli juuri nyt. Me emme näe enää ihmisiä polvillaan veistettyjen kuvien edessä, vaan nykyajan epäjumalanpalvelus viettelee ihmisjoukkoja sen huomaamattomuuden ja viekkauden kautta. Silti se vihoittaa Jumalaa enemmän kuin Vanhan Testamentin epäjumalanpalvelus.
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen. On vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”(Gal.1:6-8).
Tämä ”toisenlainen evankeliumi”, jonka Paavali mainitsee, on pelastussanoma ilman ristiä. Meidän päiviemme suuri epäjumalanpalvelus on Jeesuksen Kristuksen ristin sanoman syrjään panemista.
Risti, mukaan lukien sen käskyt ja lupaukset, on evankeliumin varsinainen ydin. Mikä hyvänsä jumalanpalvelus, mikä hyvänsä yhteisö, mikä hyvänsä itseään seurakunnaksi nimittävä palvelee epäjumalaa, jos risti ei ole keskipisteessä. Sellainen jumalanpalvelus on aivan toisenlaisesta hengestä lähtöisin, eikä Jumala halua olla tekemisissä sen kanssa. Ilman ristiä kaikki, mikä jää jäljelle, on akanoita, vääristelty evankeliumi, suoraan helvetistä tullut. Se on Jumalaa kohtaan loukkaavampaa kuin Israelin epäjumalanpalvelus.
”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni." (Joh.12:32). ”Maasta ylentämisellä” Jeesus tarkoitti ristiinnaulitsemistaan. Hänet ylennettiin ristille koko maailman edessä. Se kuvasti hänen suurta uhriansa meidän edestämme.
Tämä on Jumalan julistus epäjumalanpalvelusta vastaan Vanhassa Testamentissa. Hän vihaa epäjumalanpalvelusta aivan yhtä paljon tänä päivänä. Hän saattaa vihansa lankeamaan minkä hyvänsä sukupolven päälle, myös nykyajan ihmisten.
Uusi epäjumalanpalvelus pyyhkii meidän maailmamme yli juuri nyt. Me emme näe enää ihmisiä polvillaan veistettyjen kuvien edessä, vaan nykyajan epäjumalanpalvelus viettelee ihmisjoukkoja sen huomaamattomuuden ja viekkauden kautta. Silti se vihoittaa Jumalaa enemmän kuin Vanhan Testamentin epäjumalanpalvelus.
”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen. On vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”(Gal.1:6-8).
Tämä ”toisenlainen evankeliumi”, jonka Paavali mainitsee, on pelastussanoma ilman ristiä. Meidän päiviemme suuri epäjumalanpalvelus on Jeesuksen Kristuksen ristin sanoman syrjään panemista.
Risti, mukaan lukien sen käskyt ja lupaukset, on evankeliumin varsinainen ydin. Mikä hyvänsä jumalanpalvelus, mikä hyvänsä yhteisö, mikä hyvänsä itseään seurakunnaksi nimittävä palvelee epäjumalaa, jos risti ei ole keskipisteessä. Sellainen jumalanpalvelus on aivan toisenlaisesta hengestä lähtöisin, eikä Jumala halua olla tekemisissä sen kanssa. Ilman ristiä kaikki, mikä jää jäljelle, on akanoita, vääristelty evankeliumi, suoraan helvetistä tullut. Se on Jumalaa kohtaan loukkaavampaa kuin Israelin epäjumalanpalvelus.
”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni." (Joh.12:32). ”Maasta ylentämisellä” Jeesus tarkoitti ristiinnaulitsemistaan. Hänet ylennettiin ristille koko maailman edessä. Se kuvasti hänen suurta uhriansa meidän edestämme.
| ITSENSÄKIELTÄMISEN JA TODELLISEN PARANNUKSEN MERKITYSby David Wilkerson | August 3, 2012 |
Parannuksen
tekeminen merkitsee enemmän kuin vain sen sanominen, että ”Herra, olen
tehnyt väärin.” Se tarkoittaa myös sanoa: ”Herra, sinä olet oikeassa”.
Parannus tarkoittaa omien syntien kohtaamista. Totuus on myös siinä, että sen pitää nyt loppua. Se on totuuden hetken kriisi, tunnustaminen paikka, jossa myönnät: ” En voi jatkaa synnissäni ja samalla pitää Pyhää Henkeä asumassa sydämessäni. Jos jatkan, menetän kaiken. Herra, sinä olet oikeassa. Synti tosiaankin tuo kuoleman päälleni. Näen, että se tuhoaa minut ja perheeni, jos jatkan siinä. Jumala en enää esitä tekosyitä.”
Yksinkertaisesti sanottuna, parannus on omien syntien kohtaamista. Taistelu on loppu, ennen kuin ehdit ristin juurelle. Se tapahtuu, kun Pyhä Henki toimii sinussa.
Sama on totta itsensä kieltämisessä. Lyhyesti sanottuna, itsensä kieltäminen on sen kohtaamista, että voi sanoa: ” Synti loppuu nyt, juuri tässä kohtaa.” Päinvastoin, kuin monet ”mukavuusjulistajat” sanovat, itsensä kieltäminen ei ole sydänsurua, jota sinun pitää kantaa tai mitään sairautta ruumiissasi. Kun Paavali sanoi: ”Minä kuolen päivittäin”, hän tarkoitti yksinkertaisesti: ”Minun pitää joka päivä kieltää, että voin jatkaa synnissä ja silti saada Kristuksen suosion. Minä en saa mitään erityisasemaa Jumalalta helliäkseni helmasyntejäni vain, koska teen hyviä töitä. Ei! Minä olen samaa mieltä Jumalan sanan kanssa ja kiellän kaikki oikeuteni jatkaa synnissä.”
Evankeliumin ihana totuus on, että jos me kuolemme Jeesuksen kanssa, me pääsemme myös hänen ylösnousemuksensa kirkkauteen ja elämän uudistumiseen. Hänen ristinsä on meidän ristimme, hänen kuolemansa meidän kuolemamme, hänen ylösnousemuksensa meidän ylösnousemuksemme, samaistuessamme häneen ja ollessamme yhteydessä hänen kanssaan. Tämä on se todellinen risti, jota meidän pitää kantaa.
Tämän ristin kuitenkin monet ns. evankeliumin julistajat syrjäyttävät. Oikea risti ei ole ihanien sanojen kuvailema Vapahtajamme, joka kärsii ja vuotaa verta Golgatalla. Ei, ristin todellinen merkitys on siinä, että Jeesus vuodatti verensä ja kuoli tuodakseen meidän syntisairaat sielumme ihanaan vapauteen. Hän katkaisi kaikki kahleet, jotka sitovat meitä.
Parannus tarkoittaa omien syntien kohtaamista. Totuus on myös siinä, että sen pitää nyt loppua. Se on totuuden hetken kriisi, tunnustaminen paikka, jossa myönnät: ” En voi jatkaa synnissäni ja samalla pitää Pyhää Henkeä asumassa sydämessäni. Jos jatkan, menetän kaiken. Herra, sinä olet oikeassa. Synti tosiaankin tuo kuoleman päälleni. Näen, että se tuhoaa minut ja perheeni, jos jatkan siinä. Jumala en enää esitä tekosyitä.”
Yksinkertaisesti sanottuna, parannus on omien syntien kohtaamista. Taistelu on loppu, ennen kuin ehdit ristin juurelle. Se tapahtuu, kun Pyhä Henki toimii sinussa.
Sama on totta itsensä kieltämisessä. Lyhyesti sanottuna, itsensä kieltäminen on sen kohtaamista, että voi sanoa: ” Synti loppuu nyt, juuri tässä kohtaa.” Päinvastoin, kuin monet ”mukavuusjulistajat” sanovat, itsensä kieltäminen ei ole sydänsurua, jota sinun pitää kantaa tai mitään sairautta ruumiissasi. Kun Paavali sanoi: ”Minä kuolen päivittäin”, hän tarkoitti yksinkertaisesti: ”Minun pitää joka päivä kieltää, että voin jatkaa synnissä ja silti saada Kristuksen suosion. Minä en saa mitään erityisasemaa Jumalalta helliäkseni helmasyntejäni vain, koska teen hyviä töitä. Ei! Minä olen samaa mieltä Jumalan sanan kanssa ja kiellän kaikki oikeuteni jatkaa synnissä.”
Evankeliumin ihana totuus on, että jos me kuolemme Jeesuksen kanssa, me pääsemme myös hänen ylösnousemuksensa kirkkauteen ja elämän uudistumiseen. Hänen ristinsä on meidän ristimme, hänen kuolemansa meidän kuolemamme, hänen ylösnousemuksensa meidän ylösnousemuksemme, samaistuessamme häneen ja ollessamme yhteydessä hänen kanssaan. Tämä on se todellinen risti, jota meidän pitää kantaa.
Tämän ristin kuitenkin monet ns. evankeliumin julistajat syrjäyttävät. Oikea risti ei ole ihanien sanojen kuvailema Vapahtajamme, joka kärsii ja vuotaa verta Golgatalla. Ei, ristin todellinen merkitys on siinä, että Jeesus vuodatti verensä ja kuoli tuodakseen meidän syntisairaat sielumme ihanaan vapauteen. Hän katkaisi kaikki kahleet, jotka sitovat meitä.
| JUMALAN LOHDUTTAMANAby David Wilkerson | August 2, 2012 |
Joka kerran, kun osoitat armahtavaa mieltä, olet ystävällinen ja mukava toiselle uskovalle, sinä annat lohdutusta.
Vähän aikaa sitten eräs seurakuntalaisemme pysäytti minut tilaisuuden jälkeen ja sanoi: ”Veli Wilkerson, kerronpa sinulle, miksi käyn tässä seurakunnassa. Yhdeksänkymmentävuotias äitini kuoli äskettäin. Viimeiset neljä vuotta hän oli vuoteen omana ja minä pidin hänestä huolta.
Siinä seurakunnassa, jossa minulla oli tapana käydä, minun täytyi lähteä kesken tilaisuuden hoitamaan äitiä. Jonkin ajan kuluttua pastori kyllästyi siihen ja sanoi minulle koko seurakunnan kuullen: ’Jos aiot lähteä, tee se nyt, ennen kuin alan saarnata.’
Täällä teidän seurakunnassa ei kukaan ole koskaan sanonut sanaakaan minun poistumisestani ennen loppua. Tämä on sinulle ehkä pikkuseikka, mutta minulle suuri juttu. Täällä minun ei tarvitse selittää kenellekään, että lähden kotiin kesken tilaisuuden hoitamaan äitiäni.”
Armahtamista pitää näyttää tavallisissa, jokapäiväisissä asioissa. Joskus se voi olla vain hymy, joka välittää ymmärtämystä tai käsivarren kietominen toisen harteille. Se voi olla jopa sitä, että näyttää sympaattiselta tai sanoo sanan jollekulle, jolla on kipua.
Et voi koskaan tarjota armoa, jos ajattelet koko ajan vain itseäsi: ”Jumala on varmaan vihainen minulle. Taas varmaan lankean, tiedän sen.” Miten voisit lohduttaa toisia, jos et ole oppinut saamaan lohdutusta Jumalan armossa sinua kohtaan? ”Että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat…jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi”(2 Kor.1:4,6).
Armahtavat uskovat ovat Herran lohduttajia. He voivat osoittaa ja puhua armoa ja myötätuntoa, koska he ovat itse kokeneet uskomatonta lohdutusta Jumalan armosta heitä kohtaan.
Vähän aikaa sitten eräs seurakuntalaisemme pysäytti minut tilaisuuden jälkeen ja sanoi: ”Veli Wilkerson, kerronpa sinulle, miksi käyn tässä seurakunnassa. Yhdeksänkymmentävuotias äitini kuoli äskettäin. Viimeiset neljä vuotta hän oli vuoteen omana ja minä pidin hänestä huolta.
Siinä seurakunnassa, jossa minulla oli tapana käydä, minun täytyi lähteä kesken tilaisuuden hoitamaan äitiä. Jonkin ajan kuluttua pastori kyllästyi siihen ja sanoi minulle koko seurakunnan kuullen: ’Jos aiot lähteä, tee se nyt, ennen kuin alan saarnata.’
Täällä teidän seurakunnassa ei kukaan ole koskaan sanonut sanaakaan minun poistumisestani ennen loppua. Tämä on sinulle ehkä pikkuseikka, mutta minulle suuri juttu. Täällä minun ei tarvitse selittää kenellekään, että lähden kotiin kesken tilaisuuden hoitamaan äitiäni.”
Armahtamista pitää näyttää tavallisissa, jokapäiväisissä asioissa. Joskus se voi olla vain hymy, joka välittää ymmärtämystä tai käsivarren kietominen toisen harteille. Se voi olla jopa sitä, että näyttää sympaattiselta tai sanoo sanan jollekulle, jolla on kipua.
Et voi koskaan tarjota armoa, jos ajattelet koko ajan vain itseäsi: ”Jumala on varmaan vihainen minulle. Taas varmaan lankean, tiedän sen.” Miten voisit lohduttaa toisia, jos et ole oppinut saamaan lohdutusta Jumalan armossa sinua kohtaan? ”Että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat…jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi”(2 Kor.1:4,6).
Armahtavat uskovat ovat Herran lohduttajia. He voivat osoittaa ja puhua armoa ja myötätuntoa, koska he ovat itse kokeneet uskomatonta lohdutusta Jumalan armosta heitä kohtaan.
| ELÄ JUMALAN ARMOSSAby David Wilkerson | August 1, 2012 |
Rakas lukija,
tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole latistaa sinua tai luennoida.
Pikemminkin uskon sen olevan toivon sana sinulle. Haluan selittää, miksi
on vaikeaa olla niin ystävällinen,
armollinen, armahtava uskova kuin haluaisit olla.
Löydämme vastauksen Psalmista 119. Sen kirjoittaja lausuu voimallisesti: ”Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niin kuin sinä olet palvelijallesi luvannut”(Ps.119:76). Jakeen merkitys on: ”Herra, sinun sanasi sanoo minulle, että minun lohdutukseni on siinä tiedossa, että sinä olet armollinen ja täynnä myötätuntoa minua kohtaan. Anna minun saada lohdutusta tästä suureta totuudesta.”
Jos haluat katsoa sanojen ”armollinen” ja ”armo” merkitystä Raamatun sanakirjasta, löydät satoja viittauksia. Jumalan sana hukuttaa meidät lupauksiin hänen ihmeellisestä armostaan, rakkaudestaan ja myötätunnostaan meitä kohtaan. Hän haluaa meidän vakuuttuvan siitä, että hän on armollinen, pitkämielinen ja hidas vihaan meidän pettämistemme, heikkouksiemme ja kiusauksiemme tähden.
”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa”(Ps.103:8).
Kaikki Jumalan lupaukset armosta ovat annetut lohduttamaan meitä koetuksissamme. Kun petämme Jumalaa, ajattelemme, että hän on vihainen meille, valmiina tuomitsemaan. Sen sijaan hän haluaa meidän tietävän: ”Minä vien sinut perille. Tee vain parannus, kadu tekojasi. En ole vihainen. Olen armollinen, täynnä armoa ja rakkautta sinua kohtaan. Ota lohdutus tästä“. On lohduttavaa tietää, että hänen armonsa ei koskaan väisty meistä. Kuinka lohduttavaa onkaan tietää, että hänen rakkautensa meidän kohtaan kasvaa vain suuremmaksi aina, kun me teemme syntiä tai lankeamme siihen.
Jos emme saa lohdutusta Jumalan armosta, emme voi armahtaa toisiakaan lohduttaaksemme heitä. Vain, kun koemme Jumalan ehdottoman armollisuuden, jokainen ympärillämme oleva saa kauttamme armon vuodatuksen. Meistä tulee armollisia, koska itse elämme Jumalan armossa!
Löydämme vastauksen Psalmista 119. Sen kirjoittaja lausuu voimallisesti: ”Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niin kuin sinä olet palvelijallesi luvannut”(Ps.119:76). Jakeen merkitys on: ”Herra, sinun sanasi sanoo minulle, että minun lohdutukseni on siinä tiedossa, että sinä olet armollinen ja täynnä myötätuntoa minua kohtaan. Anna minun saada lohdutusta tästä suureta totuudesta.”
Jos haluat katsoa sanojen ”armollinen” ja ”armo” merkitystä Raamatun sanakirjasta, löydät satoja viittauksia. Jumalan sana hukuttaa meidät lupauksiin hänen ihmeellisestä armostaan, rakkaudestaan ja myötätunnostaan meitä kohtaan. Hän haluaa meidän vakuuttuvan siitä, että hän on armollinen, pitkämielinen ja hidas vihaan meidän pettämistemme, heikkouksiemme ja kiusauksiemme tähden.
”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa”(Ps.103:8).
Kaikki Jumalan lupaukset armosta ovat annetut lohduttamaan meitä koetuksissamme. Kun petämme Jumalaa, ajattelemme, että hän on vihainen meille, valmiina tuomitsemaan. Sen sijaan hän haluaa meidän tietävän: ”Minä vien sinut perille. Tee vain parannus, kadu tekojasi. En ole vihainen. Olen armollinen, täynnä armoa ja rakkautta sinua kohtaan. Ota lohdutus tästä“. On lohduttavaa tietää, että hänen armonsa ei koskaan väisty meistä. Kuinka lohduttavaa onkaan tietää, että hänen rakkautensa meidän kohtaan kasvaa vain suuremmaksi aina, kun me teemme syntiä tai lankeamme siihen.
Jos emme saa lohdutusta Jumalan armosta, emme voi armahtaa toisiakaan lohduttaaksemme heitä. Vain, kun koemme Jumalan ehdottoman armollisuuden, jokainen ympärillämme oleva saa kauttamme armon vuodatuksen. Meistä tulee armollisia, koska itse elämme Jumalan armossa!
| ÄLÄ KOSKAAN UNOHDA, MITÄ HÄN ON TEHNYT SINULLEby David Wilkerson | July 31, 2012 |
Jeesus kertoi
vertauksen palvelijasta, joka oli saanut anteeksi suuren
velan(Matt.18:23- 35). Tämä mies sai armon isäntänsä silmissä, mutta
otti sen itsestäänselvyytenä.
Kun hän juuri oli saanut anteeksi, hän meni ja alkoi kuristaa miestä,
joka oli hänelle velkaa pienen, mitättömän summan. Hän sanoi: ”Maksa
minulle, mitä olet velkaa.” Velallinen pyysi armoa, mutta ei
saanut vaan joutui velkavankeuteen.
Miksi tämä mies oli niin tuomiohenkinen? Miksi häneltä puuttui armoa? Varmasti siitä syystä, ettei hän huomannut omaa arvottomuuttaan. Hän ei tajunnut, kuinka toivoton ja ylettömän syntinen hänen oma elämänsä oli. Hän ei käsittänyt, miten hän oli pelastunut vaarasta, kuinka lähellä kuolemaa hän oli ollut, ennen kuin sai armon. Kun hänen isäntänsä sai kuulla, mitä kiittämätön mies oli tehnyt toiselle velalliselle, hän heitätti tämän elinikäiseen vankeuteen.
Kun valmistin saarnaa tästä Raamatun kohdasta, Herra pysäytti minut kesken kaiken ja sanoi: ”David, unohda saarnasi heti paikalla. Minä tahdon puhua kanssasi tuomiohengestäsi, armon puutteestasi.”
Ajattelin: ”Miten niin minä, Herra? Minähän olen Amerikan armollisimpia julistajia.” Herra alkoi kuitenkin näyttää minulle asioita, joita olin sanonut nuorille julistajille, kirpeitä sanoja, joita olin laukonut suustani. Sitten hän muistutti minulle kaikista kovista puheista, joita oli lausunut ihmisille, jotka olivat langenneet, ihmisille, jotka olin itse hyljännyt.
Olin aivan maassa tämän oppitunnin jälkeen. Itkin Herran edessä. Kun kysyin Jumalalta, miten tästä eteenpäin, hän vastasi: ”Olet unohtanut, mitä minä olen tehnyt sinulle, kuinka valtavaa armoa olen osoittanut sinulle. Kuinka monta kertaa olenkaan nostanut sinut ylös jostain, mikä olisi voinut tuhota sinut? Et olisi tässä tilanteessa ilman minun armoani.”
Rakas lukija, ennen kuin voit osoittaa armoa toiselle, sinun täytyy katsoa syvyyksiin, joissa olisit ilman Jumalan armoa. Vasta sitten voit sanoa: ”Oi Jumala, tiedän, mitä olet tehnyt minulle ja voit tehdä saman ystävälleni, joka on synnin vallassa. Ennen olin aivan yhtä paha sinun silmissäsi. En voi siis tuomita ystävääni, koska sinä armahdit minuakin.”
Siitä sinun pitää lähteä liikkeelle.
Miksi tämä mies oli niin tuomiohenkinen? Miksi häneltä puuttui armoa? Varmasti siitä syystä, ettei hän huomannut omaa arvottomuuttaan. Hän ei tajunnut, kuinka toivoton ja ylettömän syntinen hänen oma elämänsä oli. Hän ei käsittänyt, miten hän oli pelastunut vaarasta, kuinka lähellä kuolemaa hän oli ollut, ennen kuin sai armon. Kun hänen isäntänsä sai kuulla, mitä kiittämätön mies oli tehnyt toiselle velalliselle, hän heitätti tämän elinikäiseen vankeuteen.
Kun valmistin saarnaa tästä Raamatun kohdasta, Herra pysäytti minut kesken kaiken ja sanoi: ”David, unohda saarnasi heti paikalla. Minä tahdon puhua kanssasi tuomiohengestäsi, armon puutteestasi.”
Ajattelin: ”Miten niin minä, Herra? Minähän olen Amerikan armollisimpia julistajia.” Herra alkoi kuitenkin näyttää minulle asioita, joita olin sanonut nuorille julistajille, kirpeitä sanoja, joita olin laukonut suustani. Sitten hän muistutti minulle kaikista kovista puheista, joita oli lausunut ihmisille, jotka olivat langenneet, ihmisille, jotka olin itse hyljännyt.
Olin aivan maassa tämän oppitunnin jälkeen. Itkin Herran edessä. Kun kysyin Jumalalta, miten tästä eteenpäin, hän vastasi: ”Olet unohtanut, mitä minä olen tehnyt sinulle, kuinka valtavaa armoa olen osoittanut sinulle. Kuinka monta kertaa olenkaan nostanut sinut ylös jostain, mikä olisi voinut tuhota sinut? Et olisi tässä tilanteessa ilman minun armoani.”
Rakas lukija, ennen kuin voit osoittaa armoa toiselle, sinun täytyy katsoa syvyyksiin, joissa olisit ilman Jumalan armoa. Vasta sitten voit sanoa: ”Oi Jumala, tiedän, mitä olet tehnyt minulle ja voit tehdä saman ystävälleni, joka on synnin vallassa. Ennen olin aivan yhtä paha sinun silmissäsi. En voi siis tuomita ystävääni, koska sinä armahdit minuakin.”
Siitä sinun pitää lähteä liikkeelle.
| VAATTEENI OLIVAT TIELLÄby David Wilkerson | July 27, 2012 |
Muistan julistaneeni nuorena saarnaajana eräässä tapahtumassa viiden tuhannen ihmisen edessä Los Angelesissa.
Ainakin kaksi tuhatta heistä oli uskovia hippejä. He olivat juuri uudestisyntyneitä ja tulivat hippikulttuurista. Monet näistä nuorista ihmisistä makasivat edessäni lattialla paljain jaloin, pitkätukkaisena ja kuluneet vaatteet yllään.
Sinä iltana ylläni oli muodikas sininen irtotakki ja kapea solmio, jalassani viimeistä muotia olevat trumpettihousut ja kiiltävät kengät. Kun menin korokkeelle puhumaan, aloin silmäillä noita kavereita. Sanoin: ”Jotkut teistä näyttävät hirveiltä. Pankaa päällenne kunnon vaatteet ja menkää leikkauttamaan tukkanne, ennen kuin tulette takaisin huomeniltana.”
Tilaisuuden päätyttyä tuli luokseni lavan taakse noiden pitkätukkaisten, nuorten uskovien hippien lähetystö. Eräs heistä sipaisi muodikkaan takkini kaulusta ja sanoi: ”Mikä kaunis puku”. Sitten hän nosti katseensa minuun ja sanoi: ”Veli-David. Me emme nähneet tänä iltana Jeesusta.”
”Miksi ette?” minä kysyin.
Vaatteesi olivat tiellä”, hän vastasi. Mielestäni he olivat pukeutuneet ala-arvoisesti. Heidän mielestään minä olin liian hienossa asussa.
Eivät nämä nuoret tehneet minusta pilaa. He olivat tosissaan. He itkivät sanoessaan minulle: ”Uskomme, että olet Jumalan mies, mutta jotakin sinulta puuttuu.” Tiedän nyt, että minulta puuttui armahtavaisuutta. En ikinä enää huomauttanut kenenkään vaatteista. Jumala antoi minulle kovan opetuksen, jonka toivon aina jäävän sydämeeni.
Saanko sanoa tämän: Monet uskovat ajattelevat, ettei riitä, että on puhdas ja pyhittynyt. Me ajattelemme, että se on tärkein asia. Meidän vain pitää pysyä erossa pahasta, lähteä maailmasta ja pysyä puhtaina. Niin kauan, kun emme tupakoi, juo, tee huorin tai aviorikosta, ajattelemme olevamme puhtaita.
Kukaan toinen ei varmasti ole saarnannut lujemmin pyhyydestä ja puhtaudesta kuin minä. Jaakobin kirjeen mukaan puhtaus on vain ensimmäinen huolenaihe: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele”(Jaak.3:17). Niin, meidän tulee olla ensiksi puhtaita. Armollisuuden, laupeuden ja ystävällisyyden pitää kuitenkin seurata sitä.
Ainakin kaksi tuhatta heistä oli uskovia hippejä. He olivat juuri uudestisyntyneitä ja tulivat hippikulttuurista. Monet näistä nuorista ihmisistä makasivat edessäni lattialla paljain jaloin, pitkätukkaisena ja kuluneet vaatteet yllään.
Sinä iltana ylläni oli muodikas sininen irtotakki ja kapea solmio, jalassani viimeistä muotia olevat trumpettihousut ja kiiltävät kengät. Kun menin korokkeelle puhumaan, aloin silmäillä noita kavereita. Sanoin: ”Jotkut teistä näyttävät hirveiltä. Pankaa päällenne kunnon vaatteet ja menkää leikkauttamaan tukkanne, ennen kuin tulette takaisin huomeniltana.”
Tilaisuuden päätyttyä tuli luokseni lavan taakse noiden pitkätukkaisten, nuorten uskovien hippien lähetystö. Eräs heistä sipaisi muodikkaan takkini kaulusta ja sanoi: ”Mikä kaunis puku”. Sitten hän nosti katseensa minuun ja sanoi: ”Veli-David. Me emme nähneet tänä iltana Jeesusta.”
”Miksi ette?” minä kysyin.
Vaatteesi olivat tiellä”, hän vastasi. Mielestäni he olivat pukeutuneet ala-arvoisesti. Heidän mielestään minä olin liian hienossa asussa.
Eivät nämä nuoret tehneet minusta pilaa. He olivat tosissaan. He itkivät sanoessaan minulle: ”Uskomme, että olet Jumalan mies, mutta jotakin sinulta puuttuu.” Tiedän nyt, että minulta puuttui armahtavaisuutta. En ikinä enää huomauttanut kenenkään vaatteista. Jumala antoi minulle kovan opetuksen, jonka toivon aina jäävän sydämeeni.
Saanko sanoa tämän: Monet uskovat ajattelevat, ettei riitä, että on puhdas ja pyhittynyt. Me ajattelemme, että se on tärkein asia. Meidän vain pitää pysyä erossa pahasta, lähteä maailmasta ja pysyä puhtaina. Niin kauan, kun emme tupakoi, juo, tee huorin tai aviorikosta, ajattelemme olevamme puhtaita.
Kukaan toinen ei varmasti ole saarnannut lujemmin pyhyydestä ja puhtaudesta kuin minä. Jaakobin kirjeen mukaan puhtaus on vain ensimmäinen huolenaihe: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele”(Jaak.3:17). Niin, meidän tulee olla ensiksi puhtaita. Armollisuuden, laupeuden ja ystävällisyyden pitää kuitenkin seurata sitä.
| OLETKO SINÄ ARMAHTAVA USKOVA?by David Wilkerson | July 26, 2012 |
”Vaan rakastakaa
vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään
takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman
lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa
armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä
tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää
kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta.
Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan”(Luuk.6:35 -37).
Varmaan muistat ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksen Sodomasta ja Gomorrasta. Kaksi enkeliä lähestyi ihmisen muodossa Sodoman portteja. He olivat ilmeisesti aivan tavallisen ihmisen tapaan.
Aabrahamin veljenpoika Loot istui kaupungin portissa. Hänellä oli siellä ehkä virallinen tehtävä (ehkä hän kuului kaupungin vanhimpiin, jotka ottivat vastaan vieraita).
Minkähän takia Jumala lähetti enkelit pelastamaan Lootin ja hänen perheensä? Tiedämme, että lopulta vain Loot ja hänen tyttärensä pelastuivat Sodomasta, mutta hänen vaimonsa ja kaksi vävyään kuoli. Miksi Loot pelastui? Miksi Jumala lähetti enkelit kirjaimellisesti kiskomaan tämän miehen ulos tuhoalueelta?
Oliko syynä Lootin moraali? Näkikö Jumala hänessä jotain suurta? Ei! Vastaus on yksinkertainen: ”Herra tahtoi säästää hänet, ja enkelit veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia”(1 Moos.19:16). Jumala vain armahti Lootia.
Näen Lootissa näiden viimeisten päivien ”jäännös” – uskovan. Hän elää pahan yhteiskunnan keskellä, joka joutuu pian tuomiolle. Juuri nyt Amerikka on valmis tuhoon. Meidän maamme on jo tuomion alla. Toiseksi Loot edustaa sen keskellä elävää vanhurskasta jäännösseurakuntaa. Raamattu nimittäin sanoo Lootin olleen vanhurskas mies (ks.2 Piet.2:6-7).
Jos Jumalan seurakunta on vanhurskas tänä päivänä, se on sitä ainoastaan Jeesuksen veren tähden. Ei minkään hyvyyden tai moraalin tähden, jonka Jumala on nähnyt meissä. Oman armollisuutensa tähden hän tuli luoksemme ja veti meidät pois tuomion alta, vaikka me epäröimme hyljätä syntejämme. Herra, armollinen meitä kohtaan, toi meidät ulos ja asetti meidät syntisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Me ansaitsisimme joutua tuomion kuluttavaan tuleen, mutta hänen armonsa meitä kohtaan on suuri.
Varmaan muistat ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksen Sodomasta ja Gomorrasta. Kaksi enkeliä lähestyi ihmisen muodossa Sodoman portteja. He olivat ilmeisesti aivan tavallisen ihmisen tapaan.
Aabrahamin veljenpoika Loot istui kaupungin portissa. Hänellä oli siellä ehkä virallinen tehtävä (ehkä hän kuului kaupungin vanhimpiin, jotka ottivat vastaan vieraita).
Minkähän takia Jumala lähetti enkelit pelastamaan Lootin ja hänen perheensä? Tiedämme, että lopulta vain Loot ja hänen tyttärensä pelastuivat Sodomasta, mutta hänen vaimonsa ja kaksi vävyään kuoli. Miksi Loot pelastui? Miksi Jumala lähetti enkelit kirjaimellisesti kiskomaan tämän miehen ulos tuhoalueelta?
Oliko syynä Lootin moraali? Näkikö Jumala hänessä jotain suurta? Ei! Vastaus on yksinkertainen: ”Herra tahtoi säästää hänet, ja enkelit veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia”(1 Moos.19:16). Jumala vain armahti Lootia.
Näen Lootissa näiden viimeisten päivien ”jäännös” – uskovan. Hän elää pahan yhteiskunnan keskellä, joka joutuu pian tuomiolle. Juuri nyt Amerikka on valmis tuhoon. Meidän maamme on jo tuomion alla. Toiseksi Loot edustaa sen keskellä elävää vanhurskasta jäännösseurakuntaa. Raamattu nimittäin sanoo Lootin olleen vanhurskas mies (ks.2 Piet.2:6-7).
Jos Jumalan seurakunta on vanhurskas tänä päivänä, se on sitä ainoastaan Jeesuksen veren tähden. Ei minkään hyvyyden tai moraalin tähden, jonka Jumala on nähnyt meissä. Oman armollisuutensa tähden hän tuli luoksemme ja veti meidät pois tuomion alta, vaikka me epäröimme hyljätä syntejämme. Herra, armollinen meitä kohtaan, toi meidät ulos ja asetti meidät syntisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Me ansaitsisimme joutua tuomion kuluttavaan tuleen, mutta hänen armonsa meitä kohtaan on suuri.
| LÄHESTY HÄNTÄby David Wilkerson | July 25, 2012 |
Minulla on sana
Herralta monille, jotka lukevat tämän hartauskirjoituksen: Jumalan
sanassa on valtavan voimallinen lupaus, johon sinun täytyy tarttua juuri
nyt. Uskon, että voit todistaa
suuresta, uudenlaisesta voitosta elämässäsi, jos nyt otat kiinni tästä
lupauksesta.
Lupaus kuuluu näin: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”(Jaak.4:8). Sinun pitää kyllä lukea jakeen loppuosakin: ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”
Tässä on valtava lupaus kaiken synnin voittamisesta. Kuitenkaan et voi saada sitä aikaan omin voimin. Et voi puhdistaa käsiäsi tai sydäntäsi. Ei, Jaakob sanoo: ”Jos tahdot puhdistaa kätesi ja sydämesi, jos tahdot voittaa syyllisyyden, kiusaukset ja kaiken pahan, joka tulee hyökäten kimppuusi, sinun pitää vain vetäytyä lähemmäs Jumalaa ja uskoa, että hän on lähellä sinua.”
Kaikki riippuu Jumalan läheisyydestä. Lähesty vain yksinkertaisesti häntä. Usko, että hän on lähelläsi, ja hän huolehtii kaikista lihassasi asuvista vihollisista.
Saatat kysyä: ”Kuinka pääsen lähelle Jumalaa?” Vastaus on yksinkertainen, melkein lapsellinen: Mene vain Herran eteen ja puhu hänelle. Milloin tahansa, missä tahansa ja pitkin päivää. Suihkussa, matkalla työhön, kaikkialla, puhu hänelle, lähesty häntä täydessä uskon luottamuksessa.
Vuosia sitten tein työtä nyt jo kuolleen Kathryn Kuhlmanin kanssa. Tällä Jumalan rakkaalla naisella oli tapana työskennellä seitsemäntoista tuntia päivässä. Ihmettelin usein: ”Milloin hänellä on aikaa sulkeutua hiljaisuuteen ja rukoilla?”
Sitten tajusin, että hän näytti jatkuvasti mutisevan itsekseen. Hän rukoili! Hän rukoili, kun ajoi autolla, käytti hissiä! Minne hän vain menikin, hän puhui aina Herran kanssa.
Eräänä päivänä hän kertoi minulle: ”David, Raamattu käskee meitä rukoilemaan lakkaamatta. Minä puhun Herran kanssa koko päivän. Hän on minulle aivan yhtä todellinen kuin sinä. Ei minun tarvitse sulkeutua jonnekin päästäkseni hänen yhteyteensä, koska puhumme koko ajan. Olemme ystäviä.”
Rakas lukija, Jumala on aina rinnallasi. Uskon kyllä kammiorukouksiin, mutta sinun salainen paikkasi voi olla maanalaisessa, autossasi, missä vain voit vetäytyä hänen läsnäoloonsa.
Jumala lupaa sinulle tässä, jos harjoitat koko päivän hänen lähellään oloa: ”Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. Sinä hajotat heidät, niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä”(Ps.68:1-2).
Lupaus kuuluu näin: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”(Jaak.4:8). Sinun pitää kyllä lukea jakeen loppuosakin: ”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”
Tässä on valtava lupaus kaiken synnin voittamisesta. Kuitenkaan et voi saada sitä aikaan omin voimin. Et voi puhdistaa käsiäsi tai sydäntäsi. Ei, Jaakob sanoo: ”Jos tahdot puhdistaa kätesi ja sydämesi, jos tahdot voittaa syyllisyyden, kiusaukset ja kaiken pahan, joka tulee hyökäten kimppuusi, sinun pitää vain vetäytyä lähemmäs Jumalaa ja uskoa, että hän on lähellä sinua.”
Kaikki riippuu Jumalan läheisyydestä. Lähesty vain yksinkertaisesti häntä. Usko, että hän on lähelläsi, ja hän huolehtii kaikista lihassasi asuvista vihollisista.
Saatat kysyä: ”Kuinka pääsen lähelle Jumalaa?” Vastaus on yksinkertainen, melkein lapsellinen: Mene vain Herran eteen ja puhu hänelle. Milloin tahansa, missä tahansa ja pitkin päivää. Suihkussa, matkalla työhön, kaikkialla, puhu hänelle, lähesty häntä täydessä uskon luottamuksessa.
Vuosia sitten tein työtä nyt jo kuolleen Kathryn Kuhlmanin kanssa. Tällä Jumalan rakkaalla naisella oli tapana työskennellä seitsemäntoista tuntia päivässä. Ihmettelin usein: ”Milloin hänellä on aikaa sulkeutua hiljaisuuteen ja rukoilla?”
Sitten tajusin, että hän näytti jatkuvasti mutisevan itsekseen. Hän rukoili! Hän rukoili, kun ajoi autolla, käytti hissiä! Minne hän vain menikin, hän puhui aina Herran kanssa.
Eräänä päivänä hän kertoi minulle: ”David, Raamattu käskee meitä rukoilemaan lakkaamatta. Minä puhun Herran kanssa koko päivän. Hän on minulle aivan yhtä todellinen kuin sinä. Ei minun tarvitse sulkeutua jonnekin päästäkseni hänen yhteyteensä, koska puhumme koko ajan. Olemme ystäviä.”
Rakas lukija, Jumala on aina rinnallasi. Uskon kyllä kammiorukouksiin, mutta sinun salainen paikkasi voi olla maanalaisessa, autossasi, missä vain voit vetäytyä hänen läsnäoloonsa.
Jumala lupaa sinulle tässä, jos harjoitat koko päivän hänen lähellään oloa: ”Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä. Sinä hajotat heidät, niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä”(Ps.68:1-2).
| RISTIN KOHTAAMINENby David Wilkerson | July 24, 2012 |
Haluan selittää sinulle, mitä tarkoitan ristin kohtaamisella.
Kuvittele miestä, joka on kyllästynyt syntiseen elämäntapaansa, mutta jatkuvasti joutuu vain syvemmälle siihen. Hän on luvannut itselleen satoja kertoja, ettei niin käy enää. Kuitenkin hän vähän ajan päästä putoaa syvälle kiusaukseen ja nauttii vapauden määrästään. Myöhemmin surkeus tulee vastaan moninkertaisena.
Mies on peittänyt syntinsä, valehdellut siitä, pettänyt sen tähden ja siitä on tullut hänelle paljon surua. Hän ei enää nauti siitä, muttei voi lopettaakaan. Niinpä hän vain taantuu edelleen.
Mies tietää, että hänen eräänä päivänä pitää seisoa tuomioistuimen edessä. Siksi hän kulkee elämänsä läpi peläten paljastumista ja skandaalia. Synti on koukuttanut, kahlinnut ja pettänyt hänet. Se on vienyt hänet sellaiseen kurjuuteen, jossa hän ei enää pysty olemaan. Hän on tullut oman tiensä päähän.
Tähän surulliseen, uupumuksen tilaan Pyhä Henki tuo hänelle sanoman: ”On vielä toivoa. On olemassa voiton, rauhan, ilon ja uudistumisen paikka. Ota vastaan Kristuksen kutsu tulla hänen luokseen ja löytää lepo. Mene Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle.”
Rakas lukija, kun sinä polvistut ristin juurelle, et kuule mitään helppoa pehmopuhetta, ainakaan aluksi. Vaikka risti onkin ovi elämään, joudut kuuntelemaan puhetta kuolemasta, kaiken synnin kuolemasta.
Ristin juurella joudut kohtaamaan elämäsi kriisin, ja tämä puuttuu useimmista seurakunnista. Rististä julistaminen saa aikaan kriisin synnistä, omasta tahdosta. Se puhuu sinulle rakastaen, mutta lujasti. Sanat kertovat niistä seurauksista, joita synnissä jatkaminen aiheuttaa: ”Kiellä itsesi. Syleile ristin kuolemaa. Seuraa minua!”
”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen”(Luuk.9:24).
Kuvittele miestä, joka on kyllästynyt syntiseen elämäntapaansa, mutta jatkuvasti joutuu vain syvemmälle siihen. Hän on luvannut itselleen satoja kertoja, ettei niin käy enää. Kuitenkin hän vähän ajan päästä putoaa syvälle kiusaukseen ja nauttii vapauden määrästään. Myöhemmin surkeus tulee vastaan moninkertaisena.
Mies on peittänyt syntinsä, valehdellut siitä, pettänyt sen tähden ja siitä on tullut hänelle paljon surua. Hän ei enää nauti siitä, muttei voi lopettaakaan. Niinpä hän vain taantuu edelleen.
Mies tietää, että hänen eräänä päivänä pitää seisoa tuomioistuimen edessä. Siksi hän kulkee elämänsä läpi peläten paljastumista ja skandaalia. Synti on koukuttanut, kahlinnut ja pettänyt hänet. Se on vienyt hänet sellaiseen kurjuuteen, jossa hän ei enää pysty olemaan. Hän on tullut oman tiensä päähän.
Tähän surulliseen, uupumuksen tilaan Pyhä Henki tuo hänelle sanoman: ”On vielä toivoa. On olemassa voiton, rauhan, ilon ja uudistumisen paikka. Ota vastaan Kristuksen kutsu tulla hänen luokseen ja löytää lepo. Mene Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle.”
Rakas lukija, kun sinä polvistut ristin juurelle, et kuule mitään helppoa pehmopuhetta, ainakaan aluksi. Vaikka risti onkin ovi elämään, joudut kuuntelemaan puhetta kuolemasta, kaiken synnin kuolemasta.
Ristin juurella joudut kohtaamaan elämäsi kriisin, ja tämä puuttuu useimmista seurakunnista. Rististä julistaminen saa aikaan kriisin synnistä, omasta tahdosta. Se puhuu sinulle rakastaen, mutta lujasti. Sanat kertovat niistä seurauksista, joita synnissä jatkaminen aiheuttaa: ”Kiellä itsesi. Syleile ristin kuolemaa. Seuraa minua!”
”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen”(Luuk.9:24).
| RISTIN KOHTAAMINENby David Wilkerson | July 24, 2012 |
Haluan selittää sinulle, mitä tarkoitan ristin kohtaamisella.
Kuvittele miestä, joka on kyllästynyt syntiseen elämäntapaansa, mutta jatkuvasti joutuu vain syvemmälle siihen. Hän on luvannut itselleen satoja kertoja, ettei niin käy enää. Kuitenkin hän vähän ajan päästä putoaa syvälle kiusaukseen ja nauttii vapauden määrästään. Myöhemmin surkeus tulee vastaan moninkertaisena.
Mies on peittänyt syntinsä, valehdellut siitä, pettänyt sen tähden ja siitä on tullut hänelle paljon surua. Hän ei enää nauti siitä, muttei voi lopettaakaan. Niinpä hän vain taantuu edelleen.
Mies tietää, että hänen eräänä päivänä pitää seisoa tuomioistuimen edessä. Siksi hän kulkee elämänsä läpi peläten paljastumista ja skandaalia. Synti on koukuttanut, kahlinnut ja pettänyt hänet. Se on vienyt hänet sellaiseen kurjuuteen, jossa hän ei enää pysty olemaan. Hän on tullut oman tiensä päähän.
Tähän surulliseen, uupumuksen tilaan Pyhä Henki tuo hänelle sanoman: ”On vielä toivoa. On olemassa voiton, rauhan, ilon ja uudistumisen paikka. Ota vastaan Kristuksen kutsu tulla hänen luokseen ja löytää lepo. Mene Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle.”
Rakas lukija, kun sinä polvistut ristin juurelle, et kuule mitään helppoa pehmopuhetta, ainakaan aluksi. Vaikka risti onkin ovi elämään, joudut kuuntelemaan puhetta kuolemasta, kaiken synnin kuolemasta.
Ristin juurella joudut kohtaamaan elämäsi kriisin, ja tämä puuttuu useimmista seurakunnista. Rististä julistaminen saa aikaan kriisin synnistä, omasta tahdosta. Se puhuu sinulle rakastaen, mutta lujasti. Sanat kertovat niistä seurauksista, joita synnissä jatkaminen aiheuttaa: ”Kiellä itsesi. Syleile ristin kuolemaa. Seuraa minua!”
”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen”(Luuk.9:24).
Kuvittele miestä, joka on kyllästynyt syntiseen elämäntapaansa, mutta jatkuvasti joutuu vain syvemmälle siihen. Hän on luvannut itselleen satoja kertoja, ettei niin käy enää. Kuitenkin hän vähän ajan päästä putoaa syvälle kiusaukseen ja nauttii vapauden määrästään. Myöhemmin surkeus tulee vastaan moninkertaisena.
Mies on peittänyt syntinsä, valehdellut siitä, pettänyt sen tähden ja siitä on tullut hänelle paljon surua. Hän ei enää nauti siitä, muttei voi lopettaakaan. Niinpä hän vain taantuu edelleen.
Mies tietää, että hänen eräänä päivänä pitää seisoa tuomioistuimen edessä. Siksi hän kulkee elämänsä läpi peläten paljastumista ja skandaalia. Synti on koukuttanut, kahlinnut ja pettänyt hänet. Se on vienyt hänet sellaiseen kurjuuteen, jossa hän ei enää pysty olemaan. Hän on tullut oman tiensä päähän.
Tähän surulliseen, uupumuksen tilaan Pyhä Henki tuo hänelle sanoman: ”On vielä toivoa. On olemassa voiton, rauhan, ilon ja uudistumisen paikka. Ota vastaan Kristuksen kutsu tulla hänen luokseen ja löytää lepo. Mene Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle.”
Rakas lukija, kun sinä polvistut ristin juurelle, et kuule mitään helppoa pehmopuhetta, ainakaan aluksi. Vaikka risti onkin ovi elämään, joudut kuuntelemaan puhetta kuolemasta, kaiken synnin kuolemasta.
Ristin juurella joudut kohtaamaan elämäsi kriisin, ja tämä puuttuu useimmista seurakunnista. Rististä julistaminen saa aikaan kriisin synnistä, omasta tahdosta. Se puhuu sinulle rakastaen, mutta lujasti. Sanat kertovat niistä seurauksista, joita synnissä jatkaminen aiheuttaa: ”Kiellä itsesi. Syleile ristin kuolemaa. Seuraa minua!”
”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen”(Luuk.9:24).
| JUMALA ON YHÄ USKOLLINENby David Wilkerson | July 20, 2012 |
Kun Samuel
voiteli Daavidin Israelin kuninkaaksi, nuori mies sain uuden sydämen:
”Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä.
Ja Herran henki
tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen”(1 Sam.16:13).
Daavidista tuli jumalinen mies, viisas, rakastettu ja täynnä Jumalan pelkoa: ”Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa”(1 Sam.18:14).
Daavid rukoili paljon. Hän ylisti Herraa enemmän kuin useimmat ihmiset ovat koskaan ylistäneet, siunaten Jumalan sydäntä lauluillaan ja psalmeillaan. Kukaan ei olisi voinut olla lähempänä Herraa kuin Daavid.
Daavid oli myös suuren uskon mies. Hän meni lyömään Goljatin kuoliaaksi. Niin hänestä tuli mahtava sotilas Saulin joukkoihin. Naiset lauloivat hänen saavutuksistaan taistelukentällä. Jumalan Henki oli selvästi tämän miehen yllä ja Herralla oli ilmeinen suunnitelma hänen elämälleen.
Saul ajoi Daavidia takaa vihassa ja Daavidin täytyi paeta. Hän otti neljäsataa miehistään ja pakeni surmaamansa Goljatin kotikaupunkiin. Oliko tämä uskoton toiminta? Daavid ei ollut kysynyt Herran neuvoa tähän liikkeeseensä. Päinvastoin, hän oli päättänyt antaa elämänsä Gatin kuninkaan käsiin, etsien suojaa hänen luonaan. Gatissa alkoi vihamielinen kuiskuttelu:” Eikö tämä mies ole se, josta lauletaan? Eikö hän olekin surmannut tuhansia filistealaisia?” (ks.1Sam.21:11)
Daavid vietiin kuninkaan luokse. Hän koki itsensä vaikeuksiin, ansaan joutuneeksi. Niin hän teeskenteli hullua raivoten hallitsemattomasti, raapien seiniä, valuttaen sylkeä partaansa. Hän toivoi, että hänen ”hulluutensa” toisi hänelle pääsyn Aakiin kuninkaan kourista.
Mikä surkea todistus hän olikaan miestensä silmissä. Aakis katsoi Daavidia ja sanoi: ”Mies on menettänyt järkensä. Viekää hänet pois täältä”.
Daavid oli sinä hetkenä uskoton, mutta Jumala oli yhä uskollinen. Hän suojeli Daavidia. Kun Daavid toimi typerästi, Jumalan iankaikkinen suunnitelma hänen elämäänsä varten meni eteenpäin. Saulin kuninkuus heikkeni päivittäin ja Jumala liikutti kaikkea siihen suuntaan, että voisi siunata Daavidia.
Daavidista tuli jumalinen mies, viisas, rakastettu ja täynnä Jumalan pelkoa: ”Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa”(1 Sam.18:14).
Daavid rukoili paljon. Hän ylisti Herraa enemmän kuin useimmat ihmiset ovat koskaan ylistäneet, siunaten Jumalan sydäntä lauluillaan ja psalmeillaan. Kukaan ei olisi voinut olla lähempänä Herraa kuin Daavid.
Daavid oli myös suuren uskon mies. Hän meni lyömään Goljatin kuoliaaksi. Niin hänestä tuli mahtava sotilas Saulin joukkoihin. Naiset lauloivat hänen saavutuksistaan taistelukentällä. Jumalan Henki oli selvästi tämän miehen yllä ja Herralla oli ilmeinen suunnitelma hänen elämälleen.
Saul ajoi Daavidia takaa vihassa ja Daavidin täytyi paeta. Hän otti neljäsataa miehistään ja pakeni surmaamansa Goljatin kotikaupunkiin. Oliko tämä uskoton toiminta? Daavid ei ollut kysynyt Herran neuvoa tähän liikkeeseensä. Päinvastoin, hän oli päättänyt antaa elämänsä Gatin kuninkaan käsiin, etsien suojaa hänen luonaan. Gatissa alkoi vihamielinen kuiskuttelu:” Eikö tämä mies ole se, josta lauletaan? Eikö hän olekin surmannut tuhansia filistealaisia?” (ks.1Sam.21:11)
Daavid vietiin kuninkaan luokse. Hän koki itsensä vaikeuksiin, ansaan joutuneeksi. Niin hän teeskenteli hullua raivoten hallitsemattomasti, raapien seiniä, valuttaen sylkeä partaansa. Hän toivoi, että hänen ”hulluutensa” toisi hänelle pääsyn Aakiin kuninkaan kourista.
Mikä surkea todistus hän olikaan miestensä silmissä. Aakis katsoi Daavidia ja sanoi: ”Mies on menettänyt järkensä. Viekää hänet pois täältä”.
Daavid oli sinä hetkenä uskoton, mutta Jumala oli yhä uskollinen. Hän suojeli Daavidia. Kun Daavid toimi typerästi, Jumalan iankaikkinen suunnitelma hänen elämäänsä varten meni eteenpäin. Saulin kuninkuus heikkeni päivittäin ja Jumala liikutti kaikkea siihen suuntaan, että voisi siunata Daavidia.
| KÄRSIVÄLLISYYS KOETUKSELLAby David Wilkerson | July 19, 2012 |
Israel
kieltäytyi uskomasta Jumalan sanaa siitä, kuinka arvokkaita he olivat
hänen silmissään. Sen sijaan he katsoivat mieluummin olosuhteitaan,
ongelmiaan, heikkouttaan ja kyvyttömyyttään.
Siksi he joutuivat pelon valtaan.
Jonkin ajan kuluttua Jumalan kärsivällisyys loppui. Hän sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perin juurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on" (4 Moos. 14:11 -12).
Jumala antoi Israelille anteeksi Mooseksen tähden, mutta he eivät saaneet lupaa mennä Luvattuun Maahan. Heidän kohtalonsa oli harhailla erämaassa, jatkuvan pelon ja tuhoisien epäilysten varjossa. He saivat anteeksi, mutta jäivät silti kurjaan tilaansa! He olivat menettäneet toivonsa, leponsa ja rauhansa, jotka he olivat saaneet siitä, että olivat uskoneet olevansa Jumalan erityisiä lapsia.
Rakas lukija, Jumalan kärsivällisyys loppuu ainoastaan silloin, kun me kieltäydymme uudelleen ja uudelleen hyväksymästä sitä, että hän rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä koetusten läpi. Monet uskovat tänäkin päivänä ovat todella kääntyneet takaisin itse muovaamaansa erämaahan. Heillä ei ole iloa eikä voittoa. Katsoessasi heitä luulet Jumalan hyljänneen heidät vuosia sitten. Oikeastaan hän on vain antanut heidän kääntyä omiin valituksiinsa ja murinaansa.
Kiitä Jumalaa siitä, että Joosua ja Kaaleb pääsivät Luvattuun Maahan. Miten he riemuitsivatkaan! Jumala siunasi heitä valtavasti, ja he olivat kuin viheriöivät puut hänen huoneessaan aivan kuolinpäiväänsä asti. He olivat vallan ja näyn miehiä, koska he tiesivät, että olivat arvokkaita Jumalalle.
Sinäkin olet kallisarvoinen Herralle, huolimatta kaikista ongelmistasi ja lankeamisistasi. Olkoot koetuksesi ja taistelusi mitä vain, sinä voit olla vihreä puu Jumalan huoneessa, niin kuin Joosua ja Kaaleb aikoinaan. Seiso vain hänen lupauksensa varassa: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Siinä on todellisen uskon perusta.
Jonkin ajan kuluttua Jumalan kärsivällisyys loppui. Hän sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perin juurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on" (4 Moos. 14:11 -12).
Jumala antoi Israelille anteeksi Mooseksen tähden, mutta he eivät saaneet lupaa mennä Luvattuun Maahan. Heidän kohtalonsa oli harhailla erämaassa, jatkuvan pelon ja tuhoisien epäilysten varjossa. He saivat anteeksi, mutta jäivät silti kurjaan tilaansa! He olivat menettäneet toivonsa, leponsa ja rauhansa, jotka he olivat saaneet siitä, että olivat uskoneet olevansa Jumalan erityisiä lapsia.
Rakas lukija, Jumalan kärsivällisyys loppuu ainoastaan silloin, kun me kieltäydymme uudelleen ja uudelleen hyväksymästä sitä, että hän rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä koetusten läpi. Monet uskovat tänäkin päivänä ovat todella kääntyneet takaisin itse muovaamaansa erämaahan. Heillä ei ole iloa eikä voittoa. Katsoessasi heitä luulet Jumalan hyljänneen heidät vuosia sitten. Oikeastaan hän on vain antanut heidän kääntyä omiin valituksiinsa ja murinaansa.
Kiitä Jumalaa siitä, että Joosua ja Kaaleb pääsivät Luvattuun Maahan. Miten he riemuitsivatkaan! Jumala siunasi heitä valtavasti, ja he olivat kuin viheriöivät puut hänen huoneessaan aivan kuolinpäiväänsä asti. He olivat vallan ja näyn miehiä, koska he tiesivät, että olivat arvokkaita Jumalalle.
Sinäkin olet kallisarvoinen Herralle, huolimatta kaikista ongelmistasi ja lankeamisistasi. Olkoot koetuksesi ja taistelusi mitä vain, sinä voit olla vihreä puu Jumalan huoneessa, niin kuin Joosua ja Kaaleb aikoinaan. Seiso vain hänen lupauksensa varassa: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Siinä on todellisen uskon perusta.
| TÄYNNÄ TOIVOAby David Wilkerson | July 18, 2012 |
Joosua ja Kaaleb
olivat niiden joukossa, jotka lähetettiin vakoilemaan Luvattua Maata.
He eivät vuodattaneet kyyneleitä, surkeillen olosuhteita, jotka he
havaitsivat. He pikemminkin iloitsivat
tutkittuaan maata ja palasivat täynnä toivoa, uskoa ja näkyä.
Tunnetko tällaisia uskovia? He iloitsevat aina. Tiedät, että he käyvät läpi hirveitä koetuksia ja kuitenkin näyttävät osaavan pitää kiinni Jumalasta keskellä tilannettaan.
Entä sinä itse? Oletko aina maassa, valitat? Ehkäpä henkilökohtaiset ongelmasi tai vaikeudet perheessä ovat saaneet sinut valtaansa ja syöneet sieluasi. Rakas lukija, mitä hyvänsä olet käymässä läpi, Jumalalle olet aina kallisarvoinen. Jos tulet hänen eteensä katuvalla sydämellä ja janoavalla sielulla, hän antaa sinulle näyn ja toivon.
Joosua ja Kaaleb saivat todistuksen omasta arvostaan Jumalan silmissä. He tiesivät, että Israel oli erityinen Jumalalle. Se oli heidän toivorikkaan, voitokkaan henkensä avain. Joosua sanoi: ”Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä”(4 Moos.14:8). Toisin sanoen: ”Koska hän on suosiollinen meille, olemme itse asiassa jo perillä Luvatussa Maassa”.
Daavid sai samanlaisen todistuksen: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Jokainen voitokas uskova saa tänä päivänä samanlaisen todistuksen taivaalliselta Isältään: ”Me emme voi lannistua! Kaikki vihollisemme ovat ”helppoja nakkeja” meille, koska me olemme kallisarvoisia Herralle. Hän iloitsee meistä”.
Anna minun osoittaa Jumalan suuri rakkaus Joosuan ja Kaalebin puheessa. Israel oli viettänyt yönsä kapinoiden, piehtaroiden epäuskossa, itkien ikään kuin Jumala olisi hyljännyt heidät. Lopulta he valitsivat johtajan viemään heidät takaisin Egyptiin. Niin Herra lähetti Joosuan ja Kaalebin puhumaan heille: ” Jumala iloitsee teistä huolimatta koko yön sekavuudesta, huolimatta kurjuudestanne ja valituksistanne. Hän johtaa teidät eteenpäin. Älkää pelätkö, olette hänelle kallisarvoisia.”( ks. 4 Moos.14:9).
Tunnetko tällaisia uskovia? He iloitsevat aina. Tiedät, että he käyvät läpi hirveitä koetuksia ja kuitenkin näyttävät osaavan pitää kiinni Jumalasta keskellä tilannettaan.
Entä sinä itse? Oletko aina maassa, valitat? Ehkäpä henkilökohtaiset ongelmasi tai vaikeudet perheessä ovat saaneet sinut valtaansa ja syöneet sieluasi. Rakas lukija, mitä hyvänsä olet käymässä läpi, Jumalalle olet aina kallisarvoinen. Jos tulet hänen eteensä katuvalla sydämellä ja janoavalla sielulla, hän antaa sinulle näyn ja toivon.
Joosua ja Kaaleb saivat todistuksen omasta arvostaan Jumalan silmissä. He tiesivät, että Israel oli erityinen Jumalalle. Se oli heidän toivorikkaan, voitokkaan henkensä avain. Joosua sanoi: ”Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä”(4 Moos.14:8). Toisin sanoen: ”Koska hän on suosiollinen meille, olemme itse asiassa jo perillä Luvatussa Maassa”.
Daavid sai samanlaisen todistuksen: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Jokainen voitokas uskova saa tänä päivänä samanlaisen todistuksen taivaalliselta Isältään: ”Me emme voi lannistua! Kaikki vihollisemme ovat ”helppoja nakkeja” meille, koska me olemme kallisarvoisia Herralle. Hän iloitsee meistä”.
Anna minun osoittaa Jumalan suuri rakkaus Joosuan ja Kaalebin puheessa. Israel oli viettänyt yönsä kapinoiden, piehtaroiden epäuskossa, itkien ikään kuin Jumala olisi hyljännyt heidät. Lopulta he valitsivat johtajan viemään heidät takaisin Egyptiin. Niin Herra lähetti Joosuan ja Kaalebin puhumaan heille: ” Jumala iloitsee teistä huolimatta koko yön sekavuudesta, huolimatta kurjuudestanne ja valituksistanne. Hän johtaa teidät eteenpäin. Älkää pelätkö, olette hänelle kallisarvoisia.”( ks. 4 Moos.14:9).
| ERITYINEN AARREby David Wilkerson | July 17, 2012 |
Voimme lukea 4.
Mooseksen kirjan luvuissa 13 ja 14, kuinka Israel lähetti kaksitoista
vakoojaa tutkimaan Luvattua Maata. Kun he palasivat matkaltaan
neljänkymmenen päivän kuluttua,
he kylvivät Israelin kansan sydämeen kolme valhetta:
Rakas lukija, Kun katsot nyt tuota näytelmää, voit ehkä kuvitella itsesi sen keskelle. Oletko koskaan viettänyt tuollaista yötä, valittaen ja itkien, koska demonisia valheita on istutettu sisimpääsi? Olet ehkä huutanut Jumalalle: ”Nyt riittää, en pysty kantamaan enempää. Tämä koetus menee liian pitkälle. Nämä hyökkäykset kukistavat minut. En selviä tästä. Olen jo hävinnyt taistelun.”
Paholainen heittää samat kolme valhetta kaikkien Jumalan lasten päälle: “Kiusauksia on liian paljon. Himosi ovat ylitsepääsemättömiä. Olet liian heikko vastustamaan sinun kimppuusi hyökkääviä voimia.”
Jumalan sana silloiselle Israelille kuuluu tänä päivänä myös meille: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun”(2 Moos.19:5).
”Sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on”(5 Moos. 14:2).
- ”Siinä maassa on liian monta kansaa ja he ovat liian vahvoja meille!”
- ”Kaupunkien muurit ovat liian korkeita. Heidän linnoituksensa ovat mahdottomia vallata.”
- ”Maassa asuu jättiläisiä, emmekä me pärjää heille. Olemme toivottomia, kaikki on lopussa.”
Rakas lukija, Kun katsot nyt tuota näytelmää, voit ehkä kuvitella itsesi sen keskelle. Oletko koskaan viettänyt tuollaista yötä, valittaen ja itkien, koska demonisia valheita on istutettu sisimpääsi? Olet ehkä huutanut Jumalalle: ”Nyt riittää, en pysty kantamaan enempää. Tämä koetus menee liian pitkälle. Nämä hyökkäykset kukistavat minut. En selviä tästä. Olen jo hävinnyt taistelun.”
Paholainen heittää samat kolme valhetta kaikkien Jumalan lasten päälle: “Kiusauksia on liian paljon. Himosi ovat ylitsepääsemättömiä. Olet liian heikko vastustamaan sinun kimppuusi hyökkääviä voimia.”
Jumalan sana silloiselle Israelille kuuluu tänä päivänä myös meille: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun”(2 Moos.19:5).
”Sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa, ja Herra on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on”(5 Moos. 14:2).
| HÄN TOIMII SINUN PUOLESTASIby David Wilkerson | July 13, 2012 |
Luuleeko, että
Herra istuu passiivisena ja antaa paholaisen tehdä sinulle, mitä mielii?
Jos Jumala ei toimisi sinun puolestasi, kun tarvitset häntä, hän ei
olisi muuta kuin
Baal- jumalan kopio.
Elia järjesti varsinaisen näytöksen Baalin profeetoille Karmelin vuorella, johon rakennettiin alttari. Oli määrä selvittää, kuka olisi se Jumala, joka vastaa rukouksiin siinä paikassa. Elia rukoili, että tuli lankeaisi yliluonnollisesti taivaasta alttarilla olevan uhrin päälle. Juuri niin tapahtui.
Ennen kuin se tapahtui Baalin profeetat tanssivat aamusta keskipäivään asti huutaen, rukoillen ja anoen jumalaansa, että tämä vastaisi. ”Mutta ei ääntä, ei vastausta! ”(1 Kun.18:26).
Elia pilkkasi vääriä profeettoja: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää" (1 Kun.18:27). Elia sanoi: ”Missä teidän jumalanne on? Onko hän lomalla? Nukkuuko hän? Varmasti hän on lähtenyt kävelylle?”
Me pilkkaisimme Jumalaa samalla lailla, jos hän ei vastaisi meidän rukouksiimme. Kun rukoilemme, on kysymys hänen kunniastaan. Hän ei halua joutua pilkan kohteeksi, vain koska ei ole vastannut. Raamattu sanoo hänestä: ”Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku”(Ps.121:3-4). Jumala on hereillä kaiken aikaa ja kuulolla, kun me pyydämme häneltä jotakin.
”Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet”(Ps.119:150- 151).
Tämän kappaleen totuus saattaa muuttaa elämäsi, tuoda sinulle rauhan ja levon, joka on ylempänä kaikkea ennen kokemaasi. Kun näet kerran ymmärrät Jumalan olevan alituiseen lähelläsi, rakastavan sinua ja olevan aina vierelläsi, kaikki pelko ja ahdistus väistyy.
Elia järjesti varsinaisen näytöksen Baalin profeetoille Karmelin vuorella, johon rakennettiin alttari. Oli määrä selvittää, kuka olisi se Jumala, joka vastaa rukouksiin siinä paikassa. Elia rukoili, että tuli lankeaisi yliluonnollisesti taivaasta alttarilla olevan uhrin päälle. Juuri niin tapahtui.
Ennen kuin se tapahtui Baalin profeetat tanssivat aamusta keskipäivään asti huutaen, rukoillen ja anoen jumalaansa, että tämä vastaisi. ”Mutta ei ääntä, ei vastausta! ”(1 Kun.18:26).
Elia pilkkasi vääriä profeettoja: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää" (1 Kun.18:27). Elia sanoi: ”Missä teidän jumalanne on? Onko hän lomalla? Nukkuuko hän? Varmasti hän on lähtenyt kävelylle?”
Me pilkkaisimme Jumalaa samalla lailla, jos hän ei vastaisi meidän rukouksiimme. Kun rukoilemme, on kysymys hänen kunniastaan. Hän ei halua joutua pilkan kohteeksi, vain koska ei ole vastannut. Raamattu sanoo hänestä: ”Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku”(Ps.121:3-4). Jumala on hereillä kaiken aikaa ja kuulolla, kun me pyydämme häneltä jotakin.
”Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet”(Ps.119:150- 151).
Tämän kappaleen totuus saattaa muuttaa elämäsi, tuoda sinulle rauhan ja levon, joka on ylempänä kaikkea ennen kokemaasi. Kun näet kerran ymmärrät Jumalan olevan alituiseen lähelläsi, rakastavan sinua ja olevan aina vierelläsi, kaikki pelko ja ahdistus väistyy.
| AVUKSI OIKEAAN AIKAANby David Wilkerson | July 12, 2012 |
Monet rakkaat
uskovat kertovat minulle uskomattomista vaikeuksista, ongelmista, jotka
kasaantuvat ja lannistavat heitä. Inhimillisesti katsoen ne kaikki
näyttävät mahdottomilta tilanteilta.
Sydämeni kokee myötätuntoa sellaisiin koetuksiin joutuneita uskovia
kohtaan.
Jokaisen uskovan pitää olla vakuuttunut siitä, että hän on arvokas, rakastettu ja että Jumala on lähellä. Itse asiassa, mitä lähemmäs viholliseni tulevat, sitä uskollisempana Jumala näyttäytyy vierelläni ja sitä tiukemmin hän pitää kiinni kalliin lapsensa kädestä.
”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”(Ps.46:1). Sanan hätä juuri on tässä jakeessa ”ahdas paikka”. Oletko ahtaalla? Lue Jumalan lupauksia, jotka päästävät sinut pinteestä:
Jokaisen uskovan pitää olla vakuuttunut siitä, että hän on arvokas, rakastettu ja että Jumala on lähellä. Itse asiassa, mitä lähemmäs viholliseni tulevat, sitä uskollisempana Jumala näyttäytyy vierelläni ja sitä tiukemmin hän pitää kiinni kalliin lapsensa kädestä.
”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”(Ps.46:1). Sanan hätä juuri on tässä jakeessa ”ahdas paikka”. Oletko ahtaalla? Lue Jumalan lupauksia, jotka päästävät sinut pinteestä:
- ”Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista”(Ps.20:1-2).
- ”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini”(Ps.31:7-9).
- ”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta”(Ps.31:19- 20).
- ”Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. Minä sanoin hädässäni: ’Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin. Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte’”(Ps.31:21- 24).
| HERRA ON LÄHELLÄby David Wilkerson | July 11, 2012 |
Jumala on
valmiimpi pitämään sinulle antamansa lupaukset, kuin paholainen on
valmis tuhoamaan sinut. Vihollinen saa tulla miten lähelle tahansa
sinua, Herra on aina lähempänä.
”Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet”(Ps.119:150 -151). Daavid sanoi toisin sanoen: Jumala jos viholliseni tulevat lähelleni tuhoamaan, niin sinä olet aina vain lähempänä, silloin kun tarvitsen.”
Heprean sana lähellä tässä jakeessa viittaa ”puolustukseen”- Se merkitsee: ”Olen vierelläsi puolustamassa sinua.” Jumala sanoo, että hän on erityisen lähellä niitä, joilla on särjetty ja nöyrä henki.
”Minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: … Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi”( Jes.43:1-5).
Daavid näki Jumalan pitävän häntä ”… kiinni oikeasta kädestäni”(Ps.73:23). Hän sanoi: ”Jumala ei ole ainoastaan minun vierelläni, vaan hän kulkee kanssani käsi kädessä koko tämän sotkun läpi. Tulkoot vain kaikki viholliseni minun perääni, minun käteni on Isän kädessä!”
Lisäksi Daavid sanoi, että Jumala puhui hänelle, antoi neuvoja ja ohjausta: ”Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan”(Ps.73:24).
”Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet”(Ps.119:150 -151). Daavid sanoi toisin sanoen: Jumala jos viholliseni tulevat lähelleni tuhoamaan, niin sinä olet aina vain lähempänä, silloin kun tarvitsen.”
Heprean sana lähellä tässä jakeessa viittaa ”puolustukseen”- Se merkitsee: ”Olen vierelläsi puolustamassa sinua.” Jumala sanoo, että hän on erityisen lähellä niitä, joilla on särjetty ja nöyrä henki.
- ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi”(Jes.57:15).
- ”Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”(Ps.34:18).
”Minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: … Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi”( Jes.43:1-5).
Daavid näki Jumalan pitävän häntä ”… kiinni oikeasta kädestäni”(Ps.73:23). Hän sanoi: ”Jumala ei ole ainoastaan minun vierelläni, vaan hän kulkee kanssani käsi kädessä koko tämän sotkun läpi. Tulkoot vain kaikki viholliseni minun perääni, minun käteni on Isän kädessä!”
Lisäksi Daavid sanoi, että Jumala puhui hänelle, antoi neuvoja ja ohjausta: ”Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan”(Ps.73:24).
| MIKSI JUMALA VAPAUTTI SINUT AIEMMIN?by David Wilkerson | July 6, 2012 |
Daavid
kirjoitti: ”Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi
Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen
edessään
kohosi hänen korviinsa… Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui
minuun, veti minut ylös suurista vesistä; hän pelasti minut
voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat
minua väkevämmät.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun
tuekseni. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän
oli mielistynyt minuun. (Ps.18:6, 16- 19).
Rakas pyhä, lepää siinä varmuudessa. että sinua on kohdannut ahdistus vain, koska Jumala on sinuun mielistynyt. ”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa"(Hebr.12:6). Sinun ahdistuksesi ovat merkkinä hänen rakkaudestaan.
Sinun pitää myös muistaa se, milloin olet jonkin ongelman edessä. Vastikään luin kappaleen omaa päiväkirjaani, jonka olin kirjoittanut kovan koetuksen keskellä. Kolmen kuukauden ajan kaikki muistiin kirjoitetut kappaleet päättyivät sanoihin: ”Voi, Jumala, koska tämä painajaisuni päättyy?” Sitten lopulta, erään sivun yli oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla: ”NYT SE ON OHI. HÄN ON VAPAUTTANUT MINUT!”
Voin rehellisesti sanoa, että olen oppinut enemmän ahdistuksieni kuin hyvien päivien aikana. Menestys ei opeta meitä, mutta ahdistukset opettavat. Albert Schweitzer sanoi: ”Onnella on hyvä terveys, mutta huono muisti.” Ei niin, vaan onnellisuus on sitä varten, että muistaisimme, millä lailla Jumala on kuljettanut meitä.
Kysyn uudestaan: ”Miten suhtaudut ahdistuksiisi? Tuhlaatko ne, ryhtyen epäilijäksi ja valittajaksi? Vai rakennatko uskoasi, tietäen, että Jumala vapauttaa sinut?
Yksi keino kestää läpi nykyisten huoliesi on tämä: Muista, että sinun taivaallinen Isäsi on sinuun mielistynyt. Hänellä on suunnitelma, hän on investoinut sinuun paljon. ”Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka(Fil.1:6). Sinun Isäsi valmistaa sinusta veteraania hengelliseen sotaan, uskon esimerkkiä ja antaa sinulle luottamusta tähän sukupolveen.
Rakas pyhä, lepää siinä varmuudessa. että sinua on kohdannut ahdistus vain, koska Jumala on sinuun mielistynyt. ”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa"(Hebr.12:6). Sinun ahdistuksesi ovat merkkinä hänen rakkaudestaan.
Sinun pitää myös muistaa se, milloin olet jonkin ongelman edessä. Vastikään luin kappaleen omaa päiväkirjaani, jonka olin kirjoittanut kovan koetuksen keskellä. Kolmen kuukauden ajan kaikki muistiin kirjoitetut kappaleet päättyivät sanoihin: ”Voi, Jumala, koska tämä painajaisuni päättyy?” Sitten lopulta, erään sivun yli oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla: ”NYT SE ON OHI. HÄN ON VAPAUTTANUT MINUT!”
Voin rehellisesti sanoa, että olen oppinut enemmän ahdistuksieni kuin hyvien päivien aikana. Menestys ei opeta meitä, mutta ahdistukset opettavat. Albert Schweitzer sanoi: ”Onnella on hyvä terveys, mutta huono muisti.” Ei niin, vaan onnellisuus on sitä varten, että muistaisimme, millä lailla Jumala on kuljettanut meitä.
Kysyn uudestaan: ”Miten suhtaudut ahdistuksiisi? Tuhlaatko ne, ryhtyen epäilijäksi ja valittajaksi? Vai rakennatko uskoasi, tietäen, että Jumala vapauttaa sinut?
Yksi keino kestää läpi nykyisten huoliesi on tämä: Muista, että sinun taivaallinen Isäsi on sinuun mielistynyt. Hänellä on suunnitelma, hän on investoinut sinuun paljon. ”Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka(Fil.1:6). Sinun Isäsi valmistaa sinusta veteraania hengelliseen sotaan, uskon esimerkkiä ja antaa sinulle luottamusta tähän sukupolveen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)